Poikani, ihana poikani

Pari sanaa Hepusta. Viikonlopun ajan taas katselin ja seurasin onnesta ymmyrkäisenä, kuinka isoksi pojaksi hän onkaan ennättänyt kasvaa. Pitkä poika on fyysisestikin pian ekaluokkalaisen kokoinen, ja taidotkin kirivät tällä hetkellä sellaisella turbovaihteella eteenpäin, että aivan kuulen sen suhinan, jolla leikki-ikä vilisee paraikaa ohi.

"Viskarivuosi" päiväkodissa tuntuu sopivan Hepulle kuin nenä päähän. Tyyppi riemuitsee päiväkotiin menemisestä joka päivä, koska ohjelmassa on nykyään muutakin kuin vapaata leikkiä tai laulupiirejä. Viskarit toimivat yhdessä eskariryhmän kanssa, ja Heppu nauttii selvästi tehtävistä ja jäsennellystä ohjelmasta.

Hän lukee. Kaikki alle seitsemän kirjaimen sanat, jotka on kirjoitettu tikkukirjaimilla. Ja oppii koko ajan lisää. Hän luettelee lempilevyjensä biisit suvereenisti ulkoa, mitä nyt vaikkapa putkeen 22 Frööbelin palikoiden kappaletta. Hän käyttelee tv:n sovelluksia näppärämmin kuin äitinsä ja pyöräyttää padista sujuvasti esiin niin musiikit, videot kuin lastenohjelmatkin.

Konsertit ja kaikenlaiset esitykset ovat edelleen kova juttu, vaikka pikkupapuista ja satusopasista on kiihkeimmän tykityksen (esim. viisi konserttia päivässä) on viime aikoina ollut hiukan taukoa. Hän rakastaa järjestää mielikuvitusleikkejä, joissa toimii itse "tirehtöörinä".

Hän herää meistä ensimmäisenä joka aamu, seitsemältä, ja käy oma-toimisesti alakerrassa aamusuihkussa. Heppu kokkailee mielellään, bravuurinaan jauhelihapizza. Hän laittaa itselleen ja pikkusiskolle tarvittaessa iltapalan. Hän on myös armoton herkkusuu. Ei ole sellaista sokerista herkkua, joka tälle pojulle ei maistuisi.

Hän inhoaa hiusten pesua ja pelkää kovaäänisiä prätkiä. Mutta on opetellut pakotettuna kannustuksella sietämään sen tukanpesun palkintotikkarin voimalla ja itse harjoitellut kestämään pahimmatkin prätkäpörinät panikoitumatta. Urhea pieni mies. Tänään Heppu kertoi, että pelkää myös rokotuksia ja sitä, kun maailmanpyörä pyörii tosi korkealle.

Hän on ihana veli. Heppu toimii temperamenttisen Tytyn kanssa niin taitavasti, että tuon sosiaalisen pelisilmän kanssa varustettuna ei tule olemaan ainakaan vastakkaisen sukupuolen kanssa tulevaisuudessa mitään vaikeuksia.

Tunnetaidot ovat kehittyneet viimeisen vuoden aikana paljon. Tiedän jopa monta aikuista, joilla olisi tältä himpun vajaa viisivuotiaalta tässä opittavaa. Eräänä aamuna leikki Tytyn kanssa ei mennyt kuten Heppu toivoi. Pettymys purkautui kyyneleinä, ehdin oikein nähdä kuinka pettymyksen kyyneleet nousivat harvoin itkevän pojan silmiin. Räyhäämisen sijaan hän käveli vessaan, jossa rauhoittui ehkä 10 sekuntia, palasi tyyntyneenä ja ehdotti (leikin sössineelle) pikkusiskolle, että "kokeiltaiskos uudelleen, niin että molemmilla on hyvä mieli".

Pakahdun, kun katselen ja kuuntelen tätä poikaa. Jos nyt en ihan monta kertaa päivässä niin monta kertaa viikossa ainakin. Ja tätä kirjoittaessani. Ihmeellinen esikoiseni.

- Suzie Q

Oodi siipalle (koska mulla on niin ihana mies)

Kuinka imelää olisi blogata oman puolison ihanuudesta? Kokeillaan. Lomalla ehtii nimittäin ihastella Miehenkin toimintaa taas ihan uusin silmin. Hän on läheisin ystäväni, rakkauteni, peruskallioni ja kivijalkani - sekä kolmen lapseni isä, jonka kanssa tätä täyteenahdettua elämänvaihetta on hyvä pyörittää.

Tyyppi, jolla oli vuosia sitten vain pari mukavuusaluetta, (ja ne eivät todellakaan olleet kokkaus ja kodinhoito) pongahtelee nykyään suvereenisti roolista toiseen kuin mikäkin larppaaja. En tarkoita, että sujuva arkikameleonttius olisi ihmisen tärkein mitta, mutta kyllä se meidän yhteiseloamme ja perhe-elämää kummasti helpottaa, että olemiset ja tekemiset menevät vanhemmilla joustavasti limittäin. Ettei perheenpyörityksessä ole erikseen äidin ja isin juttuja, vaan suurin osa niistä on tarvittaessa kummankin hoidettavissa.

Mies kokkaa, leikkii, korjaa, pussaa, siivoaa, halaa ja kylvettää. Hän vaihtaa vaipat, pyyhkii pyllyt, sovittelee riidat, sanoittaa tunnemyrskyt, pumppaa pyörän renkaat, pukee Barbeille vaatteet ja soittaa kitaraa. Treenaa usein boksilla ja välillä korkkaa kaljan, mutta silti ehtii tuon kaiken.

Tiskit fifty-fifty. Pyykkirumbakin puoliksi - pesut enemmän minun heiniä, kuivien lajittelu ja viikkaus kaappeihin enemmän Miehen nakki. Lasten leikki-, peli- ja riehukaverina Mies on paljon minua enemmän, ja hän hoitaa lasten iltatoimet hammaspesuineen, iltapisuineen ja kirjanlukuineen. Läpsystä vaihto toimii tarvittaessa asiassa kuin asiassa. Harmi, ettei miehet voi imettää. Enkä minä soita kitaraa.

Mites metatyöt? No minä pyöritän kalenteria, buukkaan yökylät ja neuvolat. Hoidan lastenvaate- ja -varusterumban. Mies hoitaa pääsääntöisesti päiväkotikontaktit vasu-keskustelujen buukkauksineen ja retkipäivien muistamisineen. Mä kyllä teen eväät.

Yksi vakava puute Miehen taitoarsenaalissa on. Se ei osaa millään laittaa alkeellisiakaan pinnejä tai pampuloita Tytyn tukkaan. Nyt kun tyttäriä on Tredjen myötä toinenkin, lienee iskän syytä ottaa tuokin taito haltuun.

Tämä on vain se perheenisäosuus Miehestä - lisäksi hän on hyvä työssään, ihana aviomies ja pidetty kaveri. Eiks ookkin ärsyttävää? Jotkut ilmeisesti vaan on tuollaisia.

...

Kirjoitukseni piti käsitellä lähinnä joustavaa työnjakoamme vanhempina ja päättyä tähän. Muu on yksityisempää ja kuuluu meille kahdelle. Mutta on pakko vielä kertoa, mitä on arjen rakkaus just nyt, kun elämää on niin paljon tungettuna tähän yhteen hetkeen, näihin intensiivisiin vuosiin.

Hän tuo voileivät ja murokulhon sänkyyn, kun itse jumitan vauvaa syöttämässä. Pelaa kanssani kännykällä pöljää sanapeliä siksi, että tietää minun tykkäävän siitä. Hän jaksaa kehua meikitöntä naamaani ja tuulen sekoittamaa tukkaani. Silittää yhä just oikealla tavalla, just oikealla hetkellä vaikka itse tunnen vielä oloni vieraaksi, löllöksi ja ryhdittömäksi.

"Kaikki järjestyy." "Anna mä hoidan."

Hän hakisi vaikka kuun taivaalta, jos minä tai lapset sitä tarvittaisiin. Ihana Mies.

- Suzie Q

Hetki vielä heinäkuuta

30.7.2010

Heinä-elokuun vaihteeseen kasaantuu perheessämme vuosittain oikea "juhlaviikko", kun merkkipäiviä mahtuu viikon sisään peräti kolme: kihlapäivästä hääpäivään ja omaan syntymäpäivääni asti. Täydellinen syy huipentaa kesä aina pieneen humputteluun tai hemmotteluun.

Minusta kaikenlaiset merkkipäivät on tärkeää huomioida. Lasten syntymäpäivät ovat toki nykyään tärkeimmät, mutta vuoden kiertoa rytmittää kivasti muidenkin vuosipäivien juhlistaminen. Erityisen mainiota on, jos jonkin päivän ympärille rakentuu sopiva perinne - jokin yhteinen juttu, tapa tai traditio jota kaikki asianosaiset osaavat yhdessä odottaa. Vähän kuin perheen oma vappu/pääsiäinen/juhannus!

En tiedä, tuntevatko kaikki vahvaa yhteyttä omaan syntymäkuukautensa, mutta itse kyllä tunnen. Olen aina rakastanut elokuuta, koska se on alkanut synttärijuhlistuksillani ja jatkunut kaverien näkemisellä lomien jälkeen, kun koulu tai työt ovat päässeet alkamaan. Pidemmälle ehtiessään elokuu tarjoilee vielä nimipäiväni ja äitini syntymäpäivän (jota tänä vuonna juhlitaankin isommin).

Heinäkuun vaihtuminen elokuuksi tuntuu usein lähes helpottavalta: kansallinen lomahurmos on ohi, sata litraa mansikoita jo syöty ja loppukesän hyvät hetket ovat silti vielä edessä. Elokuu on tuonut myöhemmin mukanaan myös surua, joka nykyään jo kulkee lämpönä mukana tummissa illoissa. Yhteen kuukauteen mahtuu paljon tunnetta, kuten elämään yleensäkin.

Kuka voisi olla pitämättä elokuusta? Illat tummenevat ja silti kesä on vielä parhaimmillaan, vaikkakin ripaus haikeutta jo mukana. Pikkuhiljaa järjestäytymistä kohti arkea, intoa ja tohinaa uuden edessä. Oikeastaan ainoa asia, joka elokuussa tökkii, on iltaisin valon perässä sisälle änkevät "honkkitonkit" eli nämä.

Mutta ennen elokuuta on heinäkuun toiseksi viimeinen, ja se on tänään. Meidän hääpäivä. Paras syy jäädä vielä hetkeksi heinäkuuhun.

- Suzie Q

Perusasioita

Tredje yhden perusasian äärellä.

Tänään 35 000 ihmistä marssi Helsinki Pridessa yhdenvertaisuuden puolesta. Jotta meidänkin lapset saisivat olla sellaisia kuin ovat. Ja rakastaa sitä ihmistä, kehen sattuvat rakastumaan. Perusasioita, aina marssimisen arvoisia.

Koska rakkaus kuuluu kaikille. 💖💜💙💚💛

- Suzie Q