Futiskoulun päätös: mitä jäi käteen

Hepun 7-viikkoinen futiskoulu sai eilen päätöksensä. Jo ensimmäisillä treenikerroilla kävi hyvin ilmi, että liikuntaintoa Hepussa riittää, mutta lajivalinta ei ihan täysosumalta vaikuta.

Lähes joka kerralla Heppu on ollut innolla mukana liikuntaleikeissä ja temppuradoissa ym. harjoitteissa. Se oleellinen, eli kiinnostus varsinaiseen pelaamiseen on kuitenkin loistanut poissaolollaan. En yhtään ihmettele, ettei poitsua kiinnosta: enhän itsekään ymmärrä, mitä järkeä on juosta ympäri kenttää yhden pallon perässä 😆

Voiko 4,5-vuotiaalta vaatia, ettei aloitettua harrastusta saa jättää kesken? Minkä verran pitkäjännitteisyyttä tai sitoutumista on kohtuullista odottaa näin pieneltä lapselta? Ei juurikaan, mutta vähän kuitenkin. Mielestäni jo tämän ikäisen on tärkeää oppia, että ihan kaikesta ei voi spontaanisti muuttaa heti mieltään - jos jotain on halunnut tehdä tai kokeilla, ei hommaa jätetä heti ensimmäisestä epäröinnistä kesken.

Kipuilimme tätä keskenjättämisasiaa Miehen kanssa paljon, mutta lopputulos muodostui ihan luontevaksi. Pienellä kannustuksella Heppu osallistui kaikkiin treenikertoihin. Isoäiti valjastettiin useampana kertana treeniyleisöksi ja tiukimmissa paikoissa sovittiin kompromissina, että Heppu menee mukaan alkuleikkeihin, mutta varsinaisen peliosan saa jättää väliin, jos siltä tuntuu.

Nyt Heppu puhuu intoa täynnä, että syksyllä futiskoulu taas jatkuu, ja hän haluaa mennä mukaan. Niinpä niin.

- Suzie Q, ehkä-ei-tuleva-futismutsi

Pikkufutari tanssii

Eilen oli Hepulla jännä päivä. Aamupäivällä päiväkodissa oli tanssikoulun kevään päätöskerta, jota myös tanssijoiden vanhemmat oli kutsuttu seuraamaan. Tanssiesitysraportti päättyy tähän. En nimittäin tiedä, miten nuo kevättanssit sujuivat, sillä Heppu tiukasti kielsi minua tulemasta yleisöksi. Asiaa pyöriteltiin pari päivää, jonka päätteeksi päätin kunnioittaa Hepun toivetta ja jäin pois. (Ehkä menen pojan mielestä jo kategoriaan ”nolo mutsi” nyyhkiessäni kaikenlaisissa esityksissä liikaa. Tai jotain.)

Heppu on ollut tanssikoulussa mukana nyt vuoden ajan. On silkkaa luksusta, että luova ja kiva viikottainen liikuntaharrastus onnistuu päiväkotipäivän aikana, tutun ryhmän kanssa ja ammattitaitoisen opettajan vetämänä. Meidän perheeltä jäisi tanssiharrastukset tässä vaiheessa kokonaan väliin, jos alle 5-vuotiasta pitäisi lähteä iltaisin tai viikonloppuisin erikseen viemään ohjatulle tunnille.

Maksullista puuha tietenkin on. Ymmärrän hyvin, ettei joka perheellä ole halua tai mahdollisuutta satsata harrastuksiin rahallisesti. Onneksi ainakin tämä tanssiopisto tarjoaa vapaaoppilaspaikkoja niitä anoville, kuulemma herkästi etenkin näihin päiväkotitanssiryhmiin, joiden ei ole tarkoitustaan olla mitään rahasampoja tanssikoululle. Päiväkotipäivien aikainen muskaritoiminta on kotikaupungissamme suht yleistä, ja aiheesta on pääkaupunkiseudulla mouhattu paljonkin - että miksi "rikkaiden perheiden lapset" saavat kunnallisessa päiväkotipäivässä maksullista musiikkikasvatusta, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta. Tanssiopiston tanssit menevät tähän samaan kategoriaan.

Olipa kyse muskarista tai tanssista tai vaikka päiväkotipäivän aikaisesta hatha-joogasta, on tietenkin tosi kurjaa, jos joku lapsi haluaisi mukaan, eikä pääse. Silti, on paljon muitakin syitä (kuin raha) yhteisiin aktiviteetteihin, joihin kaikki lapset eivät päiväkotipäivän aikanakaan pääse osallistumaan. Päiväkodin retkipäivä osuu aina lapsen vakkaripoissaolopäivälle. Alle 3-vuotias ei pääse isojen ryhmien juttuihin mukaan. Vain viskarit lähtevät teatteriretkelle. Vain toisessa ryhmässä järjestetään naamiaiset. Allergikot joutuvat jättämään synttäritarjoilut väliin. Ja niin edelleen. En siksi suostu kantamaan huonoa omaatuntoa siitä, että Heppu pääsee tiistaisin päiväkodissa tanssimaan. Lucky him.

Eilen illalla oli sitten seuraava jännä paikka, kun paikallisen jalkapalloseuran pikkufutareiden potkupallofutiskoulu aloitti lähikentällä. Ajattelimme, että tiistaitanssin jäätyä kesätauolle voisi tiistaifutis tuoda hien pintaan juhannukseen asti. Ja samalla Hepulle uusia onnistumisen ja itsensä ylittämisen kokemuksia. Heppuhan ei ole innokkain kokeilemaan uusia juttuja, mutta futiskouluun menoa hän on odottanut kiinnostuneena koko kevään ajan. Olimme Miehen kanssa ihan varmoja etukäteen, että Heppu heittää alkumetreillä hanskat tiskiin ja jättää futisharrastuksen odottamaan tulevia vuosia, mutta poikapa yllätti ja meni porukan mukana hyvällä mielellä. Jatketaan ensi viikolla siis 😊

Tarvitseeko 4,5-vuotias ohjattuja liikuntaharrastuksia? No ei tietenkään. Lasten liikunta on silti aina hyvästä. Ja kun oma skidi ei satu olemaan se oma-aloitteisten pihapelien innokkain menijä, on mielestäni ihan hyvä tuoda arkiliikunnan, pihapuuhien ja kotitemppuilujen ym. rinnalle mahdollisuuksia kokeilla erilaisia ohjatumpiakin liikuntamuotoja. Ehkä joku laji sytyttää kipinän ja liikunnan riemun jo ennen kouluikää!

Kivoja ja edullisia perheliikuntajuttuja ovat meillä olleet nyt viime vuosien pikkulapsiaikana erilaiset perheliikuntatunnit, joita ainakin MLL ja paikallinen pieni liikuntaseura ovat täällä lähikouluilla järjestäneet. Uinti on myös ollut enemmän tai vähemmän säännöllistä perheen viikonloppupuuhaa. Kävivätpä Mies ja Heppu jonkun kerran kokeilemassa perhesählyäkin. Laji kuin laji - hyvä mieli on tärkeintä, eikä hikikään haittaa!

Miten saatte lapset liikkeelle? Onko allekouluikäisillä muksuillanne jo liikuntaharrastuksia?

- Suzie Q