Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saarenmaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saarenmaa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Saarenmaa lasten kanssa


Vielä kerran Saarenmaa! Unelias ja leppoisa, mutta silti särmikäs Saarenmaa oli mainio lomakohde lapsiperheelle. Listasin näin jälkikäteen lomaporukkamme käyntikohteita, jos vaikka joku toinenkin innostuu suuntaamaan lomareissulle Saarenmaan suuntaan.

Vuokrasimme siis elokuun kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi "maalaishuvilan" Saarenmaalta pienestä Paju-Kurdlan kylästä. Peruslandeilun lisäksi ehdimme eri kokoonpanoilla  kahdessa viikossa tehdä useita päiväretkiä. 

Anglan tuulimyllykylä. Täällä tuulee kuulemma aina, niin myös meidän vierailulla. Hienoja vanhoja tuulimyllyjä ja muita maatalouskamppeita traktoreista kyntövälineisiin. Eläimiä rapsuteltavaksi ja mainio lounas.

Kuressaaren piispanlinna. Pakollinen nähtävyys. Suomenlinna meets Turunlinna, eli sekä vapaata vallihaudan rajaamaa linnoitusaluetta tepasteltavaksi, että sisällä pääsymaksullinen varsinainen linnamuseo. Koko linnoitusalue puistoineen leppoisa yleiseen hengailuun ja tepasteluun.

Koguvan satama ja rantaravintola Morrad. Tunnelmallinen pieni vierasvenesatama, jossa ihana ravintola. Lasitettu terassi, josta suora näköyhteys lasten ulkoleikkipaikalle.

Kuressaaren uimaranta. Lapsiperheen märkä unelma. Matala hienohiekkainen ranta, vedessäkin liukumäki. Nurmikkoa, keinut, kiipeilytelineet, kiikkukaruselli jne. Kahvila ja wc:t.

Pangan rantajyrkänne. 20-metrin kalkkikivijyrkänne, josta pudotus suoraan mereen. Stressittömämpää vierailla ilman lapsia.

Kuressaaren kylpylät. Iskuryhmämme kävi Georg Otsissa. Suurin osa turisteista taitaa Saarenmaalla suunnata suoraan Kuressaaren kaupunkiin ja lillua siellä kylpylähoidoissa pitkän viikonlopun.

Pieni eläinpuisto Muhun saarella. Strutseja, kenguruita, seeproja, poneja ja kaneja. Leppoisa hengailupaikka lasten kanssa. Kuukauden ikäiset strutsivauvat oli söpöjä!

Kuressaaressa ravintolat Kohvik Retro ja La Perla. Molemmissa kivat terassit ja mainiot ruuat. Retro iski meihin 80-luvun lapsiin täysillä sisustuksellaan, musiikillaan ja fiiliksellään. Ja täydellisellä burgerillaan. Ja kylmällä rieslingillä. Ja ökyjälkkärillä. Ja nukkuvalla vauvalla. Ja sillä että oltiin kahdestaan.

Olutmyymälä Uba ja Humal Kuressaaressa. Mies oli kuin lapsi karkkikaupassa.

Kaalin kraateri. Luontokohde geo-intoilijoille. Voipi olla lapsille pettymys, koska kraateri tosiaan on iso kuoppa maassa.

Loonan kartano. Kaunis lounaspaikka aikuisille tai parin hyvin käyttäytyvän lapsen kanssa.

Sorven majakka. Pitkähkö ajomatka eteläisen niemen kärkeen, upeat maisemat.

Kirkot. Niitä Saarenmaalla riittää. Ja ovat käymisen arvoisia keskiaikaisia kivikirkkoja. Kivoja viilentymis- ja hiljentymispaikkoja myös muksuille.

Orissaaren uimaranta. Pehmeää hiekkaa kaiveltavaksi ja kauniit maisemat katseltavaksi. Varsinainen ranta on kivinen, mutta iso laituri auttaa polskimaan.

Kahden auton, neljän aikuisen ja kolmen lapsen seurueella käyntikohteita kertyi, vaikka suurin osa ajasta lähinnä kotoiltiin leppoisissa merkeissä "mökillämme". Alle 5-vuotiaiden lasten kanssa kun parasta lomaluksusta oli iso pihapiiri trampoliineineen ja leikkimökkeineen.

Aitäh, Saaremaa!

- Suzie Q

tiistai 1. elokuuta 2017

Kukaan ei tarvitse minua nyt


Kävelen leppoisasti ympäri maalaistalon vehreää tonttia työnnellen nukkuvaa Tredjeä vaunuissa. Jätän vaunut maakellarin kupeeseen suurten kuusten viileään varjoon. Tuuli leyhyttää hiuksiani ja vaunujen hyttysverkkoa lempeästi.

Hipsin sisään, jossa Mies lukee Hepun ja Tytyn kanssa sohvalla kirjaa. Kytken itkuhälyttimen ja katoan ullakolle keinuttelemaan hiljaisuudessa keinutuolilla, katsellen kattoikkunasta sinisenä hohtavaa taivasta.

Tässähän hairahtuu ajattelemaan, että aina voisi olla tällaista. Ei ole kiire mihinkään, vaikka kello lähestyy jo puolta päivää. Aamupalan sain toisen laittamana ja poiskorjaamana. Kaksi kuppia kahvia.

Mitäs tänään tehtäisiin? Eilen käytiin kylillä, joten ollaanpa tänään vaan "kotona". Helppo ratkaisu, koska lomataloamme ympäröi ihana pihapiiri, jossa on lapsille mielinmäärin tekemistä. Isot nurmikentät, joilla juosta ja pelmuta. Leppoisasti varjostavia jättiläissaarnia, joiden katveessa levähtää. Leikkimökki, trampoliini, hiekkalaatikko, pihapelejä. Palju, jossa lillua ja sauna, jossa löylytellä.

Mitäs syötäisiin? Voisi vaikka grillailla. Mies hoiti toissapäivänä kauppareissun, joten eipä tarvitse kauppaankaan hötkyillä. Naapurin mummon pikkuisesta kanalasta voidaan ostaa munia ja toisen naapurin vadelmatarhasta vattuja.

Ei tätä hehkuttamista voi lopettaa. Minua ei edes väsytä. Olen nukkunut täyden yön iltayhdestätoista aamukahdeksaan yksin sängyssäni, ketarat levällään, ilman vauvaa kainalossa. Tredjehän siis nukkui pinnasängyssä koko yön, ilman syöttöjä, aamukahdeksaan asti. Onko tämä joku utopia, häh?

Ihanaa olla vaan. Voisin käydä seuraavaksi rauhassa suihkussa. Tai venytellä ja jumppailla ulkona vähän. Tai tarttua kirjaan - ensimmäistä kertaa vuosiin kuukausiin.

Miehen ääni kuuluu alhaalta: "Tredje heräsi." Seuraavaksi vauvan nälkäitkua. Jahas - joku tarvitsee minua nyt 😊

- Suzie Q

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kolme sukupolvea samassa talossa

Illalla he lukevat sadun ja kaikki on hetken tässä.
Kirjoitan tätä istuen ruokokattoisen maalaishuvilan kesätuvan sohvalla Saarenmaalla, syötän Tredjelle illan viimeisiä maitoja ja kuuntelen talon toisessa päässä pikkuhiljaa vaimenevaa iltasatua, jota äitini kertoo lapsilleni. Pian on täysin hiljaista, sillä ulkoa ei kuulu mitään ääniä - lampaiden hento määkiminen hiljeni jo iltaruokamme aikaan eikä kukkokaan ole kiekunut enää pariin tuntiin. 

Kesän kohokohta on nyt. Vietettyämme viimeiset viisi (!) viikkoa perhelomailun merkeissä kotikulmilla ja vähän muuallakin Suomessa emme suinkaan vielä palanneet arkisiin kuvioihin. Sen sijaan lähdimme muikeina etelänaapuriin Saarenmaalle kahdeksi viikoksi virolaista maaseutuelämää ihmettelemään. Reissussa mukana lisävahvistuksena ovat The Isovanhemmat, joita ilman tämä(kään) matka ei olisi toteutunut.

Just nyt on päällimmäisenä se ihana tunne, kun kolmea lastani  hoitaakin kahden sijaan neljä aikuista. Kaikkea on tuplasti tavalliseen verrattuna: auttavia käsiä, puhaltavia suita, tarkkoja silmiä. Sydämiä, joiden tiedän pamppailevan yhtä vahvasti kuin omani juuri näiden naperoiden vuoksi.

Seuraavat kaksi viikkoa raportoin siis kolmen sukupolven perheilystä Viron maaseudulla - pysykäähän kyydissä! Saarenmaa hiljenee, mutta vain hetkeksi.

- Suzie Q