sunnuntai 20. elokuuta 2017

Saarenmaa lasten kanssa


Vielä kerran Saarenmaa! Unelias ja leppoisa, mutta silti särmikäs Saarenmaa oli mainio lomakohde lapsiperheelle. Listasin näin jälkikäteen lomaporukkamme käyntikohteita, jos vaikka joku toinenkin innostuu suuntaamaan lomareissulle Saarenmaan suuntaan.

Vuokrasimme siis elokuun kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi "maalaishuvilan" Saarenmaalta pienestä Paju-Kurdlan kylästä. Peruslandeilun lisäksi ehdimme eri kokoonpanoilla  kahdessa viikossa tehdä useita päiväretkiä. 

Anglan tuulimyllykylä. Täällä tulee kuulemma aina, niin myös meidän vierailulla. Hienoja vanhoja tuulimyllyjä ja muita maatalouskamppeita traktoreista kyntövälineisiin. Eläimiä rapsuteltavaksi ja mainio lounas.

Kuressaaren piispanlinna. Pakollinen nähtävyys. Suomenlinna meets Turunlinna, eli sekä vapaata vallihaudan rajaamaa linnoitusaluetta tepasteltavaksi, että sisällä pääsymaksullinen varsinainen linnamuseo. Koko linnoitusalue puistoineen leppoisa yleiseen hengailuun ja tepasteluun.

Koguvan satama ja rantaravintola Morrad. Tunnelmallinen pieni vierasvenesatama, jossa ihana ravintola. Lasitettu terassi, josta suora näköyhteys lasten ulkoleikkipaikalle.

Kuressaaren uimaranta. Lapsiperheen märkä unelma. Matala hienohiekkainen ranta, vedessäkin liukumäki. Nurmikkoa, keinut, kiipeilytelineet, kiikkukaruselli jne. Kahvila ja wc:t.

Pangan rantajyrkänne. 20-metrin kalkkikivijyrkänne, josta pudotus suoraan mereen. Stressittömämpää vierailla ilman lapsia.

Kuressaaren kylpylät. Iskuryhmämme kävi Georg Otsissa. Suurin osa turisteista taitaa Saarenmaalla suunnata suoraan Kuressaaren kaupunkiin ja lillua siellä kylpylähoidoissa pitkän viikonlopun.

Pieni eläinpuisto Muhun saarella. Strutseja, kenguruita, seeproja, poneja ja kaneja. Leppoisa hengailupaikka lasten kanssa. Kuukauden ikäiset strutsivauvat oli söpöjä!

Kuressaaressa ravintolat Kohvik Retro ja La Perla. Molemmissa kivat terassit ja mainiot ruuat. Retro iski meihin 80-luvun lapsiin täysillä sisustuksellaan, musiikillaan ja fiiliksellään. Ja täydellisellä burgerillaan. Ja kylmällä rieslingillä. Ja ökyjälkkärillä. Ja nukkuvalla vauvalla. Ja sillä että oltiin kahdestaan.

Olutmyymälä Uba ja Humal Kuressaaressa. Mies oli kuin lapsi karkkikaupassa.

Kaalin kraateri. Luontokohde geo-intoilijoille. Voipi olla lapsille pettymys, koska kraateri tosiaan on iso kuoppa maassa.

Loonan kartano. Kaunis lounaspaikka aikuisille tai parin hyvin käyttäytyvän lapsen kanssa.

Sorven majakka. Pitkähkö ajomatka eteläisen niemen kärkeen, upeat maisemat.

Kirkot. Niitä Saarenmaalla riittää. Ja ovat käymisen arvoisia keskiaikaisia kivikirkkoja. Kivoja viilentymis- ja hiljentymispaikkoja myös muksuille.

Orissaaren uimaranta. Pehmeää hiekkaa kaiveltavaksi ja kauniit maisemat katseltavaksi. Varsinainen ranta on kivinen, mutta iso laituri auttaa polskimaan.

Kahden auton, neljän aikuisen ja kolmen lapsen seurueella käyntikohteita kertyi, vaikka suurin osa ajasta lähinnä kotoiltiin leppoisissa merkeissä "mökillämme". Alle 5-vuotiaiden lasten kanssa kun parasta lomaluksusta oli iso pihapiiri trampoliineineen ja leikkimökkeineen.

Aitäh, Saaremaa!

- Suzie Q

lauantai 19. elokuuta 2017

Tyttöjä ja poikia - sukupuolineutraalisti

Autoleikki ja barbileikki.
Emmi Nuorgamin Facebook-sivulla käytiin tällä viikolla keskustelua siitä, miksi eräällä lastenkirpputorilla oli tarjolla vaaleanpunaisia henkareita tyttöjen vaatteille ja vaaleansinisiä poikien vaatteille. "Keskustelu" riehaantui kommenteissa nopeasti polaariseksi "miksei poikien enää anneta olla poikia" -mölinäksi, vaikka moni ansiokas kommentoija yritti herätellä ajatuksia sukupuolineutraalimman kasvatuksen tavoitteista.

Tähän soppaan on pakko hypätä mukaan. Nimittäin BBC julkaisi videon, joka todellakin pisti miettimään, miten tiedostamattamme ohjaamme lapsia tietynlaiseen toimintaan sukupuolioletuksemme perusteella. Katso video. Katso katso katso. 

Usein "keskustelu" sukupuolineutraalista kasvatuksesta kulminoituu siihen, a) minkä värisiä vaatteita lapsille puetaan, b) pitääkö lapsen nimi olla Verso tai Ahma ja c) eikö poikani saa enää leikkiä pikkuautoilla. Huokaus. Ikäänkuin sukupuolineutraali kasvatus olisi jotain punavihreää hörhöilyä, huru-ukkojen ja -akkojen touhua, jota joko kannatetaan tai vastustetaan. Ihan fiksuina pitämäni ihmisetkin takertuvat tässä asiassa siihen, että "ei meidän tyttöä saa pakottaa leikkimään pikkuautoilla, koska hän tykkää oikeasti vain barbeista". 

Minulle sukupuolineutraali tai -sensitiivinen kasvatus ei tarkoita sitä, mitä lapsille puetaan päälle. Ei ole kyse vaatteista, eikä siitä, että pojilta vietäisiin pikkuautot ja tytöiltä nuket, vaan siitä että tytöt saisivat olla ihan minkälaisia tyttöjä ja pojat ihan minkälaisia poikia tahansa. Minkälaisia lapsia tahansa. Muunkinlaisia kuin stereotyyppisesti oletettuihin sukupuoliinsa liitettyjen piirteiden kaltaisia.

Eikä riitä, että lapset hyväksytään sellaisina, kuin he ovat. Aikuisten tehtävä on ohjata heitä tutkimaan maailmaa ja oppimaan uutta täysin riippumattomina heidän oletettuun sukupuoleensa liittyvistä ennakkokäsityksistä. Ja se lähtee siitä, että aikuiset opettelevat herkistymään arjessa siihen, että lasta ei sukupuolioletuksen perusteella ohjattaisi tietynlaisiin toimintamalleihin ja kiitettäisi vain tietynlaisista ominaisuuksista. Koska tottakai meidän Paavo-Petteri ja Seela-Saara saavat olla juuri sellaisia kuin haluavat. Mutta silti Paavo-Petteriä kummasti kannustetaan lähinnä jääkiekkoon, kun Seela-Saaraa viedään ensisijaisesti tanssitunneille. 

Meilläkin asuu 100% prinsessa, joka huutaa "Linnani!!" nähdessään minkä tahansa edes etäisesti prinsessalinnaa muistuttavan rakennelman (kaikki käy, kirkoista ja kappeleista voimaloiden savupiippuihin). Hän taistelee raivolla farkkujen pukemista vastaan, koska "ne eivät ole pinkit!!" ja koska "prinsessat ei käytä farkkuja!!". Prinsessapuuhien lisäksi haluaisin kannustaa Tytyä fyysisiin juttuihin: pyöräilyyn, potkulautailuun ynnä muuhun. Hän on näissä jutuissa aikamoinen hienohelma, ja laiskimus, eikä se liity siihen että hän on tyttö, vaan siihen että hän on Tyty, lapsi joka sattuu tykkäämään helposta kyydistä rattaissa tai Miehen hartioilla.

Lapset ovat ensisijaisesti lapsia, pieniä ihmisiä, eivätkä sukupuolensa edustajia. Minulla läikähtää sydämessä joka kerta, kun Tyty sanoo, että "katsopa äiti kuinka vahva olen!" tai kun Heppu hilluu mummolassa keijupuvussa ja kotona tsekkailee itseään peilistä ja toteaa "no niin, näytän tosi kauniilta". Koska he ovat vahvoja ja kauniita.

- Suzie Q

perjantai 18. elokuuta 2017

Sisarusten dialogia, osa 2873

Kuvan henkilöt liittyvät tapaukseen. 

Heppu: Tyty, älä tule enää ulos leikkimään, täällä tulee juuri suuri sadepilvi kai.

Tyty: Mutta mä tarviin niitä Hessua ja Mato Matalaa vähän.

H: No okei. Ne voi kohta tulla.

T: Heppu kiireesti! Kiireesti hei! ... Heppu kiireesti! Ihan ihan kiireesti!

H: Pääseekö tästä? Kiitos. Ja nyt voit Tyty etsiä tästä Hessun ja Mato Matalan. Ne on siinä kasassa kai.

...?
......?
(Kiva, että leikit sujuu.)

- Suzie Q

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Yäk, en syö!

 Ja eikun syömään!

Hesarissa oli joitakin viikkoja sitten sympaattinen juttu perheestä, jossa lapset ovat ruuan suhteen niin valikoivia, etteivät suostu syömään juurikaan muuta kuin einesmakaronilaatikkoa. Hehee, kuulostaa tutulta, sillä Tyty on syönyt koko kesän lähinnä... einesmakaronilaatikkoa!

Heppu ja Tyty nirsoilevat tällä hetkellä ruuasta 3- ja 4-vuotiaiden täydellä pieteetillä. Tyty söisi makaronilaatikon lisäksi vain leipää, näkkäriä, vesimelonia, lihapullia. Joskus kurkkua ja porkkanatikkuja. Ja keitetty kananmuna voi mennä joskus.

Heppu mättäisi rajattomasti proteiinia, mutta ei yhtään kasviksia. Joskus tuurilla voi mennä pari kirsikkatomaattia, vähän avocadoa tai maissia. Kaikenlaiset välipala-asiat jugurteista rahkoihin, muroihin ym kyllä uppoavat kumpaankin muksuun. Ja kumpikin mättäisi herkkuja ja roskaruokaa kuten ranskalaisia perunoita niin paljon kuin napa vetää.

Jatkuva ruuanlaitto on mielestäni yksi puuduttavimpia käytännön hommia lapsiperhearjessa. En oikeastaan pidä kokkaamisesta - tulisin mieluusti aina valmiiseen pöytään kulkematta kyökkiruudun kautta. Etsinkin jatkuvasti tapoja sujuvoittaa ruokarallia: ruokaostokset kotiintoimitettuna, einesten hyödyntäminen, isojen keittosatsien kokkaaminen kerralla ja nyt viimeisimpänä kokeiluna hedelmien ja kasvisten pilkkominen massaurakkana kippoihin jääkaappiin. Valmiit ateriakassit on meillä vielä kokeilematta, sillä jo pelkkä  ajatus uusien reseptien lukemisesta saa väsähtämään.

Varmimmat valinnat meidän ruokapöytään ovat spagetti ja jauhelihakastike, pasta ja lihapullat, lohta ja riisiä. Jauhelihapizza maistuu kaikille. Nakkeja ja perunaa, ehkä. Ja kalapuikot! Onhan tässä sittenkin menuuta kerrakseen. Olen nyt ylisuorittavana innokkaana mammalomalaisena alkanut jopa muistaessani tsekata päiväkodin ruokalistoja kaupungin nettisivuilta, etteivät armaat palleroiseni (puhun siis lapsistani) joudu syömään kotona samaa bolognesea kuin samana päivänä lounaaksi päiväkodissa. Aika nextin levelin ruokahuoltoa, eikö?

Heppu on jo niin kyllästynyt makaronilaatikkoon, että hän ilmoitti olevansa sille allerginen. "Allergia" kyllä katosi pariksi päiväksi Viron makaronilaatikottoman lomareissun jälkeen, mutta tänään "oireet" olivat ilmeisesti äityneet jälleen pahoiksi. Tytylle kyllä maistui. Mmmmm, makaronilaatikkoa.

Mitä teillä syödään?

- Suzie Q

maanantai 14. elokuuta 2017

Ihan kiva päivä hei

Ilmeeni päivän päätteeksi.
Tämä kirjoitus on kirjoitettu tänään useammassa erässä. Sille on syynsä. (Kursiivilla kirjatut kommentit lisätty illalla huutonaurun saattelemana.)

Klo 9.30: 
(Tässä aamun alkuperäisessä aloituksessa perhearkeen lomilta palannut kotiäiti tunnelmoi tyytyväisenä kahvikuppi kädessä hiljaisessa talossa, puhkuu intoa ja suunnitelmia syksyn varalle.)

Tänään alkoi arki. Mies, Heppu ja Tyty puskettu onnellisesti ulos ulko-ovesta. Tredje nukkuu yhä aamukuuden syötön ansiosta. Kahvi on kuumaa ja sitä on riittävästi.

Heppu kysyi aamulla epäilevästi, että ”teettekö te niinkun mitään töitä”. Selitin jämptisti, että Mies kyllä hoitaa leiviskänsä taas nyt loman loputtua ihan normaalisti ja että minun työni nyt äitiysvapaan ajan on hoitaa vauvaa. Lisäsin kyllä, että se on tosi tylsää ja me vaan käydään koko ajan neuvolassa. Ettei kotielämä äidin kanssa vaan alkaisi kiinnostaa muitakin.

Rakastan listoja ja suunnitelmia. Ja jopa aikatauluja, pakko myöntää. Pääni ja puhelimeni pursuilevatkin tällä hetkellä kaikenlaisia ostoslistoja, siivous-to-do-listoja, jumppalukujärjestyksiä ja muita (näennäisesti) arkea ryhdistäviä bullet pointteja. Koitan olla ahmimatta tapani mukaan liikaa kerralla - pari hoidettavaa asiaa per päivä on ihan hyvä startti.

Ja nyt Tredje huhuileekin jo! 😊 (Huom. hymynaamakin oikein laitettu, ilmeisesti on kovasti hymyilyttänyt vielä tässä vaiheessa)

Klo 12.30: 
(Tässä äiti istahtaa sohvalle syöttämään nuorimmaistaan ja ajatukset eksyvät päiväkodissa oleviin isoveljeen ja -siskoon. Syyllisyyden pisto sydämessä - kuuluisiko kaikkien lasten sittenkin olla luonani kotona? - NOT! Tyty ja Heppu ovat siis nyt äitiyslomani aikana 25 tuntia viikossa päiväkodissa, mikä on meille sopiva ratkaisu.)

Sydän on sykkyrällä Hepun puolesta. "Viskarivuosi" alkaa tänään paljolti muuttuneessa ryhmässä, jossa tänä vuonna myös eskarilaiset ovat mukana. Paras kaveri vaihtoi vuoden nuorempana toiseen ryhmään, mutta pojat näkevät toisensa onneksi pihaleikeissä. Mitenköhän Heppu pärjäilee ”isojen” kanssa?


Klo 16.30 
(Tässä totaalisen ryytynyt äiti istuu sillä samalla sohvalla, valmiina heittämään hanskat tiskiin tämän yhden päivän perusteella.)

Voi v***u mikä noutokeikka sanon minä. Tredje märisi menomatkasta päiväkodille n. 300 metriä, jonka jälkeen huusi n. 400 metriä, imetin bussipysäkillä (ihanaa! NOT), jonka jälkeen märinä jatkui viimeiset 300 metriä päiväkodin pihalle yltyäkseen jälleen huudoksi juuri, kun Heppu ja Tyty syöksyivät kaulaani ensimmäisen hoitopäivän jäljiltä. Esittäydyin hiki valuen uusille hoitajille ja vetäydyin koko pesueeni kanssa sisälle lähimpään tuoliin imettämään. No eipä auttanut, vaan Tredje jatkoi punarinkulaisine silmineen huutoa bussipysäkille asti. Bussissa huuto maagisesti lakkasi hetkeksi - jatkuakseen puolentoista minuutin ja kahden pysäkinvälin jälkeen jälleen kotipysäkillämme. Loppumetrit kotiin kuljettiin minun kantaessa hysteeristä Tredjeä sylissä, Tytyn työntäessä vaunuja ja Hepun kirmatessa jossain edellä kallioiden ja pusikoiden keskellä kiipeillen.

En hae lapsia enää ikinä, en ota vauvaa mukaan mihinkään enää ikinä, en poistu kotoa enää ikinä. Kaikki päiväkodilla tuijotti että mikä tota muijaa ja sen vauvaa oikein vaivaa. Miksei vauva voi olla tyytyväinen tuota yhtä pirun puolituntista, mikä noutoon menee, vaikka olen imettänyt sitä koko päivän?

Klo 17.00
(Tässä äiti istuu edelleen sillä samalla sohvalla, edelleen imettämässä, edelleen ryytyneenä.)

Tyty pyörii ympäriinsä vongaten Elsa-mekkoa päälleen. Heppu käy kakalla ja kaipaa pyyhkimisapua. Jossain ihmeen välissä heitin niille välipalaksi pahvikuppeihin hedelmien ja vihannesten paloja - jotain hyötyä himomarttailusta pilkkomis- ja kuorimisurakasta, jonka parissa vietin aamupäivän. 

Klo 18.30 
(Nyt istun yläkerrassa rauhassa läppärin ääressä, kuuntelen Miehen multitaskausta alakerrassa. Tredjen naurunhekottelu kuuluu tänne asti.)

Mies on kotiutunut, koko perhe on ruokittu. Hoksasin juuri, että katos vaan, Tredjellähän taitaa olla kolmen kuukauden ikään tyypillisesti napsahtava tiheän imun kausi. Tiheää todellakin! Taidan suosiolla tyhjentää lupaavasti täyttymään alkaneen kalenterini tältä viikolta. Takaisin perusasioihin: pullaa ja Netflixiä!


Semmoinen päivä. Vauvat ei vissiin (edelleenkään) ole ohjelmoitavissa. Huomenna jatkuu!

- Suzie Q

lauantai 12. elokuuta 2017

Vauva 3kk - miten meillä menee?


Tredje on nyt kolme kuukautta vanha ja nukkuu ihan mielettömiä yöunia. Siis mielettömän hyviä! Hän saattaa nukkua jopa 23-08 yhtä soittoa ja herätä sitten "yösyötölle" ja posottaa vielä pari tuntia menemään sen jälkeenkin. Tyypillinenkin yö jatkuu yleensä vähintään aamuviiteen tai kuuteen ennen ensimmäistäkään syöttöä. Päivällä vauva syökin sitten tosi tiuhaan, ruokailuvälit ovat kaikkea vartista pariin tuntiin. Mutta enpä valita - mieluummin olen syöttöpuuhissa päivällä tarvittaessa vaikka jatkuvasti, jos yöt pysyisivät tällaisina mahdollisimman pitkään.

Tredje löytää jo käsillään sitterin lelukaaren puiset pyörylät, joita innoissaan vispaa käsillään. Kaikenlaiset lelut, etenkin perinteinen Sohvi-kirahvi, kiinnostavat jo kovasti. Hän "juttelee" jo jonkun verran "hauuu" ja "nagyy", mutta on mielestäni huomattavasti hiljaisempi kuin Heppu ja Tyty kolmikuisina. Ehkä kuopus ei saa suunvuoroa kaaoksessa (ei täällä edes ole mitään kaaosta)?

Vauvan olemus on jo hyvin jäntevä, ja sylissä ollessa tai kanniskeltaessa pää pysyy jo komeasti ilman tukea pystyssä. Mahallaan maaten Tredjen pää ei vielä nouse kovin korkealle, vaikka yritys on kyllä kova. Selältä mahalleen kääntyminenkin tekee tuloaan jo kovasti - luulen, että parin viikon kuluessa Tredje jo kääntyy ketterän siskonsa "aikataulua" seuraten.

Autossa istuminen on ollut Tredjen inhokkihommia viimeisen kuukauden ajan. Maksimissaan vartti on mennyt kitisemättä, sen jälkeen on alkanut asteittain kasvava vaatiminen rinnalle pääsystä, useimmiten nukahtamistarkoituksessa. Autoilumukavuus otti kahden viikon Viron reissumme aikana jättiloikan eteenpäin, kun minä siirryin istumaan Tredjen kaukalon viereen. Noin viikon pienten ajeluiden jälkeen vauva alkoi simahdella kaukaloon ilman tissiapua - voitto!

Minulla alkaa kroppa olla täynnä jumeja ja särkyjä liiasta sohva- ja sänkykeskeisestä elämästä - sen verran usein ja pitkään Tredje nimittäin päivisin syö. Toivon syksyn aktiivisemman arjen vauvajumppineen ja -joogineen tuovan kolotuksiin pian helpotusta. Toinen omia kehotuntemuksia sulostuttava yksityiskohta on päästä tippuva tukka. Jokaisen raskauden jälkeen on ollut sama homma: hiukseni alkavat lähteä päästä suurinpiirtein kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Ällöä, kun tummia irtohiuksia löytyy joka paikasta vauvan kaulapoimuista suihkun viemäriin ja keittokattilaan asti.

Vauvan hoito on siis tällä hetkellä mielestäni aikas helppoa. Suurin murheeni kun on, että päiväunilta Tredje herää aina juuri, kun olen saanut ruuan laitettua ja ensimmäinen haarukallinen on menossa suuhuni. Olen pahoillani kaikkien koliikista tai muuten vaan itkuisista ja vaativista vauvoista uupuvien vanhempien puolesta, mutta Tredjen kanssa elämä on just nyt leppoisaa. Eikä siitä kannata vaieta, koska maailma on väsymysangstia ynnä muuta vauvaelämän karmivuustarinaa vastapainoksi pullollaan.

Toki kyseessä on kolmekuinen vauva, jota täytyy melko tiuhaan syöttää, auttaa uneen pääsemisessä ja vaippaakin välillä vaihtaa. Mutta tuo on sellaista normaalia tekemistä - minähän olen äitiyslomalla. Nautimme näistä täysistä öistä ja yksinkertaisen puuhastelun täyttämistä päivistä nyt, kun niitä tarjolla on. Ensi viikko voi jo olla erilainen.

- Suzie Q

perjantai 11. elokuuta 2017

Millaista on elämä kolmen lapsen kanssa? Ensimmäinen vuosi, ensimmäinen neljännes.


Se olisi kuulkaa vauvavuoden ensimmäinen kvartaali jo paketissa: Tredje täyttää huomenna kolme kuukautta. Tuskailin ennen vauvan syntymää, millaista elämä kolmen lapsen kanssa tulisi olemaan. Q1-raporttina voi nyt vastasyntyneen, uhmaikäisen ja leikki-ikäisen kanssa vietetyistä kuukausista todeta ainakin seuraavaa:

Kesä on paras aika pikkuvauvalle. Etenkin Suomen kesä. Sopivan viileää ja silti riittävän lämmintä yleiseen ulkona hengailuun yhdessä isompien lasten kanssa - ja vauvan syöttämiseen missä vaan.

Päiväkoti on synnyttäneen äidin lapsivuodeajan paras ystävä. Surutta isommat lapset päiväkotiin, kun äiti on kotona vastasyntyneen kanssa. Tämä ei ole oikea hetki leikkiä supermutsia.

Isyysloma on tehty käytettäväksi. Myös kolmannen kerran. Ja pidä ne isommat lapset silti päiväkodissa.

Isosisarukset ovat parasta viihdettä vauvalle. Tredje on jo ihan pariviikkoisesta tunnistanut isosisarukset ja viihtynyt heidän läheisyydessä. Etenkin Tytyn seura ja höpöttelyt saavat huimat hymyt pikkusiskon kasvoille.

Kolme vuotta isompaan sisarukseen on toimiva ikäero. Tyty on omatoiminen, kulkee jo isoveljen leikeissä leikkikaverina mukana, ja silti tarpeeksi pieni innostumaan vauvan jutuista. Hän kyllä myös uhmaa raivolla ja kaikki on "ei", mutta tällaistapa tämä on ollut jo 2-vuotiaasta asti.

Syliä riittää kyllä kaikille. Eihän ne isommat enää edes tule syliin kuin pyytämällä.

Takapiha on paras lapsiperhevaruste. Ovi auki = päivän ohjelma, ulkoilu ja virikkeet, kun itse istut liimaantuneena sohvaan vauvan kanssa.

Imetys yhdistää. Taasko sä imetät -kysymykset isommilta lapsilta on helpompi kestää, kun näet heidänkin nostavan paitojaan ja rintaruokkivan pehmolelujaan.

Tila-auto kannattaa. Ei harmita siirtyä itkevän vauvan perässä sinne takapenkille turvaistuimen ja turvakaukalon viereen, kun ahterillesi on käytössä kokonainen normaalilevyinen penkki.

Virkamiehen pitkä kesäloma plus isyysloman jatko. Heti Tredjen synnyttyä maistoimme alkukesän ajan kyllä hetken arkea, mutta se kului minun ja vauvan osalta imetyskuplassa sohvannurkassa. Sen jälkeen olemme porsastelleet muhkeat 7 viikkoa perheen yhteistä lomaa. Varsinaista arkea opettelemme vasta ensi viikosta alkaen. Gulp.

Minne aika katoaa? Perusfiilis koko ajan. Klisee, koska se on totta.

Kolmas kerta toden sanoo? Ensimmäisen vauvan kanssa newborn-aika meni spennatessa. Toinen meni sumussa. Tämä kolmas kerta elämää vastasyntyneen kanssa vaikuttaisi vilahtaneen ohi aika hyvässä boogiessa.

Katsotaanpa, miten homma toimii kolmen kanssa, kun arki alkaa, Tredje kasvaa ja Tyty ja Heppu palaavat lomilta päiväkotiin. Seuraava osavuosikatsaus kolmen kuukauden päästä!

- Suzie Q


Kuva: Pixabay