Myin mun pumpun - byääääääh!

Voi hyvänen aika sentään. Täällä minä nyt itkeä pillitän sitä, että myin (lähes käyttämättömän) rintapumpun eteenpäin ystävälleni, joka odottaa esikoistaan syntyväksi marraskuussa.

Näin kävi viimeksikin. Kolme vuotta sitten myin tuollaisen samanlaisen pumpun, senkin lähes käyttämättömänä, toiselle ystävälleni, joka hänkin odotti silloin esikoistaan. Silloinkin tuhersin itkua heti kaupat tehtyäni.

Noihin muovinkappaleisiin kiteytyy niin paljon odotusta, toiveita, yritystä, pettymystä. Siis imetyksen suhteen. Ja jotain sellaista pikkuvauvahaikeutta ja jotain, äh ja huoh en todellakaan tiedä mitä. Onpa noloa.

En tosiaan tarvitse pumppua enää mihinkään, koska en sillä alkuviikkojen yritysten jälkeen saanut muutamaa tippaa enempää koskaan irti, ja nyt Tredje latkii jo suurimman osan maidoistaan kaupan korvikkeina ja maistelee jo soseitakin. Imetys kyllä jatkuu vielä, maitomäärältään vähäisenä mutta meille molemmille sitäkin tärkeämpänä.

Hei hei pumppu. Minä ja mun vauva pärjätään nyt ilman, omalla tavallamme.

Se on vain muovia, tiedän.

On tää hullua.

Hormonit.

- Suzie Q

Kuva: Pixabay

Vinkki vakuutusmyyjälle

Hei sinä reipas Fennian vakuutusmyyjä, joka pirautit minulle tänään maanantaiaamuna klo 8.12 myydäksesi - eikun anteeksi, kutsuaksesi minut tapaamiseen kilpailuttamaan nykyisiä vakuutuksiani. 

Valitettavasti vastasin akuutiksi olettamaani puheluusi sängyssä, rintani vauvan suussa samalla, kun listasin päässäni Hepun päiväkotiretkellä tarvittavia varusteita (reppu, eväät, juomapullo, ulkohousut) ja kuulostelin toisella korvalla onko Tyty hereillä, Heppu jo pukemassa ja Mies valmis suihkusta. Tällaista aika normaalia maanantaiaamun toimintaa, tiedäthän.

Olit ottanut näppärästi selvää siitä, että ajan Volkswagenilla ja asun Espoossa (passeli yhdistelmä, TJEU). Ennen seuraavaa puheluasi kannattaa ottaa selvää lisäksi vaikkapa perhekoosta ja vilkaista kalenteria ja kelloa astetta sopivamman yhteydenottoajan arvioimiseksi. 

Saatoin olla vähän kireän kuuloinen - sori siitä. Ota itse nelikuinen vauva nänniisi roikkumaan puhelun ajaksi.

Parhain terveisin,
Suzie Q

ps. Vakuutusasiamme ovat kunnossa, kiitos huolenpidosta.

Tartu hetkeen ja muita viisauksia

Olimme sopineet Hepulle ja Tytylle arkiyökyläilyn mummolaan viime yöksi, koska Miehellä oli alkuillasta työmenoa ja Tredjellä tänään aamulla neuvola. No tietysti eilisaamuna lapset sitten olivat uhkaavasti köhäisiä - mutta äitini otti heidät hoitoon silti.

Illasta tulikin minitreffit! Syötiin sushia ja juotiin skumppapullo puoliksi. (Ai kauhee.) Mies kipaisi lähikaupasta vielä jätskiäkin. Ja tv-viihde tarjosi parastaan: Idolsia ja Napakymppiä! Tredje nukahti tavallista sopuisammin ja nukkui aamuun asti.

Nyt makaan sohvalla ja pohdin, miksi väsyttää ja päätä särkee. Haha, mullahan on krapula! Villiä menoa kotiäitityyliin - sen siitä saa kun kehtaa vähän irroitella. Ja oikein kauppisaikojen tapaan torstai-iltana. Ei olla vissiin ihan nuoria enää, ei.

Mitä opimme tästä? Torstai-ilta on ihan yhtä hyvä pieneen irtiottoon arjesta kuin viikonloppu. Hetkeen (ja kuohuviiniin) kannattaa tarttua silloin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ja että jäätelö voittaa sushin hinta-nautinto-suhteessa ihan 6-0.

Terveisiä mummolaan, täällä jo vähän ikävöidään! Mutta ensin nukutaan päikkärit.

- Suzie Q

Jos olisikin tullut kolmoset

Creepy?

Meille kulkeutui tällä viikolla mummolasta kotiin kaksi nukkea: Oskari ja Emma. Pallopäät jäivät kahdeksi yöksi meille ”yökylään”, mistä Heppu ja Tyty olivat aivan tohkeissaan. Lapset petasivat Oskarille nukkumapaikan Hepun sänkyyn ja Emmalle roudattiin pahvilaatikko punkaksi Tytyn sängyn viereen.

Oskarin ja Emman yökyläpussukasta löytyi röykkiöittäin vaatteita. Vain Heppu ja Tyty tietävät, mikä on kenenkin, mikä on unipipo ja mikä vaippa, minkä kesämekon Oskari laittaa villapukunsa alle ja käytetäänkö Emmalla jarrullisia vai jarruttomia sukkia. Mutta eipä lasten hienomotoriikka, kärsivällisyydestä puhumattakaan, vielä riitä näiden nukkejen pukemiseen. Joten tässä on Miehellä meillä vanhemmilla ollut pientä ekstra-aamu- ja iltapuhdetta. 

Aamulla lähtö viivästyi, koska Oskarin ulkovaatteita (?) ei saatu tarpeeksi ripeästi päälle. Illalla ei päästy nukkumaan ennen kuin Emman yövaippa (!!) oli asianmukaisesti kiinnitetty yöpikkareiden ja yöpuvun alle. Oskari ei käytä vaippaa. Kai.

Tämä parin vuorokauden viiden lapsen hoidon simulaatio onkin nyt ajanut Miehen ja minut uupumuksen partaalle. Taivas varjele, jos näitä olisi viisi. Toisaalta, nyt omien oikeiden lasten (3 kpl) iltatoimet tuntuvat taas kevyeltä nakilta, kun ei tarvitse operoida kahden lisämukelon vaaterumbaa.

Mies sen sanoi. ”Ajattele, jos Tredjen sijaan olisikin tullut kolmoset.” Kiitollisuus oli eilen aamulla suuri, kun Oskari ja Emma palautuivat muskarireissun yhteydessä takaisin mummolaan.

- Suzie Q

Pari sanaa multi-tääskingistä

Kyllä, on yhä trendikästä multitääskää. Koska ei se vaan toimi, että oikeasti keskittyisi tekemään vain yhden asian kerrallaan. Kyseessä on aito arjen moniottelu!

Sitä ei lasketa multitääskiksi, että imettää vauvaa / leikkii lapsen kanssa, juo kahvia ja räplää samalla kännykkää vilkuillen toisella silmällä telkkaria. Mutta seuraavanlainen toiminta on kyllä jo ihan sitäitteään:

Taso 1:
Imetät rimpuilevaa vauvaa, luet uhmikselle samalla kirjaa. Jätät vauvan uhmiksen syliin ja singahdat pyyhkimään neljäveen kakkapepun vessaan. Palaat ja jatkat syöttöä ja kirjaa siitä mihin jäit. Käyt aina välillä vauvan kanssa yläkerrassa auttamassa veskihommat finalisoinutta neljäveetä eteenpäin tietokonepelissä.

Hitsi, ruoka-aikahan alkaa jo lähestyä. Alat paketoida vauvaa rintareppuun päästäksesi kokkaamaan.

Taso 2:
Teet ruokaa keittiössä hytkytellen samalla vauvaa rintarepussa uneen. Samalla availet pöydän ääressä askarteleville muksuille muovailuvahapurkkeja ja kaivelet kovettuneita vahoja purkkien pohjilta. Välillä tyhjennät tiskikonetta, kaadat höyryäviä pastavesiä pois, täytät tiskikonetta ja pyörittelet niitä kovettuneita muovailuvahaklönttejä pehmeämmiksi. Bonarina käyt itse pissalla vauva edelleen rintarepussa.

Taso 3:
Muovailuvahalystien poisraivaamisen ja ruokailun jälkeen keksit alfamutsipäissäsi vielä, että nytpä lähdetäänkin pihalle leikkimään. Kun kaikilla on lenkkarit jalassa, hupparit tikissä ja lippikset ojossa, avaat oven huomataksesi, että ulkona sataa kaatamalla. Olisi kannattanut avata ne kaihtimet jo etukäteen.

Kaikki edelliset esimerkit perustuvat tositapahtumiin. Niitä toteutettaessa ei vahingoitettu floraa, faunaa eikä ketään lapsenkaltaisia. Tältä kaikelta välttyy a) heittämällä pakastepizzan uuniin, b) laittamalla pipsapossun pyörimään ja c) antamalla vauvalle pullomaidot.

Aijoo, paitsi vessahommat. Opetelkoot jo itse pyyhkimään.

- Suzie Q

Syön vaan tän pihvini loppuun ja juoksen sitten kotiin häpeämään

O-ou. Vaatiikohan hän kohta äitiään "esittelemään ruumiinnesteitä valuvia ulokkeitaan" (lainaus Aunen fb-kommenttiketjusta)?

Voihan Aune. Siis turkulainen ravintola, joka tällä viikolla kiehautti some-sopan yli äyräidensä ilmoittamalla Facebook-sivullaan, että jatkossa asiakkaiden on soveliainta imettää vauvojaan vain erillisessä wc-tilojen yhteydessä olevassa imetyskopissa. Oi voi. Elämmekö todella vuotta 2017 ja maana Suomi? 

En ole mikään erityinen imetysintoilija. Imetyshän on lähinnä vauvan syöttämistä, minkä ei luulisi lähtökohtaisesti aiheuttavan erityisempiä intohimoja. Mutta todellakin haluan voida käydä ravintoloissa ja kahviloissa perheeni ja ystävieni kanssa, ja yksinkin, tänäkin aikana elämästäni, jolloin minulla kulkee rintaruokittava vauva mukanani. Enkä suostu kokemaan häpeää tai pyytelemään anteeksi sitä, että hoidan jälkeläistäni myös "julkisesti".

Pystyn hoitamaan vauvan syötön tarvittaessa hyvinkin huomaamattomasti ja tyylikkäästi. Käytän ilman muuta pelisilmää imetyspaikoissa- ja tilanteissa siinä määrin kuin se on mahdollista. Jos jotakuta toista ruokailijaa vauvan hiljainen ja huomaamaton rintaruokailu häiritsee, on se hänen ongelmansa, ei minun tai lapseni. En minäkään tee ongelmaa kaikenmaailman ryystäjistä, haisuleista tai muista mörökölleistä, joita naapuripöytään sattuu ruokaseuraksi osumaan.

Kokonaan toinen asia on, kannattaako kaikentyyppisiin ravintoloihin ottaa vauvaa ylipäänsä mukaan. En veisi vauvaa finediningiin enkä baariin. En tiedä millainen ravintola tämä Aune on, enkä tiedä viihtyisinkö siellä itse vauvan kanssa. Mutta saako ravintolaan äitinsä mukana mahdollisesti tuleva vauva maitonsa rinnasta vai pullosta, ei ymmärrykselläni voi millään olla oleellista. 

Jokainen ravintola tietenkin valitsee itse asiakaskohderyhmänsä. Ei jossain Savoyssakaan käsittääkseni ole leikkipaikkaa tai imetyshuonetta, eikä se ole kenellekään ongelma. Nyt, kun Aune on järjestänyt erillisen tilan imetystä varten, hehän itse asiassa oikein profiloituvat vauvaystävälliseksi ravintolaksi - mahtoikohan se olla tarkoitus? Ongelmallista tässä on mielestäni ennenkaikkea se, että tekee imetyksen soveliaisuudesta  (??) Facebook-julkaisun, jonka kommenttiketju pidetään moderoimattomana ja avoimena syrjintää ja törkyä tihkuvalle misogyyniselle puheelle. 

Ravintolassa syödään. Pienimmät ihmiset syövät maitoa äitinsä rinnalta. Jos joku asiakas ei kestä kaikenikäisten, myös nuorimpien, ihmisten ruokailua, kannattaa syödä ravintolan sijaan kotona. Onko imetyksessä ongelmana mahdollinen hetkellinen vilaus paljasta ihoa? Ajatus siitä, että ihmisvauva syö ihmisenmaitoa ihmisrinnasta? Vai mikä asiassa kirvoittaa tuollaista kyseisen kommenttiketjun kaltaista virtuaalista oksennusta aikuisista ihmisistä?

- Suzie Q

Voiko vastasyntyneen kanssa pyöriä kaupoilla?

Koska kahvi.

Viime perjantaina kävin vauvan kanssa jälleen neuvolassa, jonka jälkeen rohkaistuin pyörähtämään vielä ostoksilla. Ostoslistalla oli Tytylle pinnejä ja sukkia. Lindexin myyjä ihmetteli kassalla vaunuissa ähissyttä Tredjeä, että ”no nyt riittää äidin shoppailu, eihän täällä enempää jakseta”. Tiedän, että hän höpisi jotain small talk -henkistä vauvapöppöä, eikä tarkoittanut kommentillaan mitään, mutta olin silti korvat punaisena, että joo ei me tultu kuin ihan nopeesti vaan neuvolasta tänne ja mun isompi tytär tarttee nää pinnit oikeesti ja kyllä tää on jo kolmeviikkoinen ja ja ja…

Kaupasta paettuani oli löydettävä rauhallinen imetyspaikka, ja neuvolan imetysnurkkaukseen palaamisen sijasta hairahduin vielä itsekseni latte-mammailemaan eli ostin viereisestä kahvilasta röyhkeän kokoisen kahvin ja korvapuustin. Tredje tietenkin hermostui juuri, kun olin kassalla ja nostin rääkyvän paketin olkapäälleni saadakseni kähinän loppumaan. Jälleen päässä vilisi, että voi ei eihän nyt näin pienen kanssa pitäisi mihinkään kahvilaan tulla, mitäköhän muutkin oikein ajattelee, voi ei eihän täällä olekaan kokonaan vapaita pöytiä, apua voiko tuon miehen viereiseen pöytään mennä istumaan, voiko tässä imettää, pitäiskö vaan häipyä, mitä oikein ajattelin, jne jne jne.

Löysin vapaan pöydän, jonka viereen vaunut mahtuivat sopivasti. Nostin Tredjen rinnalle, suojasin meidät huivilla, ja imetin. Join jättisuurta kahvia ja mussutin tyytyväisenä pullaa. Naapuripöydän mies näytti syventyvän sanomalehteensä. Eikä kukaan ajatellut yhtään mitään.

Tredje nukkui koko kävelymatkan kotiin. Kotona googlailin (tietysti), että olikohan vastasyntyneen kanssa kanssa kaupoilla pyörimiseen jotain rajoituksia. Ja että missä kaikkialla julkisissa tiloissa voi imettää. Ja kaikkea muuta oleellista, johon voisi käyttää myös omaa järkeä ja harkintaa googlailun sijaan.

Kypsä aikuinen, kolmen lapsen äiti se täällä hei!

- Suzie Q