Mistä näitä viruksia oikein tulee

Olispa pelkkää (pikku)miesflunssaa.

Tilannehan on nyt siis se, että olen ollut viimeisestä viidestä viikosta neljä flunssassa. Välissä oli yksi "terve" tai ainakin oireeton viikko. Olotila on just nyt jo hyvä, jopa sellainen että jonkinlaiseen kävelyä ronskimpaan liikuntaankin voisi olla jälleen mahdollisuus. Joten: nyt lapset sairastuivat. Ten points.

Tredje pärski ja kuumeili jo viime viikolla. Nyt vuorossa on Heppu. Eiköhän Tyty seuraa perässä viikonloppuun mennessä. Miten tästä flunssakierteestä oikein selviää?! En tiedä vielä, mutta näillä me nyt ollaan sinnitelty:

- Isoäiti. Pelastava enkeli. Ilman häntä tästä ei tulisi mitään. Ei tästä blogikirjoituksestakaan.

- Käy suihkussa. Siis itse. Kaikki on valoisampaa sen jälkeen.

- Pese hampaat. Siis itse. Ja muista pestä pieniltä kuumepotilailtakin.

- Peru kaikki mahdolliset menot. Mutta ei ihan kaikkia: voi olla että flunssakierre ei helpota viikkoihin - koko loppuvuodeksi ei voi linnoittautua neljän seinän sisään. Etenkin jos flunssaralli starttaa jo lokakuussa.

- Pidä kiinni niistä pienistä jutuista. Pikkupotilasta ilahduttaa kynttilöiden sytyttäminen ja joulupuuron keittäminen (muista kaneli). Omakin mieli kirkastuu, kun väännätte ne joulutortut ja käytte vähän keinumassa Buranan voimalla.

- Kaikki ruudut on tehty katseltaviksi. On telkkaria, on pädiä, on puhelinta... voi sentään on jopa ikkunanruutua, josta tuijottaa omaa heijastustaan sillä aikaa, kun lapset tuijottavat noita ensinmainittuja.

- Alita alimmaisinkin rima perheen ruokinnassa. Keitä nuudeleita lapsille ja syö itse se thai-kuutio pakkasesta. Vaikka joka päivä.

- Juo. Ja juota lapsiakin ekstrapaljon. Vettä ja mehua. Maitoa ja glögiä. Juo myös illalla lasi punaviiniä. Se "terve kausi", jota varten vinkkupulloasi hilloat, ei tule kuitenkaan.

- Osta se lasten otsakuumemittari.

On tässä olosuhteisiin nähden monta plussapuoltakin. Nämä ovat ensinnäkin vain perusräkätauteja, joita niitäkään meillä sairastetaan yleensä hyvin harvoin. Lasten sairaskuluvakuutukset ovat vuodesta toiseen (ihanan kalliisti) turhat, koska lääkärikäyntejä ei yksinkertaisesti tule. Onneksi olen myös vielä vanhempainvapaalla, ettei ole sairaspäivän iskiessä palkkatöitä tehtävänä tai poisjärjesteltävänä. Ja hei - vuodenaika on mitä otollisin sairastelulle, eikä sohvannurkkaan jumittuminen harmita niin paljon. (Kunpa sinne sohvannurkkaan joskus pääsisi.)

Sitä paitsi, lopulta pitkittyneen sairastelukierteen jälkeen normaali olotila ja tavallinen arki tuntuu aina ihan luksukselta. Sitä odotellessa!

- Suzie Q

Kyllä nyt on gourmeeta!

Tarjoiluehdotus!

Ylpeänä esittelen laiskan kokin pikaversion perinteisestä (?) lapsiperheen dinneri-iltapala-yhdistelmästä eli tortilloista. No sehän menee jotakuinkin näin:

1. Ota kaksi (täysjyvä)tortillaa.
2. Voitele ne ohuesti margariinilla, vähän niinkun rieskat. Reunoihin asti. (Jos alat hifistellä, voit myös voidella avocadolla, mutta huom se ei enää täytä tämän rimanalitusreseptin kriteerejä sitten)
3. Laita toisen tortillan päälle juustoviipaleet (valmis-Salaneuvos-palat käy oikein hyvin).
4. Sitten kalkkuna- tai kinkkuleikkeleet. (Parhaat on korppukalkkunat mutta kyllä ohuenohuetkin uppoaa.)
5. Leikkaa kurkkuviipaleita ja peittele tortilla niillä.
6. Lisää päälle hatuksi se toinen voitelemasi tortilla. Litistä ja painele, että ne tarttuu yhteen silleen quesadilla-henkisesti.
7. Leikkaa pizzaleikkurilla paloiksi.

Tarjoile maitolasin kera.

"Äiti tää on ihanaa!"
"Äiti voinko saada lisää?"
"Paras ruoka mitä oon syönyt!"
"Onneksi ei oo jauhelihaa!"

Ole hyvä!

- Suzie Q

Eat your veggies

Katso internet! Meidän jääkaapin sisältöä!

Ostan yleensä runsaasti erilaisia vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Niistä kaikki, jotka laitetaan jääkaapin alimpaan vihanneslokeroon, unohtuvat ja homehtuvat niille sijoilleen. Erityismaininta parsakaaleille, joita ei koskaan syödä vihreinä ja tuoreina. Tsempparipiste avocadoille, joista maksetaan maltaita ja ne syödään puolimätinä. Ja voittajamerkki myöskin kesäkurpitsoille, jotka käytetään vasta niiden muututtua puiseviksi ja päistä mätäneviksi. 

Liian usein kasvikset siis unohtuvat jääkaappimme uumeniin, ja lautaselle päätyy pelkkiä iänikuisia kurkkutikkuja. Väitän, että meillä koko perhe kyllä söisi hedelmiä ja vihanneksia hyvällä halulla, jos niitä olisi jatkuvasti helposti ja kätevästi saatavilla. Näin eräällä Instagram-tilillä niin inspiroivan kuvan tuoreita kasviksia pursuilevasta jääkaapista, että hurahdin päätin tavoitella samaa. 

Ostin noita läpinäkyviä rasioita Ikeasta, jotta kasvikset näyttää kivoilta yhdellä silmäyksellä näkee, mitä missäkin purkissa on. Sisällytin seuraaviin ruokaostoksiin kilokaupalla vihreää, ja varasin aikaa koko satsin pilkkomiselle samantien, kun olin purkanut ostokset. Hikinen urakka, etenkin kun homma keskeytyy jatkuvasti vauvan hoito- ja viihdytysoperaatioiden takia. Mutta ta-daa: kun jääkaappi on himomarttailun päätteeksi täynnä kasviksia ja hedelmiä koko viikoksi, on voittajaolo aivan taattu. 

Olikos se seitsemän viikkoa, jonka verran uutta asiaa täytyy tehdä, ennen kuin siitä muodostuu rutiini? No, meidän ruokakunta kokeilee tätä nyt jo neljättä viikkoa ja hyvin on toiminut. Kolme viikkoa enää ja sitten ne porkkanat, kurkut, kukkakaalit, paprikat, parsakaalit, kiivit ja nektariinit varmaan peseytyvät, kuoriutuvat ja pilkkoutuvat itsestään purkkeihinsa.

Minä diggaan! Tyty ei edelleenkään syö kuin kurkkua. 

- Suzie Q

Saarenmaa lasten kanssa

Vielä kerran Saarenmaa! Unelias ja leppoisa, mutta silti särmikäs Saarenmaa oli mainio lomakohde lapsiperheelle. Listasin näin jälkikäteen lomaporukkamme käyntikohteita, jos vaikka joku toinenkin innostuu suuntaamaan lomareissulle Saarenmaan suuntaan.

Vuokrasimme siis elokuun kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi "maalaishuvilan" Saarenmaalta pienestä Paju-Kurdlan kylästä. Peruslandeilun lisäksi ehdimme eri kokoonpanoilla  kahdessa viikossa tehdä useita päiväretkiä. 

Anglan tuulimyllykylä. Täällä tuulee kuulemma aina, niin myös meidän vierailulla. Hienoja vanhoja tuulimyllyjä ja muita maatalouskamppeita traktoreista kyntövälineisiin. Eläimiä rapsuteltavaksi ja mainio lounas.

Kuressaaren piispanlinna. Pakollinen nähtävyys. Suomenlinna meets Turunlinna, eli sekä vapaata vallihaudan rajaamaa linnoitusaluetta tepasteltavaksi, että sisällä pääsymaksullinen varsinainen linnamuseo. Koko linnoitusalue puistoineen leppoisa yleiseen hengailuun ja tepasteluun.

Koguvan satama ja rantaravintola Morrad. Tunnelmallinen pieni vierasvenesatama, jossa ihana ravintola. Lasitettu terassi, josta suora näköyhteys lasten ulkoleikkipaikalle.

Kuressaaren uimaranta. Lapsiperheen märkä unelma. Matala hienohiekkainen ranta, vedessäkin liukumäki. Nurmikkoa, keinut, kiipeilytelineet, kiikkukaruselli jne. Kahvila ja wc:t.

Pangan rantajyrkänne. 20-metrin kalkkikivijyrkänne, josta pudotus suoraan mereen. Stressittömämpää vierailla ilman lapsia.

Kuressaaren kylpylät. Iskuryhmämme kävi Georg Otsissa. Suurin osa turisteista taitaa Saarenmaalla suunnata suoraan Kuressaaren kaupunkiin ja lillua siellä kylpylähoidoissa pitkän viikonlopun.

Pieni eläinpuisto Muhun saarella. Strutseja, kenguruita, seeproja, poneja ja kaneja. Leppoisa hengailupaikka lasten kanssa. Kuukauden ikäiset strutsivauvat oli söpöjä!

Kuressaaressa ravintolat Kohvik Retro ja La Perla. Molemmissa kivat terassit ja mainiot ruuat. Retro iski meihin 80-luvun lapsiin täysillä sisustuksellaan, musiikillaan ja fiiliksellään. Ja täydellisellä burgerillaan. Ja kylmällä rieslingillä. Ja ökyjälkkärillä. Ja nukkuvalla vauvalla. Ja sillä että oltiin kahdestaan.

Olutmyymälä Uba ja Humal Kuressaaressa. Mies oli kuin lapsi karkkikaupassa.

Kaalin kraateri. Luontokohde geo-intoilijoille. Voipi olla lapsille pettymys, koska kraateri tosiaan on iso kuoppa maassa.

Loonan kartano. Kaunis lounaspaikka aikuisille tai parin hyvin käyttäytyvän lapsen kanssa.

Sorven majakka. Pitkähkö ajomatka eteläisen niemen kärkeen, upeat maisemat.

Kirkot. Niitä Saarenmaalla riittää. Ja ovat käymisen arvoisia keskiaikaisia kivikirkkoja. Kivoja viilentymis- ja hiljentymispaikkoja myös muksuille.

Orissaaren uimaranta. Pehmeää hiekkaa kaiveltavaksi ja kauniit maisemat katseltavaksi. Varsinainen ranta on kivinen, mutta iso laituri auttaa polskimaan.

Kahden auton, neljän aikuisen ja kolmen lapsen seurueella käyntikohteita kertyi, vaikka suurin osa ajasta lähinnä kotoiltiin leppoisissa merkeissä "mökillämme". Alle 5-vuotiaiden lasten kanssa kun parasta lomaluksusta oli iso pihapiiri trampoliineineen ja leikkimökkeineen.

Aitäh, Saaremaa!

- Suzie Q

Vauvalle passi

Tuolta niitä saa! 

Pienikin lapsi tarvitsee oman passin, jos babyn kanssa mielii suunnata koto-Suomen rajojen ulkopuolelle. Meillä on loppukesästä tiedossa reissu Saarenmaalle, ja vaikka kyse on vain tutusta eteläisestä naapurimaasta, haluamme hoitaa Tredjelle passin kuntoon.

Kuulemma maahantulobyrokratiaa on Virossa henkilöllisyyden tarkistusten osalta aavistuksen tiukennettu nyt heinäkuun alusta lähtien, kun maalla alkoi EU-puheenjohtajuuskausi. Dunno pitääkö paikkansa, mutta passinhankinta oli meillä vauvalle nyt joka tapauksessa ajankohtaista.

Näin passinhaku Tredjelle sujui:

Step one, lapsi väestötietojärjestelmään. Passia ei voi hakea, jos lasta ei löydy rekistereistä. Tämän byrokratian hoiti meidän tapauksessa heti kasteen jälkeen seurakunta. Jos lasta ei kasteta tai passi halutaan jo ihan pienelle, täytyy nimitiedot itse rekisteröidä suoraan maistraattiin.

Step two, ajanvaraus poliisilaitokselle lupapalveluihin. Onnistui kätevästi intterwebissä. Jos ei diggaa ennakkoajanvarauksesta voi toki mennä asemalle myös jonottelemaan.

Step three, valokuva. Passikuvauksessa oli vähän erikoinen meininki. Kuvausliike oli muka tottunut pientenkin vauvojen kuvaukseen - heillä oli kuvausta varten valkoisella kankaalla päällystetty sitteri, johon Tredjekin oli helppoa laittaa. Kuvaamista olisi kuitenkin mielestäni merkittävästi helpottanut, jos kuvaaja olisi käyttänyt kameraa, jolla saa räpsäistyä "sarjatulena" sekunnin murto-osissa liudan kuvia. Pikkuvauvan pää kun retkahtaa sitteriin nojaillessa hetkessä sivulle ja vaikka pää pysyisi hetken suorassa, ei katse kohdistu kameraan puolta sekuntia kauempaa kuin hyvällä tuurilla. Kuvaajan kamera oli mallia tarkenna-vähintään-sekunti-ja-naksauta-yksi-kuva-kerrallaan. Sanoin hänelle suoraan, että erityyppinen kamera olisi varmaan vauvakuvauksiin kätevämpi ja hän totesi että niin varmaan olisi. Öö niin.

Step four, passihakemus. Mies teki passihakemuksen sähköisesti ennakkoon Polizein järjestelmässä. Passin sai myös maksettua saman tien. Lapsen passiin tarvitaan molempien huoltajien suostumus - minulle kilahti sähköpostiin linkki, josta pääsin hyväksymään passihakemuksen toisena huoltajana.

Step five, käynti poliisiasemalla. Tätähän ei tarvita passia uusittaessa, mutta ensikertalaiselle, myös pikkuvauvalle (!), naamannäyttökäynti poliisiasemalla on välttämätön. Palvelutiskillä haisi todella vahvasti virtsalle - lieniköhän joku unelmavävy liritellyt odotellessaan tiskin terässeinämää vasten. (Että mitähän ***?) Käynti oli onneksi supernopea, koska hakemus, valokuva ja maksu oli hoidettu etukäteen. "Passi myönnetty". Dänks.

Step six, passi saapuu lähimmälle Ärrälle noin viikon sisällä. Sitä odotellessa!

- Suzie Q

Lasten kanssa mökillä

Täyteen pakattu automobiilimme huristaa jälleen kohti Mikkeliä. Perhemökkeilyä Miehen sukulaisten kanssa on takana nyt pari päivää ja kotimatkalla ollaan. Tässä ajomatkan ratoksi listasin asioita, jotka olivat meille tämän lyhyen mutta intensiivisen mökkireissumme aikana lasten kanssa hyödyllisimpiä:

1. Crocsit. Lapset saavat ne itse sekunnissa jalkaan ja pois jalasta, jolloin mökillä jatkuva sisään-ulos-vessaan-pihalle-terassille-saunaan-liikenne on sujuvaa ja muksut omatoimisia.

2. Välipalat. Mökillä ei etenkään toisten vieraina tai isommalla seurueella pystytä noudattamaan tuttuja ruoka-aikoja. Meillä hittejä banaanit, einesporkkanaletut (kylminä), myslipatukat, välipalakeksit ja pillimehut.

3. Wipesit, siis puhdistusliinat. Monta pakettia. Toimivat kaikkeen. Jätskin lähmäämiin sormiin, nenien niistämiseen, tarvittaessa wc-paperina, pöydän pyyhkimiseen ruokailun jäljiltä. Hyviä jopa alkuperäiseen tarkoitukseensa eli vauvan pepun putsaamiseen reissuolosuhteissa.

4. Huussiin kannattaa käydä rauhassa tutustumassa ennen kuin on kova hätä. Toimi. Myös vieras-pönttö-kompleksinen Heppu suoriutui huussihommista hienosti.

5. Lämpimiä ulkovaatteita mukaan. Vaikka olisi heinäkuu. Voi näköjään ihan hyvin olla +9 astetta, joka ulkona puuhaillessa ja etenkin järvelle mentäessä tuntuu vielä kylmemmältä. Kunniamaininnan saavat myös lasten kumisaappaat ja pipot! Näitä jäimme kaipaamaan: sormikkaat, ulkohousut Hepulle ja Tytylle (kahdet college-pökät päällekkäin paikkasivat tilannetta) ja villasukat. Kaikille. Lainasukkia onneksi löytyi.

6. Tutut pienet asiat. Lapset pakkasivat itse mukaan yhdet unilelut. Oli aika onnellisia kasvoja, kun ensimmäisenä iltana kaivoin yllärinä kassista esiin vielä pari-kolme muuta pientä lempparipehmoeläintä kummallekin <3

7. Yllärit tylsyyteen: esimerkiksi saippuakuplat ja spinnerit. Ovat avaamattomina kassin pohjalla, koska tällä reissulla ei lapsilla ollut tylsää serkkuseurassa hetkeäkään!

8. Bonus: Lasten kylpytakit saunareissuille. Heppu oppi puskapissan seisaaltaan, koska pelkkä kylpytakki päällä oli niin hyvä harjoitella :)

Näillä mentiin ja hyvin toimi! Nyt suihkunraikkaina Mikkelissä, kohta torille ja syömään.

End of report. Missä te muut kesäreissailette?

- Suzie Q

Muksuille kolme välipalaa banaanista

Välipalakeittiön kulmakivi.

Ruokakuntamme muonitus perustuu yleensä kolmeen periaatteeseen: helppous, nopeus, yksinkertaisuus. Helppous, koska laiskuus ja mielenkiinnon puute kokkailuun. Nopeus, koska aina on jotain mielekkäämpää tekemistä kuin seistä keittiössä. Yksinkertaisuus, koska skidit syövät mieluiten simppeliä purtavaa mallia makarooni, jauheliha, kurkku, porkkana - ja mikään ei saa koskea lautasella toisiinsa, kastikkeet ja kiusaukset voi unohtaa heti alkuunsa.

Hedelmäkoristamme löytyy aina banaaneja, koska ne ovat helppoja välipaloja kiireisinä päivinä. Itse tykkään syödä banaanini suht raakoina (sellaisina vielä ihanasti aavistuksen vihertävinä, mutta koriin jää usein kypsempiä banskuja terttukaupalla odottamaan muita syöjiä. Jos perusmalli ”kuori-ja-nauti” alkaa tökkiä, testaa lasten kanssa esimerkiksi näitä meidän kotikeittiön huimia banaanivälipaloja:

Sopivan kypsä banaani: Tee jääbanaaneja!
Leikkaa kuorittu bansku puoliksi. Työnnä muovinen pilli kumpaankin puolikkaaseen ”tikuksi”. Laita banaani”tikkarit” pakastimeen. Muksuille ihana jätskin korvike lämpimänä päivänä.

Vähän tummunut banaani: Tee smoothie! Pari banskua on sopiva smoothiepohja. Laita lisäksi esim. luonnonjugurttia, löräys mehukeittoa, marjoja ja vaikkapa avokado. Päärynä ja kiivikin ovat kivoja. Surauta blenderillä smoothieksi ja tarjoile korkeasta lasista pillin kera. Toimii.

Tummanruskea ällö banaani: Tee banaanilettuja!
Muussaa löllöbanskut haarukalla lautasella. Riko joukkoon pari kananmunaa ja sekoita mössöksi. Nostele kuumalle pannulle mössöä pieniksi ”letuiksi” ja paista kypsiksi. Näihin voi laittaa myös kaurahiutaleita ja hunajaa joukkoon, mutta toimivat simppeleimmillään ilmankin. Toimii pienestä sormiruokailijasta isoonkin herkkusuuhun! Tarjoile sellaisenaan tai esim. vaniljarahkan kanssa.

Ja eikun syömään! Onko muilla hyviä banaanivälipalatipsejä?

- Suzie Q

Arki pyörii, kun ei itse tee kaikkea

Kauppa"reissu" hoidettu!

Meille on vakiintunut lapsiperhearjen sujuvoittamiseen jos jonkinlaista säännöllistä rimanalitusta rutiinia ja jokapäiväisen elämän helpottajaa. Ruuhkavuosien myllytyksessä kannattaa mielestäni oman budjettinsa rajoissa ulkoistaa kaikki, mitä voi. Vapautuneen ajan voi sitten käyttää lasten kanssa, omaan hyvinvointiinsa, parisuhteeseen ja ystäviin. Onko parempaa investointia? (Kuin elämä!)

Ensinnäkin ruokaostokset. Tytyn syntymästä lähtien olemme tilanneet n. kerran viikossa isot kauppaostokset kotiinkuljetettuina Citymarketista. Palvelu on muokkautunut vuosien varrella erillisestä verkkokaupasta lähi-Citymarketin omaan palveluun ja kuljetusmaksu on vaihdellut ilmaisesta nykyiseen 9,90eur kertakustannukseen. Muutoksista huolimatta olemme jatkaneet palvelun käyttöä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen - niiiiiin kätevää on saada ruuat ja muuat päivittäistarvikkeet wc-papereista pesuaineisiin, vaippoihin ja hiuslakkoihin suoraan kotiovelle. Suosittelen lämpimästi.

Ruokaa kotiimme kantavat myös Foodora ja Wolt. Kaikille jumalille kiitos näistä palveluista! Pizzan ja einesten mussuttaminen on ainakin vähentynyt, kun saatavilla on samalla rahalla parempaakin mättöä. Meitä espoolaisia on hemmoteltu nyt jo toista kuukautta ilmaisilla kotiinkuljetuksilla, kun kilpailevat palveluntarjoajat ottavat mittaa toisistaan asiakkaiden haalimiseksi. On ihan ”muutama” kerta tilattu ruokaa etenkin nyt Tredjen synnyttyä ja uusien rutiinien hakiessa uomiaan.

Sitten viikkosiivous ostettuna. Tai oikeastaan jokatoinenviikkosiivous. Kodissamme on käynyt siivooja jo vuosia, oikeastaan siitä lähtien kun molemmat pääsimme säännöllisiin palkkatuloihin kiinni ja opettelimme hyödyntämään kotitalousvähennykset. Olemme käyttäneet pariakin eri siivousfirmaa, ja viimeisin löytö on yhden-naisen-yritys, jota emme millään haluaisi vaihtaa pois. Myös ikkunanpesut olen ulkoistanut, sen homman hoiti tänä keväänä Freska. Jälki oli aivan priimaa ja hyvittivät ”käyttämättä jääneen” pesuajan suoraan takaisin tilille. Twelve points!

Taukoa ostosiivouksista on ollut budjettisyistä aina hoitovapaiden aikana. Nyt siivous tulee jatkumaan kesäkuun loppuun asti, jonka jälkeen täytyy opetella itse uudet rutiinit rikkaimurointia ja jatkuvaa pöytien pyyhkimistä ja tavaroiden keräilyä kattavamman siivouksen mahduttamiseksi vauva-arkeen. Can’t wait.

On meillä toki muitakin rutiineja, kuin ne mitä saa rahalla. Esim. hampaiden pesut. 😆 Entäs teillä?

- Suzie Q