Näytetään tekstit, joissa on tunniste merkkipäivät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste merkkipäivät. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Puhe äidilleni 26.8.2017

Eilen juhlittiin!

Onnea Äiti syntymäpäiväsi johdosta. Mahtavaa että järjestit nämä juhlat. Haluan tyttärenä sanoa muutaman sanan tästä näkökulmasta, jota muilla ei sinuun ole.

Lapsuudesta muistan äidin, joka oli aina paikalla. Vaikka eihän niin ollut - teit pitkää työpäivää ja jouduit matkustelemaankin paljon. Olit silti aina paikalla. Miten se on mahdollista?

Olin täyttämässä yhdeksän, kun muutimme tähän taloon. Luulen, että tämä on sinulle se elämäsi koti? Minulle tämä on The Lapsuudenkoti ja nyt lasteni rakas mummola.

Taisin vähän järkyttää sinua, kun pakkasin täällä tavarani ja järjestin kaverini isän vanhan ambulanssin muuttoautoksi kohti ensimmäistä omaa asuntoani. Sori siitä.

Ja sori siitäkin, kun naarmutin autoanne Hangon regatassa. Itkuisen puhelinsoittoni päätteeksi moittimisen sijaan käskit pyyhkiä kyyneleet ja avata valkoviinin. Sattuuhan sitä. Kiitos siitä.

Muistan rehellisen ja oikeudenmukaisen äidin, joka näytti, että työelämän lasikatot on tehty murskattaviksi ja että kovalla työnteolla voi saavuttaa mitä vaan. Sinä olet aina ollut se, joka kantaa vastuun silloinkin, kun kukaan muu ei sitä tee.

Päätöksesi jäädä työelämästä pois omalla kustannuksellasi jo ennen varsinaista eläkettäsi oli yksi parhaistasi. Olin ja olen todella ylpeä siitä, että asetit silloin työn kakkossijalle ja annoit muille asioille tilaa.

Olet opettanut minua tekemään arjesta hyvää. En tule koskaan yltämään tehokkuuteesi ja organisointikykyysi - mutta ei tule kukaan mukaan täällä. Olet siinä aivan omaa luokkaasi.

Myös siivousvimmasi on omaa luokkaansa. Häviät siinä vain äidillesi. Onneksi.

Arjen vastapainoksi olet aina osannut järjestää juhlia. Edes yksikään nimipäivä ei jää juhlimatta, kun huomioit ihanasti kaikki pienetkin juhlan aiheet lähipiirissäsi.

Arvokkainta, mitä olen sinulta oppinut on se, että kaiken uurastuksen ja elämystenkin keskellä perhe on tärkein. Nykyään perheessäsi on kolme pientä perheenjäsentä lisää. Heppu, Tyty ja Tredje. Niin ja yksi isompikin, Mies. Nyt kelvataan demareillekin, kun #synnytystalkoot on hoidettu.

Maailma muuttuu. Ja sinä sen mukana. Arvomaailmasi leppoistuu ja avartuu. Olet aina valmis muokkaamaan mielipiteitäsi, se on hieno piirre jota arvostan.

Täytät tänään 65. Sinulla on täysi höyry päällä ja kalenteri aina täynnä. Se täyttyy tällä hetkellä toisten hoivaamisesta: oman äitisi ja minun lasteni. Tiedän, että siellä on paljon muutakin: liikuntaa, kulttuuria, matkailua, päiväretkiä Ukin kanssa, ystävien tapaamista.

Toivon, että asetat tässä iässä jo omat rajasi niin, että suuri enemmistö tekemisestäsi on sinulle iloa tuottavaa. Suorittaa ei enää tarvitse.

Muistan erityisesti parikymppisenä ajatelleeni, etten koskaan voi maksaa takaisin valtavaa velkaani minuun käyttämästäsi ajasta, tuesta, ihan kaikesta. Nyt omien lasteni myötä tajuan vihdoin, ettei sellaista velkaa olekaan. Se on kuitattu sillä, että sinä ja minä olemme äiti ja tytär.

Tämä ei kuitenkaan ole äitienpäivä, vaan sinun syntymäpäiväsi. Siispä juhlitaan! Koska elämä yhdessä, tärkeimpien kanssa, on juhla. Onnea Äiti!

- Suzie Q

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Hetki vielä heinäkuuta

30.7.2010
Heinä-elokuun vaihteeseen kasaantuu perheessämme vuosittain oikea "juhlaviikko", kun merkkipäiviä mahtuu viikon sisään peräti kolme: kihlapäivästä hääpäivään ja omaan syntymäpäivääni asti. Täydellinen syy huipentaa kesä aina pieneen humputteluun tai hemmotteluun.

Minusta kaikenlaiset merkkipäivät on tärkeää huomioida. Lasten syntymäpäivät ovat toki nykyään tärkeimmät, mutta vuoden kiertoa rytmittää kivasti muidenkin vuosipäivien juhlistaminen. Erityisen mainiota on, jos jonkin päivän ympärille rakentuu sopiva perinne - jokin yhteinen juttu, tapa tai traditio jota kaikki asianosaiset osaavat yhdessä odottaa. Vähän kuin perheen oma vappu/pääsiäinen/juhannus!

En tiedä, tuntevatko kaikki vahvaa yhteyttä omaan syntymäkuukautensa, mutta itse kyllä tunnen. Olen aina rakastanut elokuuta, koska se on alkanut synttärijuhlistuksillani ja jatkunut kaverien näkemisellä lomien jälkeen, kun koulu tai työt ovat päässeet alkamaan. Pidemmälle ehtiessään elokuu tarjoilee vielä nimipäiväni ja äitini syntymäpäivän (jota tänä vuonna juhlitaankin isommin).

Heinäkuun vaihtuminen elokuuksi tuntuu usein lähes helpottavalta: kansallinen lomahurmos on ohi, sata litraa mansikoita jo syöty ja loppukesän hyvät hetket ovat silti vielä edessä. Elokuu on tuonut myöhemmin mukanaan myös surua, joka nykyään jo kulkee lämpönä mukana tummissa illoissa. Yhteen kuukauteen mahtuu paljon tunnetta, kuten elämään yleensäkin.

Kuka voisi olla pitämättä elokuusta? Illat tummenevat ja silti kesä on vielä parhaimmillaan, vaikkakin ripaus haikeutta jo mukana. Pikkuhiljaa järjestäytymistä kohti arkea, intoa ja tohinaa uuden edessä. Oikeastaan ainoa asia, joka elokuussa tökkii, on iltaisin valon perässä sisälle änkevät "honkkitonkit" eli nämä.

Mutta ennen elokuuta on heinäkuun toiseksi viimeinen, ja se on tänään. Meidän hääpäivä. Paras syy jäädä vielä hetkeksi heinäkuuhun.

- Suzie Q