Uusi vuosi! Kaiken pitää (tietenkin) heti muuttua.

Tätä lisää!

Uuden vuoden lupauksia on ollut aikaa lunastaa jo ylenpalttiset yhdeksän päivää. Lapset lupasivat vuonna 2018 pestä hampaat kaksi kertaa päivässä. Ovat joka vuosi tähänkin asti pesseet, joten kaipa se on hyvä lupaus alkaneellekin vuodelle. Itse lupasin tietenkin kaiken mahdollisen terveellisemmistä elämäntavoista itseni kehittämiseen, kirjojen lukemiseen ja kuun noutamiseen taivaalta.

Huushollaamiseen ja lasten kasvatukseenkin liittyviä ryhtiliikkeitä on tietysti luvattu ja tehty, sillä tammikuisia periaatteita, joita toteutaan ylevästi kuun loppuun asti, on ehdottomasti oltava. Niistä myöhemmin. Oma ja muiden terveenä pysyminen, kaikkea hyvää kaikille ja että Trump tai Pohjois-Korea ei pilaa kaikkea kuuluvat myös eri listaan.

Mun oma lista:

1. Haluaisin lukea enemmän kirjoja kuin yhden vuodessa. Olen aloittanut tämän jo kuuntelemalla Bookbeatista äänikirjana Henriikka Rönkkösen mahtavaa Mielikuvituspoikaystävää! Samalla olen pyykännyt, raivannut keittiötä tai lompsinut rantaraitilla Tredjen kanssa.

2. Haluaisin ulkoilla enemmän. Tämä on ikuisuuskysymys, joka ei ratkea sillä, että "no kengät jalkaan ja mene ulos". Tämä ratkeaa sillä, että esimerkiksi ystävien kanssa hengailua (jota saisi myös olla enemmän) sovitaan tapahtuvaksi kahvipöydän sijaan ulkoilma-aktiviteeteissa. Termarit on keksitty!

3. Haluaisin liikkua enemmän. Tämäkään ei ratkea sillä että "no voit hei jumpata siellä kotona". Tätä edesauttaa se, että laitan sporttiaikeet kalenteriin asti ja varmistelen niihin lastenhoidot. Ja tarkennus tähän: haluan liikkua sellaisten lajien parissa, joista diggaan. (Hot) jooga, satunnainen lenkkeily, joku kiva jumppa? Crossfit olisi taas se kingein juttu, mutta katsotaan uskallanko aloittaa pohjalta.

Erinomaista alkanutta vuotta toivottelee:
- Suzie Q

ps. Blogiakin jatkan, ainakin töihin paluuseeni asti. Kirjoitustahti on vaihteleva, kiva että pysytte silti messissä! Bloggailua en halua alkaa "suorittaa", vaan kirjoitan silloin kun ehdin ja haluan :)

Toppavaatteet hankittuna heinäkuussa

Kauppojen kesäalet ovat käynnissä.

Viime syksynä taputin itseäni isosti selkään sen johdosta, että olin kesällä ostanut Hepulle ja Tytylle alennusmyynneistä toppahaalarit ja -housut valmiiksi seuraavaa talvea varten. Nyt päätin olla vähintään yhtä skarppi ja käytin yhden sateisen päivän luuri tiukasti kädessä meille sopivimpia tarjouksia nettikaupoista metsästäen. 

Heppu ja Tyty eivät onneksi enää kasva yhtä vaatekokoa joka kvartaalissa, vaan tahti on hiukan rauhoittunut. Viime syksynä aavistuksen isoina hankitut haalarit palvelivat vielä keväälläkin, ja aion hiukan nafteina mahduttaa ne lapsille vielä tämän seuravan syyskaudenkin ajan. Tulevaksi talveksi ja kevääksi kaapit kuitenkin ammottavat tyhjyyttään - viime vuotiset talvivarusteet eivät suurimmaksi osaksi tule mahtumaan yhä lähes kymmenen sentin vuositahdilla venyville lapsille.

Ja nyt on kuulkaas postipojalla kannettavaa! Ostin Hepulle ja Tytylle molemmille uudet talvikengät ja toppahaalarit, kevääksi jemmaan välikausihaalarit, -takit ja -kengät sekä kevyemmät lenkkarit ja kurahousut. Lisäksi fleeceä välikerrastoksi ja muutamia toppa- ja kurahanskoja. Tredjelle minulla on ostettuna jemmaan jo syys- ja talvikamppeita ja nyt ostin vielä kevääksi söpön haalarin ja ensikengät. Hullu ajatus, että kevääseen mennessä tyyppi on jo yli 80-senttinen ja tarvitsee kengät! 

Tiedän, että näin varhainen ennakointi vaikuttaa överiltä. Mutta: ostamalla ulkovaatteet -40-50% alennusmyynneistä säästää todella pitkän pennin, kun kasvuikäisiä vaatetettavia on useampia. Nyt kesälomalla näitä on aikaa metsästää (eikä siihen mennyt kuin yksi päivä). Nyt on vielä rahaa säästössä paremmin kuin syksyllä tulee olemaan. Mielenrauha on taattu sen johdosta, että kamppeet on hankittu, eikä tähän ulkoiluvarusteluasiaan tarvitse perheessämme palata ennen ensi kesää.

Mistä sitten tiedän, millainen haalari tai kenkä on kiva ensi talvena? Entä jos hankittu takki ei miellytäkään enää keväällä? Se "riski" on mielestäni vain otettava, jos lasten ulkovaatevarustelu-urakasta meinaa selvitä jossain määrin järkevästi ja taloudellisesti. Minua ei haittaa, että mallit ja kuosit ovat viimevuotisia - saahan ne tulevan kauden uutuuskuositkin sitten taas aleista seuraavalle vuodelle käyttöön 😉.

Ainoa oikea hankaluus hommassa on kengänkokojen arviointi. Harmittaa isosti, jos talvikengät ovatkin helmikuuhun mennessä pienet tai jos ensi kevään välikausikengät ovatkin sopivat vasta seuraavana syksynä. Kenkienkin ostaminen ennakkoon on tosin helpottunut nykyään, kun lasten jalat tuntuvat kasvavan tasaisemmin kuin ihan pieninä. 

Että antaa tulla vaan, sade, räntä ja pakkanen! Ja antaa tulla lisäsenttejä lasten jalkoihin, selkään ja käsivarsiin, kyllä näihin kamoihin mahtuu! Himovarustelijamutsin luottokorttilasku on tapissa ja kaapit kohta täynnä toppaa ja goretexia. Ou jea.

Ihana kesä, ihanat alet!

- Suzie Q

Kevät tuli!

Komppania valmiina kohti piknik-kohdetta.

Miten h-y-v-ä-l-t-ä aurinko ja lämpö voikaan tuntua, kun sitä on koko piinaavan pitkä ja kylmä ja räntäinen ja rakeinen huhtikuu odotettu! Ou jea, nyt ulos.

Muokkasimme eilen vappulounassuunnitelmankin lennosta sisältä ulos eli peruimme ravintolapöytävarauksen ja sen sijaan pikniköimme lasten kanssa kotikulmilla rannalla. Skidit innostuivat myös "onkimaan" eli uittamaan pitkiä kaisloja vedessä. Minä olin ainoa toppatakkiin kääriytynyt vappujuhlija: muut takkini eivät enää mahdu päälle, joten aion sinnitellä topan kanssa nämä viimeiset viikot. Ehkä Tredjekin samalla paahtuu ja päättää tulla ulos?

Arkeen paluu ylipitkän vappuviikonlopun jäljiltä maistuu nyt jotenkin erityisen hyvältä. Juhliminen on kivaa, mutta toimiva arki vieläkin kivempaa.

Miten sujui vapun vietto? Maistuuko arki taas? Kivaa viikkoa kaikille!

- Suzie Q