TGID eli LUOJAN KIITOS ON JOULUKUU!

Viisivuotias.

Viikkoraportti! Räkätautia pukkaa edelleen, nyt myös vauvalla. Tredje on tosiaan flunssassa, mikä tarkoittaa räkää, rohinaa ja sylinkipeyttä. Pieni räkäinen olento saa kyllä kaikki sympatiat, mutta äidillekin kelpaisi pikkuhiljaa glögi, lepo ja sohvannurkka.

Eilen juhlittiin Hepun viisivuotissyntymäpäivää. Meinasin kirjoittaa tähän kliseisen "miten esikoiseni voi olla jo viisivuotias"-huokauksen, mutta enpäs kirjoita. Hän nimittäin todellakin on viisivuotias, ja vaikka vuodet ovat menneet nopeasti, tuntuu samalla jo siltä, että hänhän on ollut elämässäni aina - vähintään nämä viisi vuotta.

Viisivuotiaamme mellasti eilisillan synttärikemujen merkeissä HopLopissa. Oli ihanaa ulkoistaa juhlakaaos tällä kertaa kaupalliselle toimijalle ja kulkea itse lähinnä vauva sylissä kassan kautta. Iloinen 3-5-vuotiaiden kavereiden juhlaseurue räjähti lihapullien ja ranskalaisten jälkeen noin sekunnissa ympäri HopLoppia. Hikisen iltapuhteen ja viilentävän jätskikakun jälkeen kotiin lähti sangen punaposkista ja ryytynyttä juhlakansaa!

Tänä aamuna pakkauduimme päiväkodin joulujuhlaan, jota varten paikalla piti olla kello 7.45. Jjjjjjep. No melkein oltiin, kello 7.55 kuitenkin, mikä on mielestäni aika huippusuoritus kolmen lapsen kanssa räntäsateisena aamuna huonosti nukutun yön jäljiltä. Tonttulakitkin löytyi.

Olen aina se päiväkodin tilaisuuksien nolo mutsi, jonka silmät täyttyvät kyynelistä jo ennen kuin lasten laulu edes ehtii alkaa. Pari vuotta takaperin jännitin hurjasti, miten pikkuiseni muiden keskellä pärjäävät. Nyt seuraan rentoutuneena, kun reipas, kuuluvaääninen poikani kasvot loistaen latelee lorut ja tanssii tanssit. Ja katselen liikuttuneena, kun tyttäreni tarttuu piirissä ystävää kädestä ja korjaa vierustoverinkin tonttulakin kuntoon.

Onkohan joulukuun tulo yhtenäkään vuonna tuntunut näin helpottavalta! Nyt edessä 24 ihanaa päivää kalenterinluukkujen availua, korttien väkerrystä ja riisipuuron maistelua. Kun vaan lähtisi nämä flunssat pois. Leppoisaa joulukuuta toivottelee pesuineen Suzie Q.

Olen pukin poroista nuorin,

ensi kerran matkaan lähden.

Saan kaulaani tiu’un hopeisen

ja otsaani tuikkivan tähden.

Olen ylpeä: minut valittiin,

moni iso ei pääse mukaan.

Vien lahjakuormani perille,

eikä lujempaa juokse kukaan!

Ihan vähän minua pelottaa,

kun me ollaan ulkona yötä

ja lennetään maailman ympäri

pitkin välkkyvää tähtivyötä.

Mutta pukki minua taputtaa

ja jäkälää antaa salaa.

Silti hauskinta on kumminkin,

kun emo taas kotona halaa.

– Tuula Korolainen –

Vivat academia, sanoi ruuhkavuosi-isä

Viikonloppuna kahviteltiin Miehen alkusyksystä pakettiin saaman jatkotutkinnon kunniaksi. Parin viikon päästä juhlitaan ystävien kanssa lisää - oujea oujea! Ohuemmistakin syistä kuin valmistumisen vuoksi on juhlia järjestetty, joten tämä on ihan mahtava syy keventää pimenevää syksyä.

Miten kolmen pienen lapsen työssäkäyvä isä tekee sen? Saattaa parin maisterintutkinnon jälkeen jatkotutkinnonkin pakettiin ruuhkaisimpien vuosien keskellä? Ärsyttävää suorastaan, että jotkut vaan tuntuu osaavan ja pystyvän! Ne jotkut tosin eivät tuhlaa vietä aikaansa meikäläisen tapaan Facebookin feediä selaillen tai Paratiisihotellia katsellen. Tai nettikaupoissa surffaillen. (Tai bloggaillen!) Ne jotkut suunnittelevat tekemisensä hyvin, hyödyntävät rajatun ajan tehokkaasti ja näkevät metsän puilta, eli eivät eksy yksityiskohtien tarpeettoman viilaamisen loputtomaan suohon. 

Titteleitä tai tutkintoja tuskin kannattaa hankkia niiden itsensä vuoksi. Kysehän on itsensä kehittämisestä ja siitä ah-niin-kliseisestä ikuisesta oppimisesta. Jatkotutkintotasolla oppiminen näyttää olevan enemmänkin tutkimista, havaintojen tekemistä ja intohimoista (nykyään harvinaista?) totuuden etsintää - jonkunlaista janoa ottaa selvää, miten maailma toimii ja miksi. Tuo jano on lapsissa luontaisena, eikä se oikein ruokittuna onneksi kuole kaikista aikuisistakaan.

Oleelliseen keskittymisen taito on se, millä näitä Miehen ponnistuksia tuntuu valmistuvan. Ripaus älykkyyttäkin varmaan edesauttaa asiaa myös. Vaikea keksiä montaa kateellista ”hyvähän sen on kun” -kiukutteluargumenttia, kun niitä ei juurikaan ole. Toki pieni osa on minullakin, sillä hyväksyn perheen kalenteriin ilmestyvät luentoillat ja seminaarit, sekä lomiin osuvat satunnaiset kirjoituspäivät. Ne on helppo hyväksyä, koska tuolloin(kin) saan ekstralastenhoitoapuja vanhemmiltani. Happy wife, happy life?

Olen tosi ylpeä Miehestä. Siippani ansioilla hekumoinnin sijaan keskityn itsekin tänään kuitenkin oleelliseen. Valmistujaiskahvien jäljiltä pakastimessa on nimittäin kolme kanelia ja sokeria tihkuvaa jättiläiskorvapuustia! Nami nami...

- Suzie Q

Tartu hetkeen ja muita viisauksia

Olimme sopineet Hepulle ja Tytylle arkiyökyläilyn mummolaan viime yöksi, koska Miehellä oli alkuillasta työmenoa ja Tredjellä tänään aamulla neuvola. No tietysti eilisaamuna lapset sitten olivat uhkaavasti köhäisiä - mutta äitini otti heidät hoitoon silti.

Illasta tulikin minitreffit! Syötiin sushia ja juotiin skumppapullo puoliksi. (Ai kauhee.) Mies kipaisi lähikaupasta vielä jätskiäkin. Ja tv-viihde tarjosi parastaan: Idolsia ja Napakymppiä! Tredje nukahti tavallista sopuisammin ja nukkui aamuun asti.

Nyt makaan sohvalla ja pohdin, miksi väsyttää ja päätä särkee. Haha, mullahan on krapula! Villiä menoa kotiäitityyliin - sen siitä saa kun kehtaa vähän irroitella. Ja oikein kauppisaikojen tapaan torstai-iltana. Ei olla vissiin ihan nuoria enää, ei.

Mitä opimme tästä? Torstai-ilta on ihan yhtä hyvä pieneen irtiottoon arjesta kuin viikonloppu. Hetkeen (ja kuohuviiniin) kannattaa tarttua silloin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ja että jäätelö voittaa sushin hinta-nautinto-suhteessa ihan 6-0.

Terveisiä mummolaan, täällä jo vähän ikävöidään! Mutta ensin nukutaan päikkärit.

- Suzie Q

Puhe äidilleni 26.8.2017

Eilen juhlittiin!

Onnea Äiti syntymäpäiväsi johdosta. Mahtavaa että järjestit nämä juhlat. Haluan tyttärenä sanoa muutaman sanan tästä näkökulmasta, jota muilla ei sinuun ole.

Lapsuudesta muistan äidin, joka oli aina paikalla. Vaikka eihän niin ollut - teit pitkää työpäivää ja jouduit matkustelemaankin paljon. Olit silti aina paikalla. Miten se on mahdollista?

Olin täyttämässä yhdeksän, kun muutimme tähän taloon. Luulen, että tämä on sinulle se elämäsi koti? Minulle tämä on The Lapsuudenkoti ja nyt lasteni rakas mummola.

Taisin vähän järkyttää sinua, kun pakkasin täällä tavarani ja järjestin kaverini isän vanhan ambulanssin muuttoautoksi kohti ensimmäistä omaa asuntoani. Sori siitä.

Ja sori siitäkin, kun naarmutin autoanne Hangon regatassa. Itkuisen puhelinsoittoni päätteeksi moittimisen sijaan käskit pyyhkiä kyyneleet ja avata valkoviinin. Sattuuhan sitä. Kiitos siitä.

Muistan rehellisen ja oikeudenmukaisen äidin, joka näytti, että työelämän lasikatot on tehty murskattaviksi ja että kovalla työnteolla voi saavuttaa mitä vaan. Sinä olet aina ollut se, joka kantaa vastuun silloinkin, kun kukaan muu ei sitä tee.

Päätöksesi jäädä työelämästä pois omalla kustannuksellasi jo ennen varsinaista eläkettäsi oli yksi parhaistasi. Olin ja olen todella ylpeä siitä, että asetit silloin työn kakkossijalle ja annoit muille asioille tilaa.

Olet opettanut minua tekemään arjesta hyvää. En tule koskaan yltämään tehokkuuteesi ja organisointikykyysi - mutta ei tule kukaan mukaan täällä. Olet siinä aivan omaa luokkaasi.

Myös siivousvimmasi on omaa luokkaansa. Häviät siinä vain äidillesi. Onneksi.

Arjen vastapainoksi olet aina osannut järjestää juhlia. Edes yksikään nimipäivä ei jää juhlimatta, kun huomioit ihanasti kaikki pienetkin juhlan aiheet lähipiirissäsi.

Arvokkainta, mitä olen sinulta oppinut on se, että kaiken uurastuksen ja elämystenkin keskellä perhe on tärkein. Nykyään perheessäsi on kolme pientä perheenjäsentä lisää. Heppu, Tyty ja Tredje. Niin ja yksi isompikin, Mies. Nyt kelvataan demareillekin, kun #synnytystalkoot on hoidettu.

Maailma muuttuu. Ja sinä sen mukana. Arvomaailmasi leppoistuu ja avartuu. Olet aina valmis muokkaamaan mielipiteitäsi, se on hieno piirre jota arvostan.

Täytät tänään 65. Sinulla on täysi höyry päällä ja kalenteri aina täynnä. Se täyttyy tällä hetkellä toisten hoivaamisesta: oman äitisi ja minun lasteni. Tiedän, että siellä on paljon muutakin: liikuntaa, kulttuuria, matkailua, päiväretkiä Ukin kanssa, ystävien tapaamista.

Toivon, että asetat tässä iässä jo omat rajasi niin, että suuri enemmistö tekemisestäsi on sinulle iloa tuottavaa. Suorittaa ei enää tarvitse.

Muistan erityisesti parikymppisenä ajatelleeni, etten koskaan voi maksaa takaisin valtavaa velkaani minuun käyttämästäsi ajasta, tuesta, ihan kaikesta. Nyt omien lasteni myötä tajuan vihdoin, ettei sellaista velkaa olekaan. Se on kuitattu sillä, että sinä ja minä olemme äiti ja tytär.

Tämä ei kuitenkaan ole äitienpäivä, vaan sinun syntymäpäiväsi. Siispä juhlitaan! Koska elämä yhdessä, tärkeimpien kanssa, on juhla. Onnea Äiti!

- Suzie Q

Kastepäivän iltana

Tänään vietimme Tredjen kastejuhlaa. Kakku oli makeaa, naiset kauniita, miehet komeita ja kuohuviini kylmää. Olotila on nyt kliseisesti väsynyt, mutta onnellinen. 

Ennakkosuunnittelu kannatti, sillä juhlapäivä sujui meidän kaikkien osalta stressittömissä merkeissä. Kastetoimitus toki jännitti etukäteen - kastejuhlat ovat niin harvinaisia tapahtumia, että eipä näihin mitään rutiinia ole ehtinyt syntyä. Pientä hyvää haikeuttakin oli ainakin itselläni mielessä - meidän perhe on nyt valmis, ja tämä kastejuhla oli meille vanhempina viimeinen.

Eniten näitä tsembaloita jännitti ennakkoon Heppu - tapansa mukaan. Uni ei meinannut tulla edellisenä iltana, eikä aamupala maistunut juhlapäivän aamuna. Heppu halusi uudestaan ja uudestaan kerrata läpi kastetoimituksen ja juhlan kulun. Eniten poikaa hermostutti epätietoisuus siitä, mitä hänen odotetaan tekevän ja missä hän saa istua. Helpotus ja rentous löytyivät, kun Hepulle sovittiin pari mieluista "vastuutehtävää": laulunuottien jakaminen ja vauvan pään kuivaaminen. Nuottipapereiden parissa hän hääräsi sitten tyytyväisenä aamusta asti ennen juhlan alkua.

Ei pitäisi keskittyä ulkonäköseikkoihin, mutta Tyty oli juhlamekossaan suloinen kuin karkki. Hän halusi laulaa oman lauluesityksensä, ja rohkeasti sen pienen pienellä äänellä juhlan aikana tekikin. Tredjen päätä kuivatessa Tyty leperteli vauvalle, että "ei hätää, kohta se kuivuu". 

Päivänsankari oli oma rauhallinen itsensä - mitä nyt kastetoimituksessa äidin sylissä hikoilu pisti hetkeksi kiukuttamaan. Tredje on siitä ihmeellinen vauva, että hänen kiukkunsa ei yltyessäänkään välttämättä paisu massiiviseksi, vaan se monesti laantuu yllättävän pienillä fiksauksilla. Niin tänäänkin.

Vauva sai lahjaksi kaiverretun kummilusikan, vauvakirjan, oman taulun (!) ja muita kivoja ja käytännöllisiäkin lahjoja. Ainakin teologisesti suurin lahja lienee kaste itsessään, ja kyllähän siitä maallikompikin tallaaja ymmärtää ainakin yhteisen siunauksen merkityksen: ympärillä ihmiset, jotka toivovat juuri tälle lapselle hyvää.

Tredje on nyt seitsemänviikkoinen, hänellä on nimi ja mahtavat kummit, ja vanhemmilla onnellinen luottamus tytön valoisaan tulevaisuuteen näiden läheisten ihmisten ympäröimänä. Voiko enempää pyytäkään?

Kiitollisena,

Suzie Q

ps. Juuri nyt olen kiitollinen myös siitä, että kerrankin käytimme järkeä, emmekä buukanneet vielä huomiselle lähtöä Savon mökille, vaan matkaan lähdetään vasta tiistaina. Huomenna levätään.

Kastejuhlan valmistelut

Kuohuvaa Tytyn kunniaksi kolmen vuoden takaa.

Viikon kuluttua sunnuntaina vietämme kotonamme Tredjen kastejuhlaa isovanhempien ja kummien kesken. Kastepappi tulee alkuviikosta piipahtamaan meillä kotona kastekeskustelun merkeissä. Siinä yhteydessä on tarkoitus suunnitella yhdessä tulevan kastetoimituksen kommervenkit, ja varmistaa että Pikku Papun laulut kelpaavat virsien sijasta, eivätkä muodostu seremoniassa esteeksi seurakunnan jäsenyydelle 😅

Vakavasti puhuen, kastetoimitus on meille pelkkinä tapakristittyinäkin tärkeä ja koskettavakin ”riitti”, jolla juhlistetaan uutta elämää ja otetaan lapsi osaksi läheisten yhteisöä, olipa virsiä tai ei. Juhlavalmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa:

Kastetoimitus: Papin buukkasimme toivottuun ajankohtaan pian vauvan syntymän jälkeen. Sama pappi kastoi aikanaan Hepunkin.

Kutsut: Teetin valokuvakortit kutsuiksi ja postitimme ne pari viikkoa sitten. Pahvinen kutsu on ihana muisto talletettavaksi myös Tredjelle itselleen.

Tarjoilut: Täytekakku, cupcaket ja vege-voileipäkakku tilattu, kaikki gluteenittomina. Lisäksi mansikoita, macaroneja ja kuohuviiniä.

Musiikkia: Yksi kummeista on lupautunut laulamaan vauvalle laulun, Mies säestää kitaralla. Lisäksi kastetoimituksen lomassa on virsien tilalla muutama yhteislaulu - Hepun valitsemia "herkkiä lauluja" by Pikku Papun Orkesteri.

Puhe ja runo: Esittelemme kummit vauvalle, jotta hän tietää millaisia aikuisia ystäviä saa tuekseen elämän poluille 😊

Valokuvia: Laitamme telkkariruutuun pyörimään kuvia vauvan ensimmäisistä viikoista.

Nimen tausta: Olen tehnyt jokaisen lapsen ristiäisiin "taulun" etunimen historiasta, wikipediaa ja muuta intterwebbiä hyödyntäen.

Juhla-asut: Tredje kastetaan äitini suvun kastemekossa. Kaikille kolmelle lapselle olen jo miettinyt juhla-asut valmiiksi. Minullakin on yksi juhlava imetyskelpoinen mekko.

Muistettavaa: Kastepöydän järjestely. Kastemalja mummolasta. Muista kastevesi (unohtui Tytyn ristiäisissä! 😅 ) Pään kuivaukseen liina.

Hyvin suunniteltu on todellakin vähintään puoliksi tehty - ja kaikenlaiset juhlajärjestelyt ovat lempipuuhieni joukossa. Ihana viikko tiedossa siis. Ja Tredjen ensimmäinen juhla koittaa pian.

- Suzie Q

Vappu lasten kanssa

Vappu jee!

Koska vappuaatto osuu sunnuntaihin, tuntuu vapun vietto jatkuvan tänä vuonna monta päivää. Ei haittaa! Meidän vappu kuluu tällä kertaa erittäin lapsiystävällisissä meiningeissä. 

Torstaina päiväkodilla oli lapsille vappunaamiaiset, jonka jälkeen päiväkodin pihapiirissä vietettiin perinteistä koko perheen vappuriehaa. Oma riehani kului lähinnä keittiön puolella hodareita paistellen, mutta pihan puolella väki näytti viihtyvän, lapset diggailivat vappupallojaan ja vanhempainyhdistyksen kassaan kilisi mukavasti täytettä. Eilen vappuriennot jatkuivat sukulaispoikiemme koululuokan vappukonsertilla, josta etenkin Heppu oli odotetusti aivan fiiliksissä.

Ja tänäänhän se vappu vasta varsinaisesti alkaa. Olemme kutsuneet ystäväperheitä kyläilemään meille kotiin grillikauden avajaisten merkeissä. Perunasalaatti on muhimassa, grillin kaasupullo uusittu ja serpentiinit ripusteltu. Itse rakastan pienten juhlien järjestämistä - minusta on parasta, kun on talo täynnä täynnä ystäviä, elämää, hyvää ruokaa ja juomaa.

Vappuaaton menu ei ole tänä vuonna kovin kummoinen - perusgrillailulla mennään. Olen pyytänyt vappuvieraitamme tuomaan nyyttärimeiningillä grilliin täytettä, ja itse huolehdin vain lisukepuolesta salaatteineen ja pottuineen koko porukalle. Jälkkäriksi kaikkien suosikki eli jätskibaari! Helposti ja toimivasti hyvää - täydellinen resepti, kun bileiden ajankohtana on emännän 40. raskausviikko.

Bileiden 1-5v. lapsikatras on laskujeni mukaan yhteensä 7 henkeä, lisäksi pari harmitonta masuvauvaa. ”Ohjelmaksi” skideille on ilmapalloja, vappupillejä ja saippukuplia. Yleistä riehumista. Kiitämme jo etukäteen yläkertamme leikkihuonetta, moitimme takapihan koleaa säätä.

Lasten vapputarjoilut:

• Ranskalaiset uuniin, nakit grilliin. Muista ketsuppi. 
• Kurkku- ja porkkanatikkuja. 
• Pillimehut. Hurjimmille tilkka simaa.

Antaa tulla räntää, täällä on juhlatunnelma kohdillaan! Hyvää vappua kaikille!

- Suzie Q