Making of lapsiperheen joulukortti

Yhtään vauvaa ei vahingoitettu kuvauksen yhteydessä. 

Joulukuinen must-haveni on joulukortit, siis niiden lähettäminen. Olisi ihanaa olla sellainen järkinainen, joka lahjoittaisi joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen ja laittaisi korkeintaan digitaalisessa muodossa joulutervehdyksen ilmoille. Mutta ei. Niin kauan kuin jonkinlainen postilaitos tässä maassa palvelee, minä lähetän joulukortteja.

En askartele, enkä "osaa" ostaa valmiita joulukortteja. Teetän kortit omasta valokuvasta, jossa tietenkin on kolme pientä jouluasuista lasta, oi niin söpösti ja täysin vapaaehtoisesti hymyilevinä tonttulakeissaan likistelemässä. Helppo nakki!

Odotan sitä mystistä hetkeä, että koko perhe olisi kotona päiväsaikaan ja aurinko antaisi valoa edes hetkeksi. Puen lapsille jouluisat vaatteet ja tonttulakit päähän. Vauvalle kuiva vaippa ja lahjukset valmiina isommille, jos esim. uhma (anteeksi: tahtoikä) tai planeettojen huono asento iskeekin niskaan juuri nyt. Tässä vaiheessa on jo kiire: momentum vilahtaa ohi noin minuutissa! "Istukaas hetki vierekkäin noni ja vauva siihen väliin ja kato tänne kato tänne iiiiiihana hymy sanotteko muikku tai jee tai iiiiiihana kato tänne äiti täällä äiti täällä vielä hetki noiiiiiin iiiihania tonttuja noni okei ei tartte enää hyvä hyvä kiitos".

Sitten vähiten pieleen mennyt kuva interwebsiin, kuvakortit tilaukseen ja postista joulupostimerkit ja ne-punaiset-postituskuoret valmiiksi. Kun valmiit kortit kuorineen kolahtavat kotipostilaatikkoon, on jäljellä paras osuus eli osoitteiden kirjoittaminen. Ja kyllä - olen just se ärsyttävä ennakoija, joka yrittää pitää yllä osoitelistaa ympäri vuoden, jotta joulukorttien kirjoitushetkellä olisi kaikkien kummien ja kaimojen asuinpaikat selvillä.

Tunnen muutaman joulusta syttyvän henkilön, joilla on sama joulukorttienlähetysriippuvuus kuin minulla, mutta heillä tauti ilmenee vieläkin vakavampana, eli he askartelevat kortit itse. Siirryn tähän versioon ehkä sitten, kun lapset kieltäytyvät tonttukuvista lopullisesti ja voin teettää glitterin liimailut heillä. Siihen asti - jouluiloa puskee meiltä ympäriinsä neljälläkymmenellä valokuvakortilla, jos vain posti suo.

- Suzie Q

Enemmän kuin tuhat sanaa

Kuva: Anna Dammert.

Kirjoitin aiemmin kokemuksistamme, kun valokuvaaja Anna Dammert kävi meillä kotona kuvaamassa vastasyntynyttä Tredjeä. Tällä viikolla Anna tuli esittelemään valmiita kuvia. Ne ovat niin ihania, että halkean ihastuksesta!

Muutoin viikko on kulunut tiiviisti sohvannurkassa. Edelleen yritys imetyksen tehostamiseksi on kova, sillä Tredjen paino ei vieläkään nouse toivotusti. Siispä täällä tankkaavat nyt intensiivisesti sekä äiti että tytär, toivottavasti tsemppaus alkaisi pian tuottaa myös tulosta.

Suloisia vauvakuvia katsellessa päivät kuluvat onneksi syöttöpuuhissakin nopeasti. Ristiäiskutsukorttiin pitäisi vielä valita ihanista ihanin kuva - mahdoton tehtävä! 😍

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

- Suzie Q

Vastasyntyneen valokuvaus

Tredje pötkönä testivalaistuksessa.

Pari päivää synnytyssairaalasta kotiutumisen jälkeen avasimme ovemme valokuvaaja Anna Dammertille, joka tekee vauvakuvauksia pääkaupunkiseudulla. Anna on kuvannut myös Heppua ja Tytyä vastasyntyneenä, ja tästä ”perinteestämme” halusimme pitää kiinni myös nyt Tredjen kohdalla. Tredje tosin näyttää etenkin nukkuessaan aivan samalta kuin Tyty vastasyntyneenä, joten ehkä Tytyn kuvat olisivat kelvanneet myös pikkusiskon osalta... 😆

Kuvauksen päätähteä eli Tredjeä kuvattiin tietenkin joka kulmasta. Toiveidemme mukaisesti muutamaan kuvista pyydystettiin mukaan myös isosisarukset ja lisäksi kuvattiin vauvaa lyhyesti molempien vanhempien kanssa. Koko monituntisen kuvauksen ajan tunnelma oli ihanan kiireetön - pidimme useita rauhallisia imetystaukoja, Heppu ja Tyty leikkivät omia leikkejään ja söivät pariinkiin otteeseen. Lopuksi vauva uinahti tyytyväisenä lämmittimien lämmössä huovalla vuoratulle säkkituolille, jossa Anna kuvasi häntä rauhassa meidän vanhempien kahvitellessa keskenämme keittiössä.

Kuvaus ja kuvat ovat arvokkaita, niin rahallisesti kuin merkitykseltään. Vastasyntyneen ensimmäisiä päiviä ei saa koskaan takaisin, ja sen vuoksi laadukkaat ja tunnelmalliset kuvat tuntuvatkin muistoina aivan korvaamattomilta, ainakin meille. Kuvaus voi tuntua ajatuksena heti synnytyksen jälkeen liian isolta ponnistukselta (pun intended), mutta kyllä satsaus kannattaa! Vauvakuvaajan huolellinen valinta etukäteen on tärkeää, koska kotinsa ovea ei halua avata kelle tahansa, eikä myöskään hassata ainutkertaista kuvaushetkeä ja kuvabudjettia huonoon kuvaajaan.

Haluankin hehkuttaa Annaa hänen ammattitaitonsa johdosta, koska hyvää kannattaa ylistää! Anna ei pelkästään ota timanttisen hyviä kuvia, vaan tekee sen niin lempeästi, taitavasti, suorastaan huomaamattomasti, että jälleen tuntui kuin kodissamme olisi ollut jokin hyvän hengettären kaltainen perheenjäsen käymässä. Kun Annan persoona ja sosiaalinen pelisilmä on yhdistetty toimivaan kuvauskonseptiin, on asiakaskokemus ainakin meille, jo kolmatta kertaa, ollut joka euron väärti.

Toinen hyvä vauva-/lapsikuvaaja, jota voin suositella pääkaupunkiseudulla on Nina Dodd, jonka studiolla aikanaan otatimme perhekuvia Hepun kanssa vähän ennen Tytyn syntymää. Nina oli hyvin erilainen kuvausotteeltaan kuin Anna, mutta nekin kuvat onnistuivat mainiosti. Olen kuullut paljon hyviä kokemuksia, ja nähnyt upeita vauva- ja perhekuvia myös Niki Strbianin ja Laura Schneiderin ottamina. Jos harkitset vauva- tai perhekuvausta, kannattaa ehdottomasti tutustua eri kuvaajien nettiportfolioihin, niin saa vähän fiilistä siitä, minkä tyyppisissä kuvissa kukin on parhaimmillaan.

Kokemuksia vauvakuvauksista tai eri kuvaajista? Kerrothan!

- Suzie Q