Perhelomailumme päiväretkivaihe on kuumimmillaan. Nyt kun kesäsäätkin vihdoin ainakin ajoittain hemmottelevat, on ollut ihanaa suunnata rannoille, saariin ja erilaisiin
perhehelvetteihin lasten lomakohteisiin. Kuten legendaariseen
Puuhamaahan Tervakoskelle.
Mies (parka) ei ollut käynyt Puuhamaassa koskaan ennen, mutta minäpä muistin pulleat pomppupatjat ja metsäseikkailuradat jo omasta lapsuudestani. Puuhamaa on meiltä reilun tunnin ajomatkan päässä, joten paikka sopi mainiosti päiväretkikohteeksi. Nostatimme (omaa) tunnelmaa soittamalla menomatkalla repeatilla
vanhaa kunnon Mikko Alatalon Puuhamaa-tunnaria.
Alue oli ylläripylläri hiukan kehittynyt 90-luvun alkupuolen vierailuistani. Tekemistä olisi riittänyt helposti useammaksikin päiväksi! Vesipuiston lisäksi Puuhamaasta löytyy niin veneitä, mikroautoja ja huvipuistolaitteita kuin seikkailuratoja, pomppulinnoja ja perinteisempiä ulkoleikkivälineitä. Tekemistä löytyy ihan taaperoikäisestä esiteineihin asti. Minusta paikassa on edelleen parasta sen luonnonläheisyys: järvenrantasijainti on hyödynnetty hienosti monenlaisilla veneilyaktiviteeteilla ja puistoaluetta apilapeltoineen ja ihanasti varjostavine puineen on yhä paljon.
Päivä oli tähänastisista kesän kuumin, ja erityisesti vesipuistoalue oli aivan täynnä ihmisiä. Miehen kanssa olisimme mieluusti jättäneet koko vesipuiston väliin, mutta lapset hinkuivat juuri sinne kaikista eniten. Tyty ei puhunut mistään muusta kuin uimaan pääsemisestä ja murjotti ensimmäisen tunnin ajan, kun yritimme innostaa lapsia muihin puuhiin kuin uimaan. Siispä suuntasimme altaille, jossa lapset läträsivät
sillipurkissa vedessä onnellisina. ”Onneksi” Tyty liukastui altaassa melko pian ja hulahti hetkeksi uppeluksiin… Miehen ongittua rääkyvän lapsen ylös oli kiihkein uimainto ehtinyt sopivasti laantua, ja päästiin jatkamaan päivän muita rientoja.
Pienimpien lasten suosikkeja vaikutti olevan erityisesti lukuisat hiekkalaatikot perinteisine hiekkaleluineen. Useampi isukki tuli paimentamaan jälkikasvunsa pois hiekkaleikeistä puhisten, että ”et kai sä nyt hiekkalaatikolle tullut tänne istumaan” - sisäänpääsymaksueurot selvästi korvissa kilisten 😆. Ja rahoistaan tuolla tosiaan pääsi: sisäänpääsy neljältä maksavalta oli pyöreästi satasen ja koko päivän (roska)ruokailut juomineen, jätskeineen, jäämurskadelfiinimukeineen ym melkein toisen satasen. Vaikka oli omia eväitäkin mukana. Että maksimissaan kerran kesässä tätäkin lystiä, kiitos.
Parasta Puuhamaa-päivässämme olivat lasten mielestä uimisen lisäksi trampoliinit, pomppulinnat, juna ja metsäseikkailurata. Vietimme Puuhamaassa kuutisen (!) tuntia ja silti esimerkiksi liikennekaupunki, kaikki moottoriradat ja veneilyt jäivät meiltä tällä kertaa väliin, samoin suurin osa huvipuistolaitteista ja perinteisistä leikkipuistovälineistä kuten kiipeilytelineistä ja keinuista. Minusta parasta oli salaa syömäni pehmis, varjoisat puistonpenkit Tredjen syöttämiseen ja vuokrattava kärry, jonka kyydissä sekä Heppu että Tyty saivat levähtää (kun Mies kiskoi karavaania alueen laidasta toiseen rapsakassa helteessä). Ja se, että Tredje nukkui autossa koko menomatkan.
Nihkeintä reissussa oli, että Tredje itki autossa puolet paluumatkasta. Siis todella itki, rääkyi lähes keuhkonsa pihalle, eikä sitä pystytty kauaa kuuntelemaan. Kaikkien sirkustemppujen jälkeen pysähdeltiin imettämään ja lopulta siirreltiin turvaistuimia ja vaihdettiin paikkoja autossa - lopulta saatiin näin Tredje uneen äidin käsi poskellansa.
Tervemenoa siis Puuhamaahan, se saa meiltä varauksetta suosittelemme lämpimästi -leiman! 😊
- Suzie Q
