Still alive!

Joskus on tahmeaa. Silti herkkupalojakin joukossa.

Okei en kestä. Edellisestä kirjoituksesta miljoona vuotta. Pardon ja tsori hei. Kuulumisina rykäisin nyt kirjoittelemaan, mitä meidän perheyksikössä on meneillään:

Ylisuorittajan loppukiri. Klassikko, jossa äitiyslomaileva henkilö ymmärtää äitiyslomapäivien hupenevan ja alkaa paniikissa hyperventiloida kaikkia päiväsaikaisia aktiiviteettimahdollisuuksia, jotka yhä loistavat suorittamattomuudellaan. Museokortti! Vauvajooga! Vaunutreffit! Vauvakino! Ennen kuin aika loppuuuuuuu....

Heppu ilmoitettiin eskariin. Ei tuntunut missään. Siis sillä tavalla, että olisi tarvinnut päivittää someen "tervetuloa eskariin"-postikortista kuvaa hästägillä #justhansesyntyi. Melkein vaan.

Freesi startti vuoteen eli suoraan sairasvuoteelle. Tämäkin on klassikko! Intoilet puolitoista viikkoa esimerkiksi kivoja uusia liikuntaharrastuksiasi ja sitten kymmenentenä päivänä tunnet illalla kaktuksen hiipivän kurkkuusi orastavan flunssan, nielutulehduksen, minkä lie adenokurkkukupan merkiksi. Tänään day 8, edelleen kurkku karhea ja kaverina räkä ja roiskis.

Lapset haluaisivat lemmikin. So it begins. Hamsteri olisi kuulemma kiva. Väistin toiveet toteamalla, että sitten kun he ovat koululaisia, voidaan palata asiaan.

Vamos a la playa! Enää kolme viikkoa, ja sitten ollaan jo kohteessa. Siis Teneriffalla. Heppu ei jaksaisi odottaa reissua enää päivääkään. Tyty sovittelee kesähattujaan. Minä haaveilen edelleen viikon tiskittömyydestä, pyykkivuoren muikeasta kerryttämisestä ja parista GT:stä.

Meillä on lauantaina Miehen kanssa treffit. Siis kahdestaan. Ensimmäistä kertaa yhdeksään kuukauteen. Kesto kaksi tuntia, sisältö fondueta, viiniä ja silmiin tuijottelua. Kotiin puoli kahdeksaksi Tredjeä nukuttamaan. Best.

- Suzie Q


Kuva: Pixabay.

Mistä näitä viruksia oikein tulee

Olispa pelkkää (pikku)miesflunssaa.

Tilannehan on nyt siis se, että olen ollut viimeisestä viidestä viikosta neljä flunssassa. Välissä oli yksi "terve" tai ainakin oireeton viikko. Olotila on just nyt jo hyvä, jopa sellainen että jonkinlaiseen kävelyä ronskimpaan liikuntaankin voisi olla jälleen mahdollisuus. Joten: nyt lapset sairastuivat. Ten points.

Tredje pärski ja kuumeili jo viime viikolla. Nyt vuorossa on Heppu. Eiköhän Tyty seuraa perässä viikonloppuun mennessä. Miten tästä flunssakierteestä oikein selviää?! En tiedä vielä, mutta näillä me nyt ollaan sinnitelty:

- Isoäiti. Pelastava enkeli. Ilman häntä tästä ei tulisi mitään. Ei tästä blogikirjoituksestakaan.

- Käy suihkussa. Siis itse. Kaikki on valoisampaa sen jälkeen.

- Pese hampaat. Siis itse. Ja muista pestä pieniltä kuumepotilailtakin.

- Peru kaikki mahdolliset menot. Mutta ei ihan kaikkia: voi olla että flunssakierre ei helpota viikkoihin - koko loppuvuodeksi ei voi linnoittautua neljän seinän sisään. Etenkin jos flunssaralli starttaa jo lokakuussa.

- Pidä kiinni niistä pienistä jutuista. Pikkupotilasta ilahduttaa kynttilöiden sytyttäminen ja joulupuuron keittäminen (muista kaneli). Omakin mieli kirkastuu, kun väännätte ne joulutortut ja käytte vähän keinumassa Buranan voimalla.

- Kaikki ruudut on tehty katseltaviksi. On telkkaria, on pädiä, on puhelinta... voi sentään on jopa ikkunanruutua, josta tuijottaa omaa heijastustaan sillä aikaa, kun lapset tuijottavat noita ensinmainittuja.

- Alita alimmaisinkin rima perheen ruokinnassa. Keitä nuudeleita lapsille ja syö itse se thai-kuutio pakkasesta. Vaikka joka päivä.

- Juo. Ja juota lapsiakin ekstrapaljon. Vettä ja mehua. Maitoa ja glögiä. Juo myös illalla lasi punaviiniä. Se "terve kausi", jota varten vinkkupulloasi hilloat, ei tule kuitenkaan.

- Osta se lasten otsakuumemittari.

On tässä olosuhteisiin nähden monta plussapuoltakin. Nämä ovat ensinnäkin vain perusräkätauteja, joita niitäkään meillä sairastetaan yleensä hyvin harvoin. Lasten sairaskuluvakuutukset ovat vuodesta toiseen (ihanan kalliisti) turhat, koska lääkärikäyntejä ei yksinkertaisesti tule. Onneksi olen myös vielä vanhempainvapaalla, ettei ole sairaspäivän iskiessä palkkatöitä tehtävänä tai poisjärjesteltävänä. Ja hei - vuodenaika on mitä otollisin sairastelulle, eikä sohvannurkkaan jumittuminen harmita niin paljon. (Kunpa sinne sohvannurkkaan joskus pääsisi.)

Sitä paitsi, lopulta pitkittyneen sairastelukierteen jälkeen normaali olotila ja tavallinen arki tuntuu aina ihan luksukselta. Sitä odotellessa!

- Suzie Q

Rakas päiväkirjani...

Vihdoin! Oranssi mato tulee meille asti!

No siis eihän tätä blogia ehdi millään kirjoittaa. Nyt kaikki ankeuttajat perusnegatiiviset pirkot ja pertit, jotka önisivät blogin aloitushetkellä, että "ei voi olla ylimääräistä aikaa tuollaiseen", voivat myhäillä tyytyväisenä, että olivat oikeassa. Hyvä teille, kymmenen pistettä ja jonkinlainen Ryhmä Hau -merkki rintaan.

Kulunut viikko on tosiaan jälleen ollut jokseenkin täyteläinen. Alkuviikkoon mahtui perussäädön lisäksi mm. vauvatreffit, influenssarokotukset, Hepun murjoutunut silmäkulma ja ihana kohtaaminen pienen vastasyntyneen kanssa. Sitten iski flunssa, joka on viikon edetessä vain yltynyt. Kipeäksi tuleminen on juurikin se tekijä x, joka niittaa blogin ja muun "ylimääräisen" maanrakoon. Päivät kuluvat perusasioista selviytyen ja voimia keräillen.

Aijoo, ja mainitsinko jo unikoulun? Sellainen aloitettiin Tredjen kanssa viikko sitten. Mies on hoitanut unikouluttelua päävastuullisena, koska minä olen liian lälläri. Unikoulu pirstoi alkuun muutamat yöunemme ihan palasiksi, mikä lamautti niitä seuraavat päivät aika tehokkaasti. Viime yönä Tredje palkitsi nukkumalla yhtä soittoa klo 20-07 ilman yhtäkään herätystä. Tadaa!

Eilen ajattelin, että lopetan tämän blogin, koska en ehdi kirjoittaa tarpeeksi usein. Kaikki tai ei mitään, tiedättehän? Kirjoitusaiheita on kuitenkin listalla vaikka kuinka, joten aion kyllä naputella ja kertoa kuinka maailma makaa, kunhan ehdin ja jaksan. Että hei koittakaa kestää.

- Suzie Q