Vauva 11kk

Tredje on 11 kuukautta vanha! Pikkuneiti on viikko viikolta määrätietoisempi ja kovaäänisempi. Platinanvaalea tukkapehko pystyssä vauva tönöttää huonekaluja vasten ja haluaa olla tiiviisti mukana kaikessa, mitä muu perhe touhuaa.

Ilmapallot saavat Tredjen huokaisemaan ihastuksesta. Äidin lisäksi nuket ja pehmolelut nauttivat vauvan suloisista ja alkeellisista hellyydenosoituksista. Parin viime viikon aikana vauva on alkanut yhdistää tiettyjä esineitä oikeisiin käyttötarkoituksiin. Saadessaan isosiskon hiusharjan käteensä Tredje alkaa harjata sillä tukkaansa. Muut esineet ovat useimmiten ”puhelimia”, jotka vauva nostaa korvalleen ja henkäisee a-oo? 

Tredje palvoo isosiskoaan. Tyty on vastavuoroisesti aidosti hyvin kiintynyt vauvasiskoonsa ja haluaa ”moikata Tredjeä” ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla ja ”hassutella siskolle” minkä kerkiää. Suurimmat ja onnellisimmat naurut vauvasta kajahtavat isosiskon seurassa.

Kaikki kielletty kiinnostaa, ja ”ei” on vauvalle melko tuntematon käsite. Palmuvehkan lehtien repiminen ja tiskikoneen haarukkatelineen irti kiskominen kiinnostavat. Äidin ”ei saa”-tiuskaisuille vauva kajauttaa suuren naurun silmät tuikkien. Kaikenlainen touhu ja toiminta on nyt kova sana ja kokonaiset kotipäivät hajottavat niin Tredjen kuin hoitovastuussa olevan aikuisen pään. Suosittelenkin hoitovapaansa startanneelle Miehelle lämpimästi, että suuntaa vauvan kanssa muinakin kuin muskariperjantaisin vähän hiekkalaatikkoa kauemmas elämää ihmettelemään.

Askelia Tredje ottaa jo esimerkiksi sohvapöydän reunaan nojaten, mutta ei vielä suoraan eteenpäin esimerkiksi taaperokärryn kanssa. Kuukaudessa konttaamisesta on tullut tytön pääasiallinen liikkumismuoto, ja ryömiminen on jäämässä pois. Ihmettelemme usein Tredjen istumisasentoa, joka on joko polviseisonta peppu maassa jalat W-muodossa tai toinen jalka ojentuneena aitajuoksijan asennossa. Ei koskaan perinteisesti pepullaan ja jalat edessä.

Tredje todellakin huutaa, kun haluaa jotain ja märisee välittömästi, kun äiti tai isä astuvat muutamaa metriä kauemmaksi. Märinän määrä lienee jonkinlaisessa huipussaan tällä hetkellä. Seisomista ja kävelyä odotellaankin jo, jotta beebon viihtymisaste jälleen nousisi.

11-kuinen Tredje on silmissäni yhä ihan vauva. Perspektiivi kolmannen lapsen kohdalla tuntuu olevan aivan uusi, sillä Heppu oli samanikäisenä mielestäni jo valtavan iso poika, ja Tytykin vähintään yhtä toimelias kurahoususankari. Tredje sen sijaan köllöttää rattaiden pohjalla tuttipullo käpälissään ja nauttii, kun palvelu pelaa.

- Suzie Q

Aiemmat etapit:

Vauva 1kk
Vauva 2kk
Vauva 3kk
Vauva 4kk
Vauva 5kk
Vauva 6kk
Vauva 7kk
Vauva 8kk
Vauva 9kk

Vauva 10kk

Vauva 10kk - miten meillä menee?

Tredje on nyt kymmenen kuukautta vanha! Kuvittelenko vain, vai onko vauva saamassa jo ripauksen taaperomaisia piirteitä? 

Jokeltamisen seasta alkaa erottua ”mammam”, kun on kyse maidosta, ”äitöö”, kun on kyse äidistä ja liikuttava ”höy-yä”, kun on illan tullen aika sanoa hyvää yötä. Sivuttaisia askeliakin vauva jo ottaa, kun pitelee sohvasta käsillä kiinni seistessään. Tredje konttaa varovaisesti, huolellisesti ja harkiten, ja edelleen vaihtaa mieluummin armeijatyyliseen liskoryömintään, silloin kun haluaa edetä oikein vauhdilla.

Yleisen märinän määrä on viime viikkoina ollut kasvussa. Tyytymättömyys ponnistaa selvästi alkavasta eroahdistuskaudesta ja tylsistymisestä, sillä siinä missä kuukausi sitten pelkkä seisomaan nouseminen riitti viihdykkeeksi, tarvitaan viihtymiseen nyt omistautunut non-stop-leikkikaveri. Leikkikaverin puutteessa kelpaa myös tv:n kaukosäädin.

Tredje pärjää jo isosisarusten leikeissä usein mukana - rooliksi pienimmälle siskolle annetaan armeliaasti useimmiten koira. Vauvan porttikielto yläkerran leikkihuoneeseen säilyy: isompien pikkulegorakennelmat, junaradat ja muut miniatyyriaarteet on sovittu pidettäväksi siellä, ja muu osa kotia on Tredjen valtakuntaa.

Yhä useampana päivänä Tredje on alkanut nukkua vain yhdet päiväunet. Mutta ei läheskään joka päivä, tietenkään, sehän kävisi suorastaan tylsäksi. Päivärytmi onkin tällä hetkellä turbulenssissa, jossa on hankala ennakoida millaiseksi kunkin päivän touhut asettuvat. Kontrollifriikki ei arvosta.

Se ”jonkinlainen äiti-vaihe”, jota yhdeksänkuiselta olin bongailevani, on selvästi yltynyt, ja on tilanteita, joissa äidin sylistä pois siirtyminen aiheuttaa aivan lohduttoman itkun. Välillä Tredje on kuin apinanpoikanen tarratessaan kiihkeästi paitaani kiinni. Ajatus töihin menosta neljän viikon kuluttua tuntuu tätä vasten välillä hiukan etäiseltä. Eiköhän äiti vaihdu isäksi kuitenkin ihan sujuvasti. Joohan?

Tredjen tulevaisuuden suuntaviivatkin on nyt piirretty: Heppu totesi tänään aamiaispöydässä, että vauvasta voisi tulla isona työmaapäällikkö. No niinpä voisi! Rumpaliveljen ja merenneitosiskon kanssa voivat sitten yhdessä valloittaa maailmaa. (Paitsi, että jos merenneito ei olekaan ammatti, tulee siskosta kuulemma astronautti, joka ”ajelee sitä pinkkiä rakettia”.)

Tähän kuukauteen mahtui myös Tredjen ensimmäinen vatsatauti, jota sairastettiinkin sitten pitkällä kaavalla ja käytiin pyörähtämässä lasten päivystyksessäkin. Neljättä päivää oksentava vauva, jolla ei pysy pieninkään nestemäärä sisällä, on niin reppana, että surkeampaa on ehkä vain auton alle jäänyt siili heti perään tautikimaransa aloittaneet isosisarukset. Eipä siitä sen enempää - onneksi koko kööri on nyt kunnossa.

Hampaita Tredjen suussa kimaltelee nyt seitsemän kappaletta. Uusia herkkuja, joita voi sormilla poimia ja hampailla jyystää, ovat esimerkiksi talkkunamurot ja kokonaiset marjat. Kuluneen kuukauden ruokavalio on tosin ollut melko suppea: lomareissullamme ruoka maistui sangen huonosti vauvalle koko viikon ajan, jonka jälkeen syömishalut vei vatsatauti. Toipuminen oksentamisen rusentamasta vatsasta on kestänyt huomattavan kauan, ja vieläkin saadaan olla varovaisia ruoka- ja maitomäärien kerta-annosten kanssa, ettei ruoka tule ulos.

Vauvaelämää on jäljellä enää muutaman kuukauden verran, vaikka justhan se syntyi. Yksivuotisjuhlille on jo päivä varattuna kalenterissa, sillä tämän ruokakunnan vilskeessä ja ohjelmatulvassa on kuopuksen tärkeälle tilaisuudelle todellakin buukattava aika jo kuukausia etukäteen. No okei, isosiskon synttäreiden yhteyteen tosin - pikkukolmosen kohtalo. 😉

- Suzie Q

Aiemmat etapit:
Vauva 1kk
Vauva 2kk
Vauva 3kk
Vauva 4kk
Vauva 5kk
Vauva 6kk
Vauva 7kk
Vauva 8kk

Vauva 9kk

Vauva 9kk - miten meillä menee?

Tredje on nyt yhdeksän kuukautta vanha! En juurikaan liioittele, kun totean, että vauva on tönöttänyt koko kuluneen kuukauden pystyssä. Milloin mitäkin vasten seisten, mutta pystyssä. Koko ajan. Oikeastaan mikään lelu tai leikki ei kiinnosta, vaan pystyyn on päästävä, maanisesti ja tauotta. Pahimmat muksahtelut ovat onneksi jo hiukan vähentyneet, ja etenkin olohuoneen pehmeän maton päälle jätämme beebon jo itsekseenkin seisoskelemaan pöytää, sohvaa, rahia, nojatuolia, kaikkea vasten.

Vauva on alkanut nyt kunnolla jokeltaa, mikä on ihanaa kuultavaa. Tytöllä on suloisen käheä kapoinen ääni, jolla hän kertoilee mielellään kuinka asiat ovat etenkin mammam, nännännää, tättät tai pääpää. Välillä suusta pääsee ”äittä” tai ”äittii”, mutta ne taitavat kaikessa pakahduttavuudessaankin olla vielä vain sattumanvaraisia äänneyhdistelmiä.

Tredje on oppinut heiluttamaan päällään ”ei”, kun häntä kielletään tai jopa kun lauseessa vain mainitaan sana ”ei”. Pään heilutusta täydentää velmu hymy. Tredje antaa myös ”suukon” maiskauttamalla suutaan. Ehkä maailman suloisinta. Juuri, kun ennätin jo miettiä, miten ankeaa puhekyvyn puuttumisen takia vuorovaikutus vauvan kanssa oikeastaan onkaan, purskautti pieni ihminen itsensä taas ihan uudelle ymmärryksen ja kommunikoinnin tasolle.

Viime viikkojen sairastelut verottivat Tredjenkin vointia - räkä ja roiskis iskivät vääjäämättä, mutta vauva säästyi onneksi pidemmiltä ja pahemmilta pöpöiltä. Myös yläetuhampaita vauva teki kipeästi viikon verran. Ja noita valkoisia timantteja onkin suussa jo kuusi: neljä ylhäällä ja kaksi alhaalla. Tredje puree aivan hullun kovaa ja erityisesti vanhempien sormia sen kymmenen kertaa päivässä, kun hänen suustaan kaivetaan sinne kuulumattomia pikkukiviä tai kasvinlehtiä.

Tredjen hymy on yhä sellainen, että se näkyy hymykuoppina aivan poskipäiden ylänurkissa asti. Tumma syntymätukka on vaihtunut nyt kokonaan lähes vitivalkoiseksi pörheäksi eloveenaksi. Kuluneen kuukauden uusiin kokemuksiin kuuluvat ainakin pensasmustikoiden mutustelu ja pulkassa taljan päällä kölliminen. Jonkinlainen äiti-vaihe on vauvalla mielestäni nyt käynnissä - äidin syli on paras paikka ja etenkin pienten erossaolojen jälkeen äidin lähelle on pienen kiihkeästi päästävä.

Kuukausi sitten olen kirjoittanut, että ”yöunille käyminen on itkua ja taistelua”. Kehitys näköjään kehittyy, koska viime aikoina iltanukutukset ovat sujuneet leppoisasti. Ja Tredje siis nukkuu tyypillisesti iltakahdeksasta aamuseitsemään, heräten kerran aamuyöstä hörppimään pienen tilkan maitoa. Kiitos universumille tästä(kin) hyvin nukkuvasta lapsesta! Tsemppiä kaikille, joilla näin ei ole.

Odotan vauvan kasvamista tavallaan jo hirveästi - kunpa se istuisi, kävelisi, osaisi tulla alas sohvalta peppu edellä ja pääsisi hiekkalaatikolle tönöttämään. Ja samalla en haluaisi ollenkaan päästää irti viimeisestä vauvastani, suloisesta jokeltavasta vaippapepusta, joka nukahtaa iltaisin mieluiten minun kättäni omallaan hiljaa silitellen.

- Suzie Q

Aiemmat etapit:
Vauva 1kk
Vauva 2kk
Vauva 3kk
Vauva 4kk
Vauva 5kk
Vauva 6kk
Vauva 7kk

Vauva 8kk

Vauva 8kk - miten meillä menee?

Tredje on tänään kahdeksan kuukautta vanha! Vauva on todellakin lunastanut paikkansa perheenjäsenenä. Hän ottaa haltuun niin tilat, tunteet kuin tilanteet siinä missä muutkin ruokakuntamme edustajat. Tredje on huomattavan iloinen ja aurinkoinen lapsi: hymyä riittää päivästä, tunnista, hetkestä toiseen. Kunnes tulee ilta. 😈

Vauva keinuu ja vilkuttaa! Joululomalla ehdittiin ulkoilla tavallista useammin koko porukalla, jolloin Tredjekin pääsi pariin otteeseen keinumaan ja suoriutui toppapuvussa vauvakiikussa pönöttämisestä kuin vanha tekijä. (Muistelen, että Heppu ja Tyty keinuivat jo viisikuisina, mutta ei kerrota sitä Tredjelle.) Myös vilkuttaminen on uusi "taito" - ja tohkeissaan kättä huiskuttava vauva on aika ihana näky.

Tredje ryömii nyt liskotyylillä hurjaa vauhtia ympäriinsä ja kiipeää aivan kaikkialle. Koko ajan. Alimmalle rappuselle, lelukoria vasten, syöttötuolin jalkalevyä vasten. Jonkinlainen pelastusoperaatio on käynnissä vähän väliä, ja silti ehtii vauvan ison pään, hitaan äidin ja (kummankin) olemattoman syy-seuraus-suhteen ymmärryksen takia sattua ja tapahtua muksahduksia. Harkitsemme konttauskypärää.

Isosisarukset ovat parasta. Siis aivan ylivoimaisesti parasta. Tredje aivan repeää riemusta, kun näkee Tytyn aamulla, ja jälleen kun isommat lapset remuavat kotiin päiväkodista. Vauva haluaisi osallistua kaikkeen, jota sisko ja veli tekevät, mikä luonnollisesti on ollut omiaan vähentämään isompien ihastusta vauvasisarukseen. "Eiiiii Tredje, eiiii sinne!" "Yääääk Tredje on kuolannut tähän!" 

Hampaita killuu suussa edelleen neljä: kaksi alaetuhammasta ja kulmahampaat ylhäällä. Tutultani kuulin, että yläkulmahampaiden puhkeaminen ennen yläetuhampaita on kuulemma hyvin harvinaista. Harmi, ettei tästä "hammaslottovoitosta" ole mitään hyötyä! 😀

Nukkumishommat sujuvat vaihtelevasti. Päiväunet Tredje nukkuu vaunuissa rauhallisesti takapihalla joka päivä kahteen otteeseen. Yöunille käyminen sen sijaan on 90% kerroista itkua ja taistelua. Se kuitenkin unohtuu yleensä nopeasti, koska huudosta huolimatta uni tulee vauvalle ihan viimeistään puoli yhdeksään mennessä ja jatkuu aamun varhaisille tunneille asti yhtä soittoa. Unikoulua harkitaan taas, kun jaksetaan.

Just nyt Tredje rakastaa kiipeilyn ja sisarusten lisäksi pärisyttelyä paljasta ihoa vasten, soivaa Pikku Papu -kirjaansa ja niitä hetkiä, kun hän saa aikuisen jakamattoman huomion. Kukapa ei?

- Suzie Q

Aiemmat etapit:

Vauva 1kk

Vauva 2kk

Vauva 3kk

Vauva 4kk

Vauva 5kk

Vauva 6kk

Vauva 7kk

Vauva 7kk - miten meillä menee?

Tredje on tänään seitsemän kuukautta vanha! Vauva on lähtenyt kunnolla ryömimään, mikä on tuupannut koko perheen taas ihan uuteen vaiheeseen. Sisarukset piilottavat paniikissa lelujaan pois vauvan ulottuvilta ja vanhemmat pohtivat, missäs niitä pistorasian tulppia olikaan jemmassa. Heppu totesi asiaankuuluvan besserwisseristi tänään aamulla, että "no isillä ja äidillä alkaakin pitää kiirettä nyt, kun Tredje liikkuu". Totta joka sana - ja tähän astihan ollaankin vaan toimettomina syljeskelty kattoon. 😆

Vauvan viihtyminen pomppasi ryömimisen myötä samantien uusiin sfääreihin. Tirpalla on nyt koko kotimme alakerta tutkiskeltavana, joten maailma avartui hetkessä leikkimaton rajaamaa neliömetriä hurjasti suuremmaksi. Eilen Tredje ryömi ensimmäistä kertaa raollaan olleen wc:n ovelle, kurkkasi sisään ja hymyili leveintä hymyään aivan hurmaantuneena. Niinpä, tyttäreni, siinäpä ihan uusi huone, sangen tarpeellinen sellainen.

Tredje syö neljä kertaa päivässä kiinteää ruokaa, siis puuroa ja soseita. Lisäksi hän on kokeillut omin sormin ruokailua ainakin kurkkutikkujen, vesimelonin ja uunilohen parissa. Ja tietysti The Maissinaksut ovat tehneet tähän huusholliin jälleen vahvan paluun! Sotku on niin järkyttävä, että äidin siivousinnon puute hiukan vielä rajoittaa poloisen lapsukaisen sormiruokailukertojen tiheyttä.

Imetys on nyt päättynyt. Se tapahtui viimeisten viikkojen aikana päivä päivältä hiipuen ja lopulta loppui kuin seinään, kun viimeiset syöttöyritykset tyssäsivät joka kerta vauvan kipeään puraisuun neljällä (!) terävällä hampaallaan. Meidän imetyspolku oli nyt tässä. Ja se on ihan ookoo. Aiemmat pettymyksen tunteeni ja pieni haikeus ovat vaihtumassa jo hyväksynnäksi ja varovaiseksi ylpeydeksi kolmen lapsen imetyksestä. Hyvä niin.

Viimeisen kuukauden suurin ponnistus on ollut unikoulu. Tredjen pinnasänky siirrettiin omaan huoneeseen. Sitten iltanukahtaminen meni mahdottomaksi, kun rintakaan ei enää kelvannut iltaisin rauhoittumiseen. Käännyimme tutun ja loistavan avun eli Unijunan Liisan puoleen ja saimme tukea Tredjen lempeään unikouluttamiseen, jotta hän oppisi nukahtamaan rauhassa itse. Hyvän alun jälkeen unihommat menivät kuitenkin taas huonommiksi flunssakierteen ynnä muun ylimääräisen myötä, ja tältä erää ollaan unikoulusta pienellä "tauolla". Tredje nukahtaa nyt minun kanssani iltaisin suht rutinoituneesti, mutta käytännössä syliin, joten vielä on yksi askel otettavana itsenäisempään nukahtamiseen ilman aikuisen syliä uniassosiaationa. Yöheräilyt ovat kuitenkin vähentyneet nyt yhteen, max kahteen, joten tilanne on meille tyydyttävä tältä erää. 

Nyt edessä on vauvan ensimmäinen joulu. Tredje ei itse tule vielä tästä joulusta muistamaan mitään, mutta me luomme muistot hänen puolestaan. Ennustan, että tuleva kuukausi on ohikiitävä piparintuoksuinen humaus, jonka päätteeksi kirjoitankin jo pian loppiaisen jälkeen otsikolla "vauva 8kk".

- Suzie Q

Universaalisti jaettu vanhemmuus

Ystäväni synnytti viikko sitten esikoisensa. On suorastaan herkistävää ajatella, miten ihana uusi elämänvaihe hänellä nyt vanhemmuuden myötä alkaa. Kaikki on kuten ennenkin, ja samalla kaikki on muuttunut. 

Vaikka oman lapsen saaminen ja kaikki siihen liittyvä on jokaiselle oma, henkilökohtainen kokemus, on se silti myös universaalisti jaettu, yhteinen tunne kaikkien äidiksi tai isäksi tulleiden kesken. Vähän niinkuin nämäkin fiilikset:

Se tunne, kun ajatte lapsen kanssa sairaalasta kotiin. Auto tuntuu maailman vaarallisimmalta kulkuneuvolta ja koko ympäröivä liikenne uhkaavalta ja hasardilta.

Se tunne, kun kannatte lapsen turvakaukalossa kotinne kynnyksen yli. Vauva on tullut kotiin.

Se tunne, kun työnnätte vauvaa ekaa kertaa vaunuissa ulkona. Ylpeinä, pakahtuneina. Tässäkö hän nyt todella on.

Se tunne, kun lapsi sairastuu ensimmäisen kerran. Vaihtaisit paikkaa hänen kanssaan milloin vaan.

Se tunne, kun olet ensimmäistä kertaa vähän pidemmän hetken vauvan luota poissa. Vapaus, riemu ja fyysinen polttava kaipaus yhdessä solmussa.

...

Useamman lapsen vanhemmat tietävät myös nämä:

Se tunne, kun lapset nukkuvat ekaa kertaa yhtäaikaa. Jumaleissön me pystytään mihin vaan!

Se tunne, kun sisarukset leikkivät spontaanisti ekan kerran yhdessä. Ehkä tässä rallissa on sittenkin jotain järkeä. 

Se tunne, kun isompi sisarus lohduttaa pienempää. No words.

...

Ja tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin, eikö? Omia, henkilökohtaisia, ja silti niin yleisiä kokemuksia tulee näiden natiaisten kanssa vuosi vuodelta lisää. Jokainen kokee, tuntee ja sanoittaa vanhemmuuden kokemuksensa omalla tavallaan, mutta tunne on jaettu, yhteinen.

Maailma mullistuu silti pysyvästi vain kerran. Esikoisen syntyessä.

- Suzie Q

Kuva: Pixabay.

Vauva 6 kk - miten meillä menee?

Tredje on tänään kuusi kuukautta vanha. Uskomatonta: jo puoli vuotta tuon pienen natiaisen, perheemme söpön kuopuksen, elämää takana. Tredje on touhukas ja iloinen vauva, joka nauttii seurasta. Parasta pienen elämässä tällä hetkellä ovat isosisarukset, rapisteltavat ja suuhun sullottavat sanomalehdet ja ruokailutilan maton kulman järsiminen.

Vauvan suussa kimaltelee jo kolme hammasta: kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä! Supersuloiset, mutta karmean terävät. Tredje nostaa peppua mittarimatona ylös, pyörii kellotauluna ympäri ja pääsee hivuttautumaan jo jumiin sohvan alle. Tarttumaote on kehittynyt tosi napakaksi, ja Tredjen kouraisun todella tuntee hiuksissa, kaulassa ja alleissa käsivarsissa.

Tyttö kasvaa hienosti, pituus ja paino ovat nyt vakiintuneet keskikäyrille. Kiinteitä ruokia menee jo paljon, sillä kasvissoseet maistuvat aamu- ja iltapuuron ohella paristi päivässä. Ruokailut rytmittävät päiviä kivasti, mutta onhan tämä taas uusi vaihe kaikkine sotkuineen ja sähellyksineen. Sormiruokailua odotellessa…

Yöt ovat muuttuneet viimeisen kuukauden aikana eniten - ja huonompaan suuntaan. Tätä nykyä vauva tarvitsee ”apua” unisykliensä välissä nukahtaakseen uudestaan. En tykkää. Hyvinä öinä Mies antaa maitopullollisen aamukolmen aikaan ja minä hoidan aamukuudelta imetyksen. Huonoina öinä heräillään parin tunnin välein joka toiseen peitonkahahdukseen tai kuorsaukseen. Heti, kun jaksettaisiin ja ehdittäisiin mööbleerata, olisi tarkoitus siirtää pinnasänky toiseen huoneeseen ja kokeilla josko (kaikkien) unirauha paranisi sillä.

Päivärytmi on kultaa. Arki vauvan kanssa alkaa viimeistään nyt olla (ihanan) rutinoitunutta, jopa tylsää. Useampi kotipäivä putkeen ja kiipeilemme kumpikin seiniä pitkin. Silti pidän kynsin ja hampain kiinni Tredjen pitkistä aamupäiväunista, siis siitä että hän nukkuu ne kotona parvekkeella ja tuo aika on minun ”omaa” aikaa kodin raivaamiseen, lepäilyyn, bloggailuun ja muuhun datailuun. En siis halua syöksyä heti aamulla liikenteeseen mihinkään, joten aamupäivien vauvajumpat tai muut aktiviteetit eivät ole siksi kiinnostaneet.

Olen bongannut itseni jo useaan otteeseen tallustelemasta rantoja pitkin vaunuja työnnellen ”katsopas Tredje, tuossa on puunoksa” tai tekemässä tikusta asiaa kauppakeskukseen päästäkseni ihmisten ilmoille. Less is more - olen niin moneen otteeseen aiemmin ylibuukannut kalenterin ja uuvuttanut itseni liialla sosialisoinnilla ja touhotuksella, että parempi nyt näin päin, sopivan tylsästi, Tredjen kanssa arkista elämää ihmetellen.

- Suzie Q

Beibibrunssilla naisten kesken

Ystäväni odottaa esikoistaan yhdeksännellä kuulla raskaana. Viikonloppuna pistimme naisjoukolla pystyyn babyshower-henkisen brunssin tulevan äidin ja pienokaisen kunniaksi. Ensikertalaiselle mammalle kasattiin muhkea vaippakakku ”kaikilla herkuilla”: kuohuviiniä, suklaata, kahvijuomaa, Seiskan kestotilaus ja lahjakortti jalkahoitoon. Vauvaa varten mukaan ladattiin uniriepua, kuolalappua, sukkia, tutteja, kosteuspyyhkeitä, tuttipullo ja D-vitamiineja.

Brunssailun ohessa tuleva äiti testasi äitiysvalmiuttaan listaamalla tarpeellista sanastoa vauvavuotta varten. Tiedättehän - koska vauvat saavat meidät ja kielenkäyttömmekin muuttumaan! Alamme rakkauspakkauksen synnyttyä puhua omituisessa ”meillä tehdään sitä ja tätä” -passiivissa. Meillä kontataan, meillä tehdään hampaita. Joko teillä käännytään? (Öö okei.) Vedämme yllemme paitulit, jalkaan kenkulit ja ihastelemme sinappikoneemme puuhia vuorokauden ympäri. Onneksi isimies on apuna, jos äipän aika menee kokonaan tissittelyyn.

Ah, vauvat. Nuo kuolaavat palleroiset, joiden silmissä näkyy ensin (0kk) ajaton ikuisuus, sitten (1kk) maitohumala, seuraavaksi riemunpilke (3kk), jonka jälkeen velmu ähhähhää (6kk) ja lopulta 1-vuotiaan itsevarma ja maailmaa syleilevä katse. Juuri, kun jotenkuten opimme hoivaamaan vastasyntynyttä, alkaakin jo seuraava vaihe. Mikä lie milloinkin: tiheän imun kausi, eroahdistus, rintaraivarit, hampaiden tulo kutiavine ikenineen, planeettojen pari viikkoa kestävä vika-asento.

Tervetuloa kerhoon, rakas ystävä, tuleva äiti. Ja tsemppiä viimeisiin raskausviikkoihin! 👊

- Suzie Q

Vauva 5kk - miten meillä menee?

Tredje on tänään viisi kuukautta vanha. Herkästä söpöstelijästä on kuoriutunut touhukas ja tomera vauva, jonka komentohuuto kaikuu kodissamme tiuhaan. Tredje ei pötköttele enää selällään, vaan kääntyy sekunnissa vatsalleen: sängyssä, hoitopöydällä, lattialla, leikkimatolla, ihan kaikkialla. Huolet heikosta kyynärnojasta ovat taakse jäänyttä elämää - tyttö ponnistaa jo koko ylävartalon ylös käsiin nojatessaan, ja viihtyy mahallaan mainiosti. 

Seurallinen vauva haluaisi olla koko ajan tapahtumien keskipisteessä ja erityisesti isosisarusten leikeissä ”mukana”. Hän hekottelee Tytyn ja Hepun touhuille ja aivan kiemurtelee kokovartalo-onnessaan, kun häntä nauratetaan. Myös kaikenlaiset loruttelut ja laululeikit ovat kuuminta hottia tällä hetkellä.

Ylivoimaisesti parasta viisikuisen elämässä äidin näkökulmasta on päivärytmi. Siis päivärytmi! Vielä kerran: meillä on päivärytmi! Tredje nukkuu päivittäin parituntiset aamupäiväunet ja iltapäivällä vielä toiset. Molemmat päiväunet nukutaan vaunuissa, joko parvekkeella tai takapihallamme. On aivan käsittämättömän ihanaa paketoida bebe tamineisiinsa ja heijailla parissa minuutissa vaunuihin uneen.

Tredje on jo parin viikon ajan maistellut kasvis- ja hedelmäsoseita. Varovaisen alun jälkeen sosemäärät ovat kasvaneet nopeasti, ja vauva onkin useimmiten jo innokkain ja malttamattomin ruokailun aloittaja muun perheen vasta kokoontuessa ruokapöydän ääreen. Imetys on jäänyt korvikkeen takia taka-alalle, mutta löytänyt nyt oman paikkansa minun ja vauvan välisenä hellyyshetkenä. Tredje käy rinnalla viitisen kertaa päivässä, ja nuo ovat spesiaaleja herkku- ja rauhoittumishetkiä, vaikka rintamaitomäärältään lähinnä symbolisia.

Useamman kuukauden ajan jatkunut kuolaaminen saavutti viime viikolla huipennuksen, kun ensimmäinen pikkuruinen vitivalkoisena hohtava hammas tuli esiin alaleuan ikenestä. Hammas on terävä kuin mikä! Luulen, että hampaita on tulossa vauhdilla lisääkin, sillä Tredje työntää kaiken mahdollisen kiihkeästi suuhunsa. Miehen nyrkki ja Isoäidin olkapää ovat suosikkijyystettävien joukossa - kuminen Simo Sammakko tulee hyvänä kolmosena.

Viime kuussa vaivanneet oman kroppani fyysiset krempat lonkkasärkyineen, pahimpine hiustenlähtöineen ja yöhikoiluineen ovat helpottaneet. Syytän edelleen hormonaalista epätasapainoa, mitä-lie-estrogeenivajausta siitä, että mielialani heittelevät voimakkaasti. Popsin nyt tehokuurina D-vitamiinia, omegakolmosta ja muita vitamiineja, lepään enemmän ja opettelen tunnistamaan, milloin ns. paha paikka on lähestymässä. Silloin hengitän.

Meillä skulaa siis ihan hyvin: viisikuisen kanssa on ihanaa touhuta. Neuvolalääkärikin totesi tarkastuksessa, että "joo tää vauva on ihan kondiksessa". Nyt keskityn huolehtimaan, että olen itsekin kondiksessa - korvien välissä ja muutenkin. Ja hei mainitsinko ne vauvan päivittäiset kahdet päiväunet? Vaunuissa! Kahdet päiväunet ulkona vaunuissa! Joka päivä! Kestän.

- Suzie Q

Myin mun pumpun - byääääääh!

Voi hyvänen aika sentään. Täällä minä nyt itkeä pillitän sitä, että myin (lähes käyttämättömän) rintapumpun eteenpäin ystävälleni, joka odottaa esikoistaan syntyväksi marraskuussa.

Näin kävi viimeksikin. Kolme vuotta sitten myin tuollaisen samanlaisen pumpun, senkin lähes käyttämättömänä, toiselle ystävälleni, joka hänkin odotti silloin esikoistaan. Silloinkin tuhersin itkua heti kaupat tehtyäni.

Noihin muovinkappaleisiin kiteytyy niin paljon odotusta, toiveita, yritystä, pettymystä. Siis imetyksen suhteen. Ja jotain sellaista pikkuvauvahaikeutta ja jotain, äh ja huoh en todellakaan tiedä mitä. Onpa noloa.

En tosiaan tarvitse pumppua enää mihinkään, koska en sillä alkuviikkojen yritysten jälkeen saanut muutamaa tippaa enempää koskaan irti, ja nyt Tredje latkii jo suurimman osan maidoistaan kaupan korvikkeina ja maistelee jo soseitakin. Imetys kyllä jatkuu vielä, maitomäärältään vähäisenä mutta meille molemmille sitäkin tärkeämpänä.

Hei hei pumppu. Minä ja mun vauva pärjätään nyt ilman, omalla tavallamme.

Se on vain muovia, tiedän.

On tää hullua.

Hormonit.

- Suzie Q

Kuva: Pixabay

Vauva 4 kk - miten meillä menee?

Tredje on nyt neljä kuukautta vanha. Hän on hymyilevä, rauhallinen ja seurallinen. Suloinen typykkä, joka tekee oikeastaan kaiken herkästi, söpösti ja hiukan varovaisesti. Syli on ollut kuluneenkin kuukauden ykköspaikka.

Tredje nauttii suuresti ”keskusteluista”. On suorastaan ihastuttavaa, miten hän lukee vuorovaikutusta oikein, eikä ryysää päälle tohottaen, vaan vasta sopivan hetken henkäisee oman sanottavansa. Tredjen nauru on ihanaa kuultavaa. Eniten sitä saa vauvasta ulos Tyty - kuopuksen ykkösidoli tällä hetkellä.

Vauva ei (tietenkään) halua olla yksin. Ei leikkimatolla, ei sitterissä, ei sohvannurkassa, ei missään. Omissa ajatuksissaan harsonnurkkaa lussuttava vaavi on muisto vain - nelikuinen Tredje haluaa olla muiden lähellä, koko ajan. Kuukausi sitten valitin vauvan heikosta autossa istumisen sietokyvystä, ja tässä ollaan menty vain huonompaan suuntaan. Etenkin yksin takapenkillä istuessaan Tredje ei sinnittele itkutta paria minuuttia pidempään. Tämän vuoksi ei ole kovin montaa äiti-vauva-roadtrippiä tällä hetkellä suunnitteilla.

Tarttumisote on alkanut kehittyä, ja Tredje viekin käsillään kaiken mieluusti suuta kohti: tutit, harsoliinat ja lelut. Äidin laulu on vauvasta silminnähden ihanaa: etenkin ”tiitiäinen, metsäläinen, pieni menninkäinen” juuri tietyllä tavalla laulettuna saa koko tytön rentoutumaan onnesta.

Tredje kääntyi selältä vatsalleen viikko sitten. Hän pötkötteli tapansa mukaan hiljaisena peitollaan äitien hikoillessa crossfit-treenissä, ja täysin nonchalantisti kiepautti itsensä masulleen. Jee! Pientä huolta minulle, ikuiselle huolestujalle, on tuonut vauvan melko heikko kyynärnoja vatsalla ollessa. Tredje ei tuo kyynärpäitä eteen, vaan jää yhä vastasyntyneen tapaan lötköttelemään pää melko alhaalla ja kädet kippurassa kainaloiden vieressä.

Valitin viime kuussa myös särkevästä kropastani. Tilanne vain paheni entisestään, mutta nyt on toivottavasti suunta ylöspäin, kun sain pahimpaan hätään viime viikolla apua osteopatiasta. Hiukan yllätyksenä tuli se, että osteopaatti arvioi lantioni virheasennon johtuvan ensisijaisesti syöksysynnytyksestä. Eipä olisi tullut mieleen! Koitan nyt välttää liikaa istumista, venytellä ahkerasti pakaroita ja lonkankoukistajia ja vahvistaa lantionpohjaa ja syviä vatsalihaksia.

Yöunet ovat edelleen täyttä kultaa. Noin suurinpiirtein puoli kymmenestä illalla puoli kahdeksaan aamulla. Uskomatonta, tiedän! Ajattelenkin, että kaikki muut pienet vaivat tai vastoinkäymiset ovat täysin yhdentekeviä, kunhan vain on unta. Niin ihanaa, ettei oikein uskalla ääneen sanoakaan. Yösyötöt ovat jääneet lähes poikkeuksetta kokonaan pois. Mutta niin on rintaruokailu noin muutenkin.

Kaksikuisena iloitsin (täys)imetyksen onnistumisesta ja painokontrollien vähenemisestä, vaikka Tredjen paino jatkoi vaatimatonta nousuaan huolestuttavan hitaasti. Kolmikuisena tuskailtiin hiipuvaa painonnousua, tehostettiin jälleen imetystä ja tartuttiin lopulta korvikepulloon. Imetys on nyt hiipumassa vauhdilla, kuten pelkäsinkin, sillä korvikeannokset vähentävät rytinällä maidontilausta, johon kroppani reagoi salamana laittamalla hanat kiinni.

Nyt vauvan paino on kuitenkin lähtenyt turvallisesti nousuun, ja se on tärkeintä, vaikka koville ottaa (minulla) välillä. Yritän ylläpitää maidontuotantoa niin, että vähäinenkin osittaisimetys pysyisi mahdollisena. Ja tiedän, että vanhemmuuteni ei riipu vauvani ruokinnasta. Äitiys on paljon muutakin kuin rintamaitoa. Pakko uskoa, kun itse niin kirjoitin.

Niin ja mikä tärkeintä, nelikuinen vauvamme on siis edelleen tosi ihana pieni ihminen. Meidän kulta.

- Suzie Q

Ihan kiva päivä hei

Ilmeeni päivän päätteeksi.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu tänään useammassa erässä. Sille on syynsä. (Kursiivilla kirjatut kommentit lisätty illalla huutonaurun saattelemana.)

Klo 9.30: 

(Tässä aamun alkuperäisessä aloituksessa perhearkeen lomilta palannut kotiäiti tunnelmoi tyytyväisenä kahvikuppi kädessä hiljaisessa talossa, puhkuu intoa ja suunnitelmia syksyn varalle.)

Tänään alkoi arki. Mies, Heppu ja Tyty puskettu onnellisesti ulos ulko-ovesta. Tredje nukkuu yhä aamukuuden syötön ansiosta. Kahvi on kuumaa ja sitä on riittävästi.

Heppu kysyi aamulla epäilevästi, että ”teettekö te niinkun mitään töitä”. Selitin jämptisti, että Mies kyllä hoitaa leiviskänsä taas nyt loman loputtua ihan normaalisti ja että minun työni nyt äitiysvapaan ajan on hoitaa vauvaa. Lisäsin kyllä, että se on tosi tylsää ja me vaan käydään koko ajan neuvolassa. Ettei kotielämä äidin kanssa vaan alkaisi kiinnostaa muitakin.

Rakastan listoja ja suunnitelmia. Ja jopa aikatauluja, pakko myöntää. Pääni ja puhelimeni pursuilevatkin tällä hetkellä kaikenlaisia ostoslistoja, siivous-to-do-listoja, jumppalukujärjestyksiä ja muita (näennäisesti) arkea ryhdistäviä bullet pointteja. Koitan olla ahmimatta tapani mukaan liikaa kerralla - pari hoidettavaa asiaa per päivä on ihan hyvä startti.

Ja nyt Tredje huhuileekin jo! 😊 (Huom. hymynaamakin oikein laitettu, ilmeisesti on kovasti hymyilyttänyt vielä tässä vaiheessa)

Klo 12.30: 

(Tässä äiti istahtaa sohvalle syöttämään nuorimmaistaan ja ajatukset eksyvät päiväkodissa oleviin isoveljeen ja -siskoon. Syyllisyyden pisto sydämessä - kuuluisiko kaikkien lasten sittenkin olla luonani kotona? - NOT! Tyty ja Heppu ovat siis nyt äitiyslomani aikana 25 tuntia viikossa päiväkodissa, mikä on meille sopiva ratkaisu.)

Sydän on sykkyrällä Hepun puolesta. "Viskarivuosi" alkaa tänään paljolti muuttuneessa ryhmässä, jossa tänä vuonna myös eskarilaiset ovat mukana. Paras kaveri vaihtoi vuoden nuorempana toiseen ryhmään, mutta pojat näkevät toisensa onneksi pihaleikeissä. Mitenköhän Heppu pärjäilee ”isojen” kanssa?

…

Klo 16.30 

(Tässä totaalisen ryytynyt äiti istuu sillä samalla sohvalla, valmiina heittämään hanskat tiskiin tämän yhden päivän perusteella.)

Voi v***u mikä noutokeikka sanon minä. Tredje märisi menomatkasta päiväkodille n. 300 metriä, jonka jälkeen huusi n. 400 metriä, imetin bussipysäkillä (ihanaa! NOT), jonka jälkeen märinä jatkui viimeiset 300 metriä päiväkodin pihalle yltyäkseen jälleen huudoksi juuri, kun Heppu ja Tyty syöksyivät kaulaani ensimmäisen hoitopäivän jäljiltä. Esittäydyin hiki valuen uusille hoitajille ja vetäydyin koko pesueeni kanssa sisälle lähimpään tuoliin imettämään. No eipä auttanut, vaan Tredje jatkoi punarinkulaisine silmineen huutoa bussipysäkille asti. Bussissa huuto maagisesti lakkasi hetkeksi - jatkuakseen puolentoista minuutin ja kahden pysäkinvälin jälkeen jälleen kotipysäkillämme. Loppumetrit kotiin kuljettiin minun kantaessa hysteeristä Tredjeä sylissä, Tytyn työntäessä vaunuja ja Hepun kirmatessa jossain edellä kallioiden ja pusikoiden keskellä kiipeillen.

En hae lapsia enää ikinä, en ota vauvaa mukaan mihinkään enää ikinä, en poistu kotoa enää ikinä. Kaikki päiväkodilla tuijotti että mikä tota muijaa ja sen vauvaa oikein vaivaa. Miksei vauva voi olla tyytyväinen tuota yhtä pirun puolituntista, mikä noutoon menee, vaikka olen imettänyt sitä koko päivän?

Klo 17.00

(Tässä äiti istuu edelleen sillä samalla sohvalla, edelleen imettämässä, edelleen ryytyneenä.)

Tyty pyörii ympäriinsä vongaten Elsa-mekkoa päälleen. Heppu käy kakalla ja kaipaa pyyhkimisapua. Jossain ihmeen välissä heitin niille välipalaksi pahvikuppeihin hedelmien ja vihannesten paloja - jotain hyötyä himomarttailusta pilkkomis- ja kuorimisurakasta, jonka parissa vietin aamupäivän. 

Klo 18.30 

(Nyt istun yläkerrassa rauhassa läppärin ääressä, kuuntelen Miehen multitaskausta alakerrassa. Tredjen naurunhekottelu kuuluu tänne asti.)

Mies on kotiutunut, koko perhe on ruokittu. Hoksasin juuri, että katos vaan, Tredjellähän taitaa olla kolmen kuukauden ikään tyypillisesti napsahtava tiheän imun kausi. Tiheää todellakin! Taidan suosiolla tyhjentää lupaavasti täyttymään alkaneen kalenterini tältä viikolta. Takaisin perusasioihin: pullaa ja Netflixiä!

Semmoinen päivä. Vauvat ei vissiin (edelleenkään) ole ohjelmoitavissa. Huomenna jatkuu!

- Suzie Q

Vauva 3kk - miten meillä menee?

Tredje on nyt kolme kuukautta vanha ja nukkuu ihan mielettömiä yöunia. Siis mielettömän hyviä! Hän saattaa nukkua jopa 23-08 yhtä soittoa ja herätä sitten "yösyötölle" ja posottaa vielä pari tuntia menemään sen jälkeenkin. Tyypillinenkin yö jatkuu yleensä vähintään aamuviiteen tai kuuteen ennen ensimmäistäkään syöttöä. Päivällä vauva syökin sitten tosi tiuhaan, ruokailuvälit ovat kaikkea vartista pariin tuntiin. Mutta enpä valita - mieluummin olen syöttöpuuhissa päivällä tarvittaessa vaikka jatkuvasti, jos yöt pysyisivät tällaisina mahdollisimman pitkään.

Tredje löytää jo käsillään sitterin lelukaaren puiset pyörylät, joita innoissaan vispaa käsillään. Kaikenlaiset lelut, etenkin perinteinen Sohvi-kirahvi, kiinnostavat jo kovasti. Hän "juttelee" jo jonkun verran "hauuu" ja "nagyy", mutta on mielestäni huomattavasti hiljaisempi kuin Heppu ja Tyty kolmikuisina. Ehkä kuopus ei saa suunvuoroa kaaoksessa (ei täällä edes ole mitään kaaosta)?

Vauvan olemus on jo hyvin jäntevä, ja sylissä ollessa tai kanniskeltaessa pää pysyy jo komeasti ilman tukea pystyssä. Mahallaan maaten Tredjen pää ei vielä nouse kovin korkealle, vaikka yritys on kyllä kova. Selältä mahalleen kääntyminenkin tekee tuloaan jo kovasti - luulen, että parin viikon kuluessa Tredje jo kääntyy ketterän siskonsa "aikataulua" seuraten.

Autossa istuminen on ollut Tredjen inhokkihommia viimeisen kuukauden ajan. Maksimissaan vartti on mennyt kitisemättä, sen jälkeen on alkanut asteittain kasvava vaatiminen rinnalle pääsystä, useimmiten nukahtamistarkoituksessa. Autoilumukavuus otti kahden viikon Viron reissumme aikana jättiloikan eteenpäin, kun minä siirryin istumaan Tredjen kaukalon viereen. Noin viikon pienten ajeluiden jälkeen vauva alkoi simahdella kaukaloon ilman tissiapua - voitto!

Minulla alkaa kroppa olla täynnä jumeja ja särkyjä liiasta sohva- ja sänkykeskeisestä elämästä - sen verran usein ja pitkään Tredje nimittäin päivisin syö. Toivon syksyn aktiivisemman arjen vauvajumppineen ja -joogineen tuovan kolotuksiin pian helpotusta. Toinen omia kehotuntemuksia sulostuttava yksityiskohta on päästä tippuva tukka. Jokaisen raskauden jälkeen on ollut sama homma: hiukseni alkavat lähteä päästä suurinpiirtein kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Ällöä, kun tummia irtohiuksia löytyy joka paikasta vauvan kaulapoimuista suihkun viemäriin ja keittokattilaan asti.

Vauvan hoito on siis tällä hetkellä mielestäni aikas helppoa. Suurin murheeni kun on, että päiväunilta Tredje herää aina juuri, kun olen saanut ruuan laitettua ja ensimmäinen haarukallinen on menossa suuhuni. Olen pahoillani kaikkien koliikista tai muuten vaan itkuisista ja vaativista vauvoista uupuvien vanhempien puolesta, mutta Tredjen kanssa elämä on just nyt leppoisaa. Eikä siitä kannata vaieta, koska maailma on väsymysangstia ynnä muuta vauvaelämän karmivuustarinaa vastapainoksi pullollaan.

Toki kyseessä on kolmekuinen vauva, jota täytyy melko tiuhaan syöttää, auttaa uneen pääsemisessä ja vaippaakin välillä vaihtaa. Mutta tuo on sellaista normaalia tekemistä - minähän olen äitiyslomalla. Nautimme näistä täysistä öistä ja yksinkertaisen puuhastelun täyttämistä päivistä nyt, kun niitä tarjolla on. Ensi viikko voi jo olla erilainen.

- Suzie Q

Auto raikaa, kun vauva reissaa

Beach babe.

Vauvan kanssa autoilu ei ole kesän aikana ollut ihan herkkua - Tredje on ollut autossa itkemättä keskimäärin 5-15 minuutin ajan, jonka jälkeen muu kuin rinnalle pääsy ei oikein ole kelvannut viihteeksi tai lohduksi. Se kesäkuinen Naantalin reissu, jolla vauva nukkui koko ajan, on todellakin muisto vain.

Täällä Saarenmaalla majapaikkanamme toimii vuokraamamme maalaistalo pikkuisessa Paju-Kurdlan kylässä Laimjalassa. "Lomakodista" käsin olemme tehneet pieniä päiväretkiä Muhun saarelle ja Orissaaren ja Kuressaaren kaupunkeihin. Autoilua on retkipäivinä kertynyt tunnista puoleentoista - ei mahdottomasti, mutta sekin on liikaa jos takapenkillä touhu menee itkemiseksi.

Autoajelut ovat sujuneet paremmin, kun vaihdoin Hepun kanssa paikkaa autossa. Nyt Heppu turvaistuimineen istuu etupenkillä apukuskina ja minä takapenkillä Tytyn ja Tredjen kanssa. Tämä on ollut lasten mielestä huippuratkaisu: Heppu on "ylennyksestään" aivan liekeissä ja ihastelee päivittäin, kuinka hienoa on istua etupenkillä. Hän vaihtaa polleana cd-levyjä ja räpeltää navigaattoria. Tyty on ihastuksissaan siitä, että äiti istuu kaverina takapenkillä. Ja tuolileikin ykköstavoite, eli tyytyväisempi vauva automatkustajana, on myös toteutunut.

Autokikkailua lukuunottamatta Tredjen kanssa on suht kivutonta reissailla. Retkipäivinä maito maistuu armeliaasti kotipäiviä harvemmin ja uni tulee helposti kantorepussa. Pissavaipanvaihdot sujuvat kätevästi jopa vaunukopassa. Tredje on juuri sellainen "take away" -vauva, puolihuomaamattomasti mukana kulkeva perheen pikkukolmonen. Leppoisaa biitsiseuraa, harmiton linnavierailija ja unelias leikkipuistohengaaja.

Reissuvatsan käsite on Tredjen myötä saavuttanut uudet mittasuhteet. Kerran neljässä päivässä vauva töräyttää kertalaakilla puolen viikon niskakakat. Silloin on paras olla jossain muualla kuin lauttarannan räkäisen huoltoaseman ulko-wc:n minilavuaarin armoilla.

Jatkamme harjoituksia!

- Suzie Q

Syön vaan tän pihvini loppuun ja juoksen sitten kotiin häpeämään

O-ou. Vaatiikohan hän kohta äitiään "esittelemään ruumiinnesteitä valuvia ulokkeitaan" (lainaus Aunen fb-kommenttiketjusta)?

Voihan Aune. Siis turkulainen ravintola, joka tällä viikolla kiehautti some-sopan yli äyräidensä ilmoittamalla Facebook-sivullaan, että jatkossa asiakkaiden on soveliainta imettää vauvojaan vain erillisessä wc-tilojen yhteydessä olevassa imetyskopissa. Oi voi. Elämmekö todella vuotta 2017 ja maana Suomi? 

En ole mikään erityinen imetysintoilija. Imetyshän on lähinnä vauvan syöttämistä, minkä ei luulisi lähtökohtaisesti aiheuttavan erityisempiä intohimoja. Mutta todellakin haluan voida käydä ravintoloissa ja kahviloissa perheeni ja ystävieni kanssa, ja yksinkin, tänäkin aikana elämästäni, jolloin minulla kulkee rintaruokittava vauva mukanani. Enkä suostu kokemaan häpeää tai pyytelemään anteeksi sitä, että hoidan jälkeläistäni myös "julkisesti".

Pystyn hoitamaan vauvan syötön tarvittaessa hyvinkin huomaamattomasti ja tyylikkäästi. Käytän ilman muuta pelisilmää imetyspaikoissa- ja tilanteissa siinä määrin kuin se on mahdollista. Jos jotakuta toista ruokailijaa vauvan hiljainen ja huomaamaton rintaruokailu häiritsee, on se hänen ongelmansa, ei minun tai lapseni. En minäkään tee ongelmaa kaikenmaailman ryystäjistä, haisuleista tai muista mörökölleistä, joita naapuripöytään sattuu ruokaseuraksi osumaan.

Kokonaan toinen asia on, kannattaako kaikentyyppisiin ravintoloihin ottaa vauvaa ylipäänsä mukaan. En veisi vauvaa finediningiin enkä baariin. En tiedä millainen ravintola tämä Aune on, enkä tiedä viihtyisinkö siellä itse vauvan kanssa. Mutta saako ravintolaan äitinsä mukana mahdollisesti tuleva vauva maitonsa rinnasta vai pullosta, ei ymmärrykselläni voi millään olla oleellista. 

Jokainen ravintola tietenkin valitsee itse asiakaskohderyhmänsä. Ei jossain Savoyssakaan käsittääkseni ole leikkipaikkaa tai imetyshuonetta, eikä se ole kenellekään ongelma. Nyt, kun Aune on järjestänyt erillisen tilan imetystä varten, hehän itse asiassa oikein profiloituvat vauvaystävälliseksi ravintolaksi - mahtoikohan se olla tarkoitus? Ongelmallista tässä on mielestäni ennenkaikkea se, että tekee imetyksen soveliaisuudesta  (??) Facebook-julkaisun, jonka kommenttiketju pidetään moderoimattomana ja avoimena syrjintää ja törkyä tihkuvalle misogyyniselle puheelle. 

Ravintolassa syödään. Pienimmät ihmiset syövät maitoa äitinsä rinnalta. Jos joku asiakas ei kestä kaikenikäisten, myös nuorimpien, ihmisten ruokailua, kannattaa syödä ravintolan sijaan kotona. Onko imetyksessä ongelmana mahdollinen hetkellinen vilaus paljasta ihoa? Ajatus siitä, että ihmisvauva syö ihmisenmaitoa ihmisrinnasta? Vai mikä asiassa kirvoittaa tuollaista kyseisen kommenttiketjun kaltaista virtuaalista oksennusta aikuisista ihmisistä?

- Suzie Q

Kuumotus maksimus eli vauvan kanssa pääkonttorilla

Kävin Tredjen kanssa työpaikallani moikkaamassa työkavereitani. Oli yllättävän ahdistava kokemus pyöriä korporaatioympäristössä vauvan kanssa. Normaalisti perustyytyväinen Tredje oli tietysti tyytymätön, aisti varmaan hermostuneisuuteni. Omat lähimmät työkaverini olivat ihania ja huolehtivaisia, mutta itselläni oli pakka aivan sekaisin erityisesti isompien pomojen pyöriessä käytävillä.

Vauvan imettäminen työpaikalla oli todella kuumottavaa. Tilanne oli tyypillinen - jos olisin vetäytynyt johonkin neukkarin suojaan yksikseni, olisin viettänyt koko vierailuni siellä. Minulle oli periaatteessa ihan luontevaa (tai niin luontevaa kuin se voi työpaikalla olla) imettää Tredjeä samalla kun kahvittelimme lähimpien kollegoiden kanssa, mutta mistä tiedän oliko se heille kaikille ok? Ylitinkö jonkun rajan väärällä tavalla? Ja miksi edes pohdin tällaista?

Haluaisin olla suuri perheen ja työn luontevan yhdistämisen puolestapuhuja. Miksi tämä sitten oli niin liikaa? Oli yllättävän alaston ja suojaton olo "paljastaa" pörssiyhtiökontekstissa jotakin niin yksityistä kuin oma lapsensa. Tuntuikin todella hyvältä, kun nuori kollegani totesi spontaanisti, että ihanaa kun tulimme käymään, että pomotkin muistavat, että täällä ollaan kaikki ihmisiä, joilla on perheet.

Tuntuu tavallaan hullulta vetäytyä nyt vuodeksi kotiympyröihin vauvan kanssa, kun työ ja sen houkuttelevat haasteet olisivat käsinkosketeltavan lähellä. Silti jo pelkkä toimistoympäristö tuntui olevan valovuosien päässä hädissään nyrkkejään hamunneen ja syliä kaivanneen Tredjen hoivaamisesta. Jos siis alan vauvavuoden aikana töitä kaivata niin ehkäpä ensialkuun otan hommia työn alle etänä 😉.

Duunissa kaikki oli tuttua, ja samaan aikaan kaikki oli muuttunut. Oli mahtavaa nähdä työkavereita, olla vähän kateellinen heidän työarjestaan, ja lopuksi painaa ovi selän takana kiinni ja suunnata vauvan kanssa kohti kahvilaa ja jätskiä. Aikansa kutakin ja ehtiihän sitä.

- Suzie Q

Maha täyteen maitoa

Nyt uskallan jo vähän tuulettaa: tällä kertaa vauvan imetys on onnistumassa toiveideni mukaisesti. Tredjen paino nousee, pelkällä rintamaidolla, hitaasti mutta vakaasti. Kasvu on hiukan niukkaa, mutta täysin riittävää. Uskomatonta!

Heppua imetin nelikuiseksi, eikä rintamaidon osuus ravinnosta ollut missään vaiheessa tuskin edes puolta kaikesta maidosta. Jokainen imetyskerta ensimmäisestä viimeiseen sattui. Pilasin pysyvästi poskihampaistani kiilteet noiden kuukausien aikana, koska en selvinnyt syötöistä muutoin kuin kirjaimellisesti hammasta puremalla. Luulin, että imetys sattuu kaikilla, ja että kipua vain kuuluu sietää. Kierre oli valmis, kun kipu esti herumista ja jatkuva korvikkeen anto vähensi maidontilausta rinnoista, jolloin maidontuotanto nopeasti hiipui.

Jokainen imetyskerta päättyi riittämättömyyden tunteeseen, että ”anteeksi lapseni, et taaskaan saanut tarpeeksi syödäksesi, mutta en kestä tätä kipua enempää ja minun on pakko luovuttaa”. Kuka kestää tuollaista fiilistä 8-12 kertaa vuorokaudessa viikko ja kuukausi toisensa jälkeen? Ei kukaan. Siksi suljin tissibaarin lopullisesti neljän kuukauden jälkeen. Heppu ei ”pyytänyt” rintaa kertaakaan, hän oli tuohon mennessä jo tottunut pullosyöttöihin ja muuhun jatkuvaan sylittelyyn ja hellyyteen muutoin kuin rinnan muodossa.

Tytyn kanssa halusin vielä lujemmin onnistua, kun tunnistin jo, miten syvän pettymyksen aiempi ei-odotusten-mukaan-mennyt imetyskokemus oli minuun jättänyt. Haasteena vastasyntyneen imetykselle tällä kertaa oli enemmänkin se, että hoidettavana oli myöskin puolitoistavuotias Heppu. En syönyt enkä juonut tarpeeksi alkuviikkoina, mikä tuon kesän helteillä oli todellakin virhe. Alkuvaikeuksien jälkeen täysimetin Tytyä muutaman kuukauden, kunnes nelikuisneuvolassa paino ei ollut noussut lainkaan ja imetyksen tehostamiseen opastamisen sijaan meille lyötiin vellipurkit kouraan. Jatkoin osittaisimetyksellä puolivuotiaaksi asti, jolloin lopetin. Kaikki tai ei mitään, you know?

Luulen, että ne äidit, joilla imetys sujuu helpommin, eivät voi millään aidosti ymmärtää, miten syvissä vesissä näissä tuntemuksissa kahlataan silloin, kun kaikki menee pieleen. En tarkoita ajattelevani, että toiset vain laittavat rintansa vauvan suuhun ja sieltä tulee kermaa, joka kasvattaa vauvaa kilon kuussa, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Kaikkien ei tarvitse jatkuvasti hioa imuotetta, korjailla asentoja, litkiä imetysteetä, huolehtia herumisesta, säätää rintakumien kanssa, rasvata rinnanpäitä, imettää viikosta toiseen kolmen vartin välein ja silti pelätä punnituksia.

Taistelemisen arvoista tämä touhu kuitenkin on, jos sen kokee itselleen tärkeäksi. Avainsana on itselleen tärkeäksi. Vaikka imetyspuritaanit ehkä tästä mielipiteestä kivittävätkin, niin vauva kyllä pärjää korvikkeellakin, jos on tarvis. Ei Heppukaan ihan pahasti kieroon kasvanut ole, vaikka saikin litratolkulla NANnia jo synnäriltä asti. Se oli silloin, ja nyt on nyt. Korvaamatonta minulle nyt on se tunne, kun Tredje irroittautuu itse kylläisenä rinnasta ja vaipuu pää takakenossa uneen maidot suupielestä valuen. Terapiaa.

Ja sinulle, joka tuskailet imetyshaasteiden tai maidon riittävyyden kanssa: Osittaisimetys on imetystä. Jokainen pisara rintamaitoa on hyväksi vauvalle. Sinun vanhemmuutesi ei riipu vauvasi ruokinnasta. Äitiys on paljon muutakin kuin rintamaitoa. Tsemppiä meille!

- Suzie Q

Vauva 2kk - miten meillä menee?

Tredje on tänään kaksi kuukautta vanha. Vastasyntyneen kupla on puhjennut, ja nyt taidetaan elää murrosvaihetta herkkien alkuviikkojen ja rutinoituneemman pikkuvauva-ajan välissä. Tredje on edelleen kertakaikkisen rauhallinen tapaus, ja hän nauttii jo pidemmistä seurusteluhetkistä. Päätäkin tyttö jaksaa jo hiukan kannatella, mutta enemmänkin pystyasennossa kuin varsinaisesti vatsallaan. 

Vuorovaikutuksen kehittyminen on huikeaa seurattavaa: vauvalla on jo suosikkiloruja ja äänteitä, joilla häneltä saa houkuteltua esiin hurmaavien hymyjen ilotulituksen. Välillä Tredje myös vastaa ”hauu” tai ”auyh”, jos sattuu oikein juttutuulelle. Vanhempien lisäksi Tredje ilahtuu erityisesti isosiskonsa näkemisestä: Tytyn touhuja vauva jaksaisi seurata pitkäänkin.

Imetys ei ole ihan niin intensiivistä enää, kuin alkuviikkoina. Vauvan ruokailuissa erottuu jo selkeämmät syöttövälit, eikä jatkuvaa tankkausta ole kuin oikeastaan illan tunteina. Tredje haluaa silti edelleen olla käytännössä koko ajan sylissä. Lempiasioita on äidin sylissä köllöttely ja seurustelu, välillä rinnalla maitoa nautiskellen. Hyvänä kakkosena tulee isän käsivarrella pötköttely, Miehen kuljeskellessa ympäriinsä. Paras paikka nukahtamiseen on pystyasennossa Miehen rintakehää vasten, kävellessä tai jumppapallolla hytkytellen.

Yöt sujuvat yhä hyvin: alkuyön unipätkä jatkuu tyypillisesti noin aamukolmeen-neljään asti, jonka jälkeen vauva tankkaa pariin otteeseen ennen aamua. Itseäni vaivaa jo raskausajasta tuttu vaiva: jään helposti hereille tuntikausiksi syötön yhteydessä, vaikka vauva jo tuhisee uniaan tyytyväisenä. Turha valvominen aamuyön tunteina kasaa sitten väsymystäni päiväksi.

Tredje kuolaa aivan järjettömästi - tällaista kuola-iloittelua en muista ollenkaan Hepun tai Tytyn pikkuvauva-ajoilta ennen hampaiden tuloa. Nyrkki on suussa vähän väliä ja bodyjen hihansuut sen takia usein likomärkiä! Pikkuiset nyrkit ovat yhä enimmäkseen tiukasti nyrkissä - etenkin kylvettäessä, jolloin niiden möhnäistä sisältöä on todella kinkkistä saada putsatuksi.

Haimme tänään neuvolasta vauvalle ensimmäisen rokotteen, rota-virusta vastaan. Toivottavasti ei tule vatsaoireita…

- Suzie Q

Aiemmin kirjoitettua: Vauva 1kk

En ole tehnyt koko päivänä mitään

Alkuviikkoihin vastasyntyneen kanssa kuuluu kiinteästi jokailtainen tunne siitä, että en ole tehnyt koko päivänä yhtään mitään. Jotain olen kuitenkin jokajumalanminuutti puuhannut.

Esimerkkivuorokauteni viime viikoilta Tredjen kanssa näyttää jotakuinkin tältä:

02ish, 06ish Yösyötöt.

8.30 Tredje nukkuu vielä. Autan muun perheen liikkeelle töihin ja päiväkotiin, hotkaisen oman aamupuuroni.

9.00 Tredje herää. Vaipanvaihto ja yöpuku pois. Keitän vielä vauva olallani jättikupit kahvia ja teetä ja leiriydyn sohvalle imetyspuuhiin.

9.00-11.00 Imetystä, vauva torkkuu välillä, imetystä, imetystä. Vaipanvaihto.

11-12 kieppeillä vauvalla yhdet aavistuksen pidemmät unet. Salamana suihkuun, lounasta itselleni kokoon, pyykit koneeseen, tuurilla hetki bloggausta.

12ish. Tredje herää. Imetystä imetystä. Syön lounasta.

13-14 kieppeillä toiset aavistuksen pidemmät unet. Tässä on paras sauma päästä kivuttomimmin liikkeelle esim. neuvola- tai kauppareissua varten, tai yrittää nukkua omat päiväunet. Hyvällä tuurilla vauvan unet pitenevät parituntisiksi. Tyypillisemmin eivät. 

Jos tiedossa on isompien lasten nouto päiväkodista, täytyy tässä vaiheessa alkaa jo laskelmoimaan lähituntien kulkua, jotta päiväkodille päästään ajoissa.

15-17 Joko Hepun ja Tytyn nouto päiväkodista tai Tredjen kanniskelua ja imetystä.

17 Mies kotiin! 🙌 Tredje hänen olalle.

17-19 Häröilyä Hepun ja Tytyn kanssa, perheen ruokintaa, kaaoksen hallintaa, Tredjen imetystä.

19-22 Imetystä. Yrityksiä siirtää Tredje torkkumaan Miehen syliin, ennen kuin Mies on kiinni isompien lasten iltatoimissa.

22-23 ”Omaa aikaa” eli älyvapaata sinnittelyä telkkarin äärellä vaikka uni painaa silmiä.

Tässä välissä muistan ne märät pyykit, jotka päivällä laitoin koneeseen peseytymään.

Viim 23 Nukkumaan, Tredje kainaloon ja illan viimeiset imetykset.

Enkä tehnyt koko päivänä mitään! Kohtalotovereita?

- Suzie Q

Vauva 1kk - miten meillä menee?

Tredje on tänään yhden kuukauden vanha. Vauva on rauhallinen, perustyytyväinen ja kertakaikkisen ihana. Viimeisen viikon aikana tytön katse on alkanut terävöityä ja hän löytää ja säilyttää napakan katsekontaktin. Höysteeksi neiti on heittänyt jo useamman aidon hymyn, joiden voimasta ainakin Mies on jo aivan sulaa vahaa. Kyllä nuo tyttäret osaa.

Vuorokausirytmi vauvalla on ollut lähes ensipäivistä asti kuosissa. Yöllä nukutaan, maitotankkaushetkiä lukuunottamatta. Yösyöttöjä kertyy pari-kolme per yö. Paino on lähtenyt ensiviikkojen takapakin jälkeen nousuun, ja nyt viime viikot ollaan pärjäilty pelkällä rintamaidolla. Minulle tämä on kahden aiemman imetyspettymyksen jälkeen ollut valtavan iso asia - vauvalle itselleen on varmasti ykshailee, millä mölöllä hän kasvaa.

Päivät kuluvat edelleen pääsääntöisesti rinnalla, sylissä köllien ja torkkuen ja välillä pidempien unien merkeissä. Paljon kanniskelua ympäriinsä ja välillä pötköttelyä lattialla. Seurusteluhetket ovat päivä päivältä aavistuksen pidempiä ja skarpimpia. Tredjen suosikkijuttuja ovat tällä hetkellä äidin syli, isin olkapää, hoitotasolla pötköttely ikkunasta sivulle ulos katsellen ja isosiskon kanssa "suukottelu".

Toukokuun tähtösen elämän alku on ihan mallillaan. Äidilläkään ei valittamista 😊

- Suzie Q