Ostokset mallia perheenäiti

Klikkasin äsken puolipakollisen keltaisen tilauksen Stockmannilta tulemaan. Järkytyin tilausvahvistusta tutkiessani. Missä kaikki ihanat tuoksut ja turhakkeet? Bling-bling-mekot pikkujoulukauteen? Edes puolihimmeät Wolfordit kolmen pakkauksissa? Listahan on täynnä pelkkää lapsiperhekamaa!

Automme on salakavalasti vaihtunut tila-autoksi ja keittiöstä löytyy enemmän tuttipulloja kuin pinot noiria. Kenkäni ovat aina olleet ennemmin goretexit kuin korkkarit, siitä ei voi syyttää perheellistymistä. Mutta että Hullujen Päivien ostoksetkin! Ennen Hullarit tarkoitti kirjaimellisesti pientä hulluttelua: lupaa törsäillä parin päivän ajan vähän itseensä, spesiaalivaatteisiin ja ihaniin turhuuksiinkin miettimättä välttämättä jokaista hankintaa ihan loppuun asti. Ei näköjään enää.

Nyt parhaat Hullujen Päivien saaliit ovat lasten sukkia ja aluspöksyjä, pyykinpesuaineita ja miehelle duuniin kauluspaitoja. Vauvakin sai yöpukuja. Ja hei keittiö pari astiapyyhettä. Eniten rahaa meni onneksi kuohuviinilaseihin - niihin sisältyy sentään lupaus poreilevasta ajanvietosta muuallakin kuin pyykkikorin äärellä. (Vaikka voihan pyykätessäkin ottaa vähän cavaa, jos niikseen tulee..!)

Kun kaikesta arkisesta voi syyttää lapsia ja vanhemmuutta, on helppo unohtaa, että kyllä muutenkin kuin lapsia saamalla aikuistuu. Vertaan usein nykyhetkeä aikaan ennen lapsia, ja unohdan että ilmankin lapsia tässä olisi vierähtänyt viisi vuotta elämästäni. Ei se ole pitkä aika, mutta on se silti jo elämänvaihe, jossa kuuluukin tapahtua muutosta - myös ostokäyttäytymisessä.

Oikein tarkoituksella laitoin ostoskoriin mukaan myös pari meikkituotetta itselleni. Vaikka olisin keski-ikäistyvä (en sentään vielä), -luokkaistuva ja keskinkertaistuva, on minulla sentään silmät ja kulmat päässä. Noin niinkuin kerran kahdessa kuussa. Kun on joku juhlahetki. Vaikka night-out muiden mammojen kanssa. Kotiin iltakymmeneltä. Mmmmoikka.

- Suzie Q

Myin mun pumpun - byääääääh!

Voi hyvänen aika sentään. Täällä minä nyt itkeä pillitän sitä, että myin (lähes käyttämättömän) rintapumpun eteenpäin ystävälleni, joka odottaa esikoistaan syntyväksi marraskuussa.

Näin kävi viimeksikin. Kolme vuotta sitten myin tuollaisen samanlaisen pumpun, senkin lähes käyttämättömänä, toiselle ystävälleni, joka hänkin odotti silloin esikoistaan. Silloinkin tuhersin itkua heti kaupat tehtyäni.

Noihin muovinkappaleisiin kiteytyy niin paljon odotusta, toiveita, yritystä, pettymystä. Siis imetyksen suhteen. Ja jotain sellaista pikkuvauvahaikeutta ja jotain, äh ja huoh en todellakaan tiedä mitä. Onpa noloa.

En tosiaan tarvitse pumppua enää mihinkään, koska en sillä alkuviikkojen yritysten jälkeen saanut muutamaa tippaa enempää koskaan irti, ja nyt Tredje latkii jo suurimman osan maidoistaan kaupan korvikkeina ja maistelee jo soseitakin. Imetys kyllä jatkuu vielä, maitomäärältään vähäisenä mutta meille molemmille sitäkin tärkeämpänä.

Hei hei pumppu. Minä ja mun vauva pärjätään nyt ilman, omalla tavallamme.

Se on vain muovia, tiedän.

On tää hullua.

Hormonit.

- Suzie Q

Kuva: Pixabay

Vauvan hoito on välineurheilua

Siellä se Tredje möllöttää, pinkki huppu vain pilkistää.

Fiilistelimme eilen ystäväni kanssa jätskin syönnin vauvojen hoidon lomassa, miten välineurheilu sitterien ja kantoreppujen muodossa helpottaa tämänhetkistä elämäämme pikkuvauvojen vanhempina. Perheen pienimmät keikuttelevat sitterissä, jotta pääsemme vessaan, torkkuvat kantoliinassa, jotta saamme ruuan tehtyä ja kulkevat rintarepussa, jotta isommat sisarukset saadaan haettua päiväkodista.

Aina välillä kuulee parjausta, kuinka "ennen ei ollut mitään imetystyynyjä tai itkuhälyttimiä ja hyvin pärjättiin". No eipä ollut sähköhammasharjoja, älypuhelimia tai varrettomia sukkiakaan. Miksi juuri vauvanhoidon pitäisi olla muinaismuisto keskiajalta, yleisesti hankalaa tai vähintäänkin varusteiltaan alkeellista tai puutteellista? Kaikissa muissa elämän vermeissä ruuanlaitosta autoiluun ja hygieniatarvikkeista viihde-elektroniikkaan kilpavarustelu ja hankintoihin satsaaminen on kyllä hyväksyttävää tai jopa tavoiteltavaa - miksei sitten lastenhoidossa.

Kehitys kehittyy hei! Ja kyllä oi te menneiden sukupolvien ritarit, arvostamme tuskianne ja uhrauksianne. Juuri siksi hyödynnämme joka pirun vehkeen ja vempeleen, jolla näistä 2010-luvun vauvavuosista saa astetta leppoisampia.

- Suzie Q

ps. Nämä vermeet, joista kirjoitin, ovat kaikki kuumaa kamaa ja kovassa käytössä edelleen. Mikä vempain "tarvitaankaan" seuraavaksi?

Toppavaatteet hankittuna heinäkuussa

Kauppojen kesäalet ovat käynnissä.

Viime syksynä taputin itseäni isosti selkään sen johdosta, että olin kesällä ostanut Hepulle ja Tytylle alennusmyynneistä toppahaalarit ja -housut valmiiksi seuraavaa talvea varten. Nyt päätin olla vähintään yhtä skarppi ja käytin yhden sateisen päivän luuri tiukasti kädessä meille sopivimpia tarjouksia nettikaupoista metsästäen. 

Heppu ja Tyty eivät onneksi enää kasva yhtä vaatekokoa joka kvartaalissa, vaan tahti on hiukan rauhoittunut. Viime syksynä aavistuksen isoina hankitut haalarit palvelivat vielä keväälläkin, ja aion hiukan nafteina mahduttaa ne lapsille vielä tämän seuravan syyskaudenkin ajan. Tulevaksi talveksi ja kevääksi kaapit kuitenkin ammottavat tyhjyyttään - viime vuotiset talvivarusteet eivät suurimmaksi osaksi tule mahtumaan yhä lähes kymmenen sentin vuositahdilla venyville lapsille.

Ja nyt on kuulkaas postipojalla kannettavaa! Ostin Hepulle ja Tytylle molemmille uudet talvikengät ja toppahaalarit, kevääksi jemmaan välikausihaalarit, -takit ja -kengät sekä kevyemmät lenkkarit ja kurahousut. Lisäksi fleeceä välikerrastoksi ja muutamia toppa- ja kurahanskoja. Tredjelle minulla on ostettuna jemmaan jo syys- ja talvikamppeita ja nyt ostin vielä kevääksi söpön haalarin ja ensikengät. Hullu ajatus, että kevääseen mennessä tyyppi on jo yli 80-senttinen ja tarvitsee kengät! 

Tiedän, että näin varhainen ennakointi vaikuttaa överiltä. Mutta: ostamalla ulkovaatteet -40-50% alennusmyynneistä säästää todella pitkän pennin, kun kasvuikäisiä vaatetettavia on useampia. Nyt kesälomalla näitä on aikaa metsästää (eikä siihen mennyt kuin yksi päivä). Nyt on vielä rahaa säästössä paremmin kuin syksyllä tulee olemaan. Mielenrauha on taattu sen johdosta, että kamppeet on hankittu, eikä tähän ulkoiluvarusteluasiaan tarvitse perheessämme palata ennen ensi kesää.

Mistä sitten tiedän, millainen haalari tai kenkä on kiva ensi talvena? Entä jos hankittu takki ei miellytäkään enää keväällä? Se "riski" on mielestäni vain otettava, jos lasten ulkovaatevarustelu-urakasta meinaa selvitä jossain määrin järkevästi ja taloudellisesti. Minua ei haittaa, että mallit ja kuosit ovat viimevuotisia - saahan ne tulevan kauden uutuuskuositkin sitten taas aleista seuraavalle vuodelle käyttöön 😉.

Ainoa oikea hankaluus hommassa on kengänkokojen arviointi. Harmittaa isosti, jos talvikengät ovatkin helmikuuhun mennessä pienet tai jos ensi kevään välikausikengät ovatkin sopivat vasta seuraavana syksynä. Kenkienkin ostaminen ennakkoon on tosin helpottunut nykyään, kun lasten jalat tuntuvat kasvavan tasaisemmin kuin ihan pieninä. 

Että antaa tulla vaan, sade, räntä ja pakkanen! Ja antaa tulla lisäsenttejä lasten jalkoihin, selkään ja käsivarsiin, kyllä näihin kamoihin mahtuu! Himovarustelijamutsin luottokorttilasku on tapissa ja kaapit kohta täynnä toppaa ja goretexia. Ou jea.

Ihana kesä, ihanat alet!

- Suzie Q

Lasten kanssa mökillä

Täyteen pakattu automobiilimme huristaa jälleen kohti Mikkeliä. Perhemökkeilyä Miehen sukulaisten kanssa on takana nyt pari päivää ja kotimatkalla ollaan. Tässä ajomatkan ratoksi listasin asioita, jotka olivat meille tämän lyhyen mutta intensiivisen mökkireissumme aikana lasten kanssa hyödyllisimpiä:

1. Crocsit. Lapset saavat ne itse sekunnissa jalkaan ja pois jalasta, jolloin mökillä jatkuva sisään-ulos-vessaan-pihalle-terassille-saunaan-liikenne on sujuvaa ja muksut omatoimisia.

2. Välipalat. Mökillä ei etenkään toisten vieraina tai isommalla seurueella pystytä noudattamaan tuttuja ruoka-aikoja. Meillä hittejä banaanit, einesporkkanaletut (kylminä), myslipatukat, välipalakeksit ja pillimehut.

3. Wipesit, siis puhdistusliinat. Monta pakettia. Toimivat kaikkeen. Jätskin lähmäämiin sormiin, nenien niistämiseen, tarvittaessa wc-paperina, pöydän pyyhkimiseen ruokailun jäljiltä. Hyviä jopa alkuperäiseen tarkoitukseensa eli vauvan pepun putsaamiseen reissuolosuhteissa.

4. Huussiin kannattaa käydä rauhassa tutustumassa ennen kuin on kova hätä. Toimi. Myös vieras-pönttö-kompleksinen Heppu suoriutui huussihommista hienosti.

5. Lämpimiä ulkovaatteita mukaan. Vaikka olisi heinäkuu. Voi näköjään ihan hyvin olla +9 astetta, joka ulkona puuhaillessa ja etenkin järvelle mentäessä tuntuu vielä kylmemmältä. Kunniamaininnan saavat myös lasten kumisaappaat ja pipot! Näitä jäimme kaipaamaan: sormikkaat, ulkohousut Hepulle ja Tytylle (kahdet college-pökät päällekkäin paikkasivat tilannetta) ja villasukat. Kaikille. Lainasukkia onneksi löytyi.

6. Tutut pienet asiat. Lapset pakkasivat itse mukaan yhdet unilelut. Oli aika onnellisia kasvoja, kun ensimmäisenä iltana kaivoin yllärinä kassista esiin vielä pari-kolme muuta pientä lempparipehmoeläintä kummallekin <3

7. Yllärit tylsyyteen: esimerkiksi saippuakuplat ja spinnerit. Ovat avaamattomina kassin pohjalla, koska tällä reissulla ei lapsilla ollut tylsää serkkuseurassa hetkeäkään!

8. Bonus: Lasten kylpytakit saunareissuille. Heppu oppi puskapissan seisaaltaan, koska pelkkä kylpytakki päällä oli niin hyvä harjoitella :)

Näillä mentiin ja hyvin toimi! Nyt suihkunraikkaina Mikkelissä, kohta torille ja syömään.

End of report. Missä te muut kesäreissailette?

- Suzie Q

10 helpotusta vauva-arkeen

Kantoreppu ja sitteri ovat olleet meille hyödyllisimpien lastentarvikkeiden joukossa nyt ensimmäisten vajaan seitsemän viikon ajan vauvaa hoidellessa. Kanniskeltuani jälleen Tredjen uneen kantorepussa samalla, kun väsäsin pikaista lounasta siunailin mielessäni, miten hyvä kapine tuo kyseinen reppu onkaan. Unien jälkeen typykkä viihtyi sitterissä lelukaaren leluja ihmetellen niin, että sain samalla tämän tekstin kirjoitettua lähes kokonaan. Ja muitakin vermeitä löytyy, tässä parhaat:

TOP 10 (pikku)vauvan* hoidon helpottajat
* case Tredje

Kantoreppu. Niihin päiviin, kun vauvalle ei kelpaa muu kuin syli. Bebe rintareppuun ja saan kädet vapaiksi esim. ruuanlaittoa varten. Reppumme on tällä kertaa mallia Tula. Hepun ja Tytyn kanssa käytössä oli Manduca, joka sekin oli ihan ok, mutta mielestäni hankalampi säätää ja käyttää kuin tämä Tula. Käytimme Manducaa Hepun kanssa enemmän selkäreppuna esim. metsäretkillä ja Tytyn tuikkasin Manducaan jo vastasyntyneenä pystyäkseni hoitamaan silloin taaperoikäistä Heppua.

Hoitotaso. Hankimme erillisen tason pinnasängyn jalkopään päälle, koska emme halunneet varsinaista hoitopöytää. Toimii erinomaisesti nyt, kun vauva on vielä pieni, sillä taso on koko ajan paikoillaan eikä sitä tarvitse siirtää yöksi pois.

Imetystyyny. Kaikki eivät erityistä imetystyynyä kaipaa, mutta tämmöisten maraton-imijä-vauvojen äidit kyllä. Tällä kertaa osasin metsästää "parasta" ja hankin Doomoo Softyn. Passeli yksilö löytyi tori.fin kautta lähistöltä sopuhintaan. Tuo on ihan loistava tyyny - ihan erilainen kuin mitkään aiemmin kokeilemani.

Itkuhälytin. Beben nukkuessa parvekkeella tai pihalla pääsen itse käymään rauhassa suihkussa tai voin peräti nukkua, kun otan itkuhälärin korvan viereen. Meillä on näitä kaksi, koska mökkireissuilla on ollut kätevää nukuttaa lapset eri huoneisiin, jättää molemmille oma hälytin ja jatkaa iltaa esimerkiksi rantasaunalla aikuisten kesken kuulostellen lasten unta hälyjen kautta. Erittäin käyttökelpoisia vehkeitä siis pitkään vauva-ajan jälkeenkin - jos ei aio joka paikassa päivystää lapsensa unta suoralla kuuloetäisyydellä. Meillä on Aventin digitaaliset hälyttimet.

Harsoliinat. Näistä voisi kirjoittaa sivukaupalla, niin monikäyttöisiä nämä vauvahoidossa ovat. Toimivat alustoina, suojaliinoina, pyyhkeinä, maidon"kerääjinä", puklujen kerääjinä, aurinkosuojana vaunuissa tai kaukalossa, tyynynä, pehmusteena, kaikenlaisina myttyinä ja tukina niin kantorepussa kuin imettäessä, kapalona, pesuliinana, hätävaravaippana, räkäliinana, kylmänä kääreenä, ruokalappuna, kuolalappuna, hellehattuna jne... En edes tiedä, mihin yksittäiseen tarkoitukseen nämä on keksitty? Meillä on monta kymmentä harsoa, silti suurin osa on aina pesussa tai kuivurissa. Paras rätti ikinä!

Sitteri. Ystäviltä lainassa perus-BabyBjörn (Balance?), joka on aivan paras. Syvän kuppiasennon ja kolmen eri kallistuksen ansiosta menee jo vastasyntyneellekin. Tämän avulla pääsen rauhassa suihkuun, vaikka oltaisiin vauvan kanssa kotona kaksin. Ja samaten välillä koko perhe syötyä yhtä aikaa, kun jalalla voi keikuttaa.

Parvekerattaat. Edellisessä rivitalo-asunnossamme oli ulko-oven vieressä täydellinen suojaisa nurkkaus vauvan vaunuille. Siinä nurkkauksessa Heppu ja Tyty ovat kumpikin nukkuneet satoja päiväunia, välillä jopa yhtä aikaa. Nykyisessä kodissamme paras unipaikka vauvalle on parveke, johon päädyimme hankkimaan erilliset parvekerattaat varsinaisten vaunujemme jatkuvan roudailun välttämiseksi. Hyvä päätös - kirppistellyt pienikokoiset ja ketterät rattaat toimivat jo nyt kätevinä päiväunirattaina Tredjelle, silloin kun uni nyt sattuu päiväsaikaan mimmille maistumaan. Ennustan näille pitkää käyttöikää!

Tutti. Maaginen kapine, jota Heppu ja Tyty eivät koskaan kelpuuttaneet. Mutta Tredjepä kelpuuttaa, ainakin autossa ja kantorepussa unta hakiessaan. Tutteja löytyy tällä hetkellä kaksi, mutta suosion toivottavasti noustessa ja vakiintuessa hankimme niitä todellakin läjän lisää.

Turvakaukalon adapterit rattaissa. Aika perusvaruste autoileville perheille, mutta silti erittäin jees, ettei turvakaukaloa tarvitse rontata kädessä vaan sen saa kliksautettua rattaiden runkoon.

Netflix. Ei nyt varsinainen lastentarvike, mutta pakko silti nostaa topkymppiin. Imetysmaratonien aikaisen mielenterveyden säilyttämiseen ja ajankulumisen nopeuttamiseen. Vihervaaran Annan ahmaisin puolessatoista päivässä. Sitten löytyi onneksi Good Wife ja sen miljardi tuotantokautta.

Ennustan aiempien vauvavuosien perusteella, että seuraavien kuukausien aikana hittilistallemme nousevat myös:

Leikkimatto. Koska viihde.

Tuttipullo. Koska äitikin haluaa jossain vaiheessa irtautua yhtä syöttöväliä (mikä se edes on?) kauemmaksi ajaksi kodin ulkopuolelle.

Pinnasänky. Perus. Mutta tässä vaiheessa vielä tosi vähäisellä käytöllä.

Himmailin alkuun kaikenlaisten vauvanhoito- ja lastentarvikkeiden hankinnoissa nyt kolmannen lapsen kohdalla, sillä ajattelin, että ilmankin pärjätään. Pärjäähän sitä juu, mutta kyllä päivät sujuvat huomattavasti miellyttävämmin, kun apuna on erinäisiä lastenhoitovermeitä. Vauvavuoden tai viimeistään taaperoajan jälkeen suurin osa tarvikkeista on sitten myytävissä tai kierrätettävissä eteenpäin. Vai mitä mieltä olette?

- Suzie Q

Ps. Lounasleipäni sain syötyä laittamalla kantorepussa nukkuneen Tredjen pään päälle talouspaperia - ei tippunut murusia eikä kurkkusiivuja vauvan hiuksiin. Niksi-Pirkka-ainesta, eh? 😄