Viimeisen odotusviikon aikana vastaanotin zen-hymy huulillani mm. seuraavia vinkkejä toinen toistaan parempaa tarkoittavilta tutuilta ja puolitutuilta:
”Öhö öhö tiedätkö ne kolme ässää, öhö öhö kyllä niillä alkaa tapahtua.” (Kiitos vinkistä, 75+v. naapurinsetä)
”Kävelisit vähän reippaampaa tahtia, niin alkaisi tapahtua.” (Öö... Et oo tosissas?)
”Mun synnytys käynnistyi, kun nypläsin nännejäni.” (Kiva juttu hei!)
Juu nou gais, synnytystähän ei pysty itse käynnistämään. Otollisella hetkellä provosoidut supistukset (joita minullakin piisasi viikkotolkulla) toki voivat ”yllyttää” jo valmiiksi aukeamassa olevia mestoja jatkamaan aukeamistaan ja auttaa siihen, etteivät käynnistyneet synnytyssupistukset laannu ja pitkitä avautumisvaihetta. Kaksi aiempaa rv 42+1 asti kestänyttä raskautta läpikäyneenä olin ”muutaman” vinkin jo männävuosina ehtinyt testailla. Vain risiiniöljy oli juomatta, ja siihen en ajatellut ryhtyä.
Lääkäri tsekkasi rv 40+2, että vauva oli hyvinvoiva ja virkeä. Napanuoran virtaukset olivat kunnossa ja istukka edelleen freesi. Painoarviokin oli maltillinen. Tredje olisi saanut köllötellä yksiössään lähtökohtaisesti sinne rv 42+ asti, jos mitään yllättävää viimeisinä päivinä ei olisi ilmennyt. No, rv 40+6 ilmeni siis synnytys, spontaani ja nopeaakin nopeampi.
Uskomatonta, että hän on nyt täällä! Vauvan tukkaa nuuskutellessa ja uutta elämää ihmetellessä on mennyt viime päivät. Parasta.
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!