Takaisin normaaliin, kiitos

Moi internet. Tässä on ollut vähän kaikenlaista. Nautiskelua Kanarian auringon alla (suosittelen!), vuorokauden verran kotiinpaluupöhinää, jonka jälkeen 8 päivää oksennustautia (en suosittele!). Oksennusmaraton pyyhki orastaneet lomaltapaluuangstit hetkessä tiehensä - tavallisen normaali arki tuntuu nyt enemmän kuin hyvältä. Voin kirjoitella yrjöämpäreistäkin vaikka survival-vinkkejä tai muuta myöhemmin, mutta vielä en halua palata ajattelemaan noita Floridralin, oksupyykin ja uupumuksen täyteisiä päiviä uudelleen.

Kanariaa sen sijaan ajattelen mielelläni! Lomailimme ystäväperheen kanssa viikon verran Teneriffalla Playa las Americasissa. Omat aiemmat muistoni samasta paikasta sijoittuvat abivuoden bilereissuun ystävän kanssa ja pari vuotta myöhemmin matkaan appiukon (!) ja Miehen kanssa seurustelumme alkuvuosina. Lapsiperhekokemus samaisesta turrelokaatiosta oli nyt köh, hiukan erilainen.

Reissun jälkeinen oksennustautisaaga osaltaan oikein alleviivasi, kuinka leppoisaa ja stressitöntä perhelomalla oli. All inclusive toimi, lapset viihtyivät ja aikuisetkin pääsi relaamaan. Pikkulasten kanssa lomaillessa relaaminen ei toki ole romaaniin uppoutumista tai koko päivän seikkailupatikkaretkiä tulivuorelle. Atlantin kohisevat aallot, yleinen olemisen helppous ja rantakadun leikkipuiston kupeessa olevan ravintolan sohvat tarjosivat lomamoodia aikuisillekin.

Perhevapaata on minun osalta jäljellä nyt viisi viikkoa. Leveä hymy nousee naamalleni tuota lausetta kirjoittaessa. Tiedän, että napakkaa aikataulutusta ja haikeuttakin on luvassa, kun töihin meno hetken päästä koittaa,  mutta etukäteisriemua on tällä hetkellä aikas hankala pidätellä. Meitsin vauvanhoitolegi alkaa olla paketissa ja on aivan suunnattoman ihanaa, että Mies ottaa vetovuoron seuraavasta puolivuotisesta.

- Suzie Q

Terveisiä palmujen alta!

Täällä me nyt ollaan, Kanarian auringon alla. All inclusive -rannekkeet kädessä, flipflopit jalassa. Teneriffan Teide-tulivuoren luminen huippu häämöttää taustalla, kun pulikoimme kellukkeet viuhuen lastenaltaassa. Ja hei Bamsea saa halata märkänäkin. Tyty oli eilen kuumeessa, Heppu on jo polvet peruspikkupojan kesälookissa eli ruhjeilla ja mustina. Tredje nukkuu parikymmenminuuttisia päikkäreitä parituntisten sijaan.

Tältä nimenomaiselta lomalta tultiin hakemaan sitä, ettei viikkoon tarvitse valmistaa kenellekään ruokaa, pyykätä, tiskata eikä pukea toppavaatteita kenenkään päälle. Ruokaa ei ole tehty puurojauheen veteenliottamista enempää, mutta pieniä hupparitakkeja olen muina pyykkimuijina ehtinyt jo lavuaarissa pyykätä. Bonuksena olen nyt kolmatta päivää kohteessa oltuamme huomannut ainakin seuraavaa: omat lapset ovat ihanaa seuraa, joiden kanssa on kivaa hengailla, kun kotityöt ja muut näennäiset velvollisuudet eivät jatkuvasti kuumota niskassa.

Ihanaa seuraa on myös ystäväperhe, joiden kanssa tällä reissulla jaetaan myötähäpeä raflassa huutavista vauvoista ja pelkotilat ympäriinsä huitelevista kolmevuotiaista. Lisäksi jaetaan Coronat, purkkiruuat, uimavaipat ja lasten tuikkivat silmät viisivuotiaan pitämässä kirjanlukuhetkessä ja palkintotikkarit trampoliinipomppujen päätteeksi. Ystävät, pienet ja isot, tekevät tästä(kin) reissusta antoisamman.

Sitä kuuluisaa Äidin Omaa Aikaa on tarjolla silloin, kun tepsuttelen hotellin ravintolassa hakemaan noutopöydästä aikuisten jätskiannoksia, lasten näpertäessä jo pelejään tai puuhakirjojaan jätskimahat täynnä. Se parikymmenmetrinen kävelymatka sinne jätskiosastolle on sitä ylenpalttista omaa aikaa, mutta valehtelisin, jos jättäisin kertomatta, että pötköttelinpä päivällä ihan aurinkotuolissakin äänikirjaa kuunnellen, kun Tredje veti samalla nokoset rattaissa. Ja omaa aikaa on myös nyt, kun Mies vei koko pesueen leikkipaikalle. Paras partner in crime - mutta senhän jo tiesittekin.

Hehkuti hehkuti. Mutta näin se vaan on. Ihanaa olla lomalla! Ja just näin, just nyt, ei mitenkään muuten.

Kanariffa vaikenee - mutta vain hetkeksi.

- Suzie Q