Joulu tuli, joulu meni

Se on ohi! Siis joulu. Haastattelin lapsia lyhyesti joulutunnelmista. Kivoimmat lahjat olivat kuulemma paloauto ja Elsan jäälinna, molemmat siis Legoja. Paras ruoka oli lohi ja riisipuuro. Kivoin joululaulu oli Joulupuu on rakennettu ja Olen pukin poroista nuorin. Ylipäänsä parasta oli se, että joulupukki tuli ja tylsintä se, että "se kesti liian kauan se jouluaatto".

Hartaasti odotettu joululoma osoittautui luonnollisesti tälläkin kertaa suureksi huijaukseksi. Mies on kaikki välipäivät töissä, joten itse "lomailen" lasten kanssa kotona. Työleiri. Onneksi on mummola ja HopLop. Tiskivuoren ja lasten kinastelun määrä kasvavat käänteisessä korrelaatiossa. Helpottavasti kaiken ylisuorittajaäidin laatuaika-action-paineen keskellä Heppu on nyt monena päivänä todennut onnesta huokaisten, että "äiti on niin ihanaa olla kotona ja leikkiä koko päivä".

Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä, ovat lasten omat ja yhteiset leikit alkaneet oikein todenteolla sujua. Tyty on aiemminkin rakastanut barbejaan ja ponejaan, mutta nyt hän kipittää yläkertaan itsekseen leikkimään jopa tuntikausiksi. Heppukin on löytänyt pikkulegopaloauton ja muiden pienten väkerrysten myötä uuden vaihteen "piperrysleikkeihin", jotka eivät kaikki vaadi koko kodin räjäyttämistä tai non-stop-konsertointia rumpusetin ja muiden soitinten parissa. Kiitän!

Joulu todellakin päättyy tapaninpäivään - tai ihan viimeistään eiliseen, koska tänään katse ja fiilis on vuodenvaihteen juhlinnassa. Pirskahtelevaa uutta vuotta kaikille!

- Suzie Q

Krääsätön joulukalenteri lapsille

Enää kaksi luukkua jäljellä!

Seinällämme keikkuu jo kolmatta joulua lasten yhteinen "taskujoulukalenteri". Edellisinä vuosina olen täyttänyt pussukat tarroilla, kiiltokuvilla, karkeilla ja pienellä joulukrääsällä. Tänä vuonna tiesin lasten saavan isoäidiltään niin hienot junaradan osia sisältävät joulukalenterit, että lisähärpäkkeet omasta takaa tuntuivat liioittelulta.

Yhteisestä joulukalenteristamme onkin tänä vuonna löytynyt materian sijaan yhteistä tekemistä. Ah miten ylevä ajatus tällainen antimateriajysäys, mutta myös superhelppo toteuttaa! Vinkkiviitonen ensi vuoden joulukuulle siis kaikille muillekin: joka luukkuun yhteistä puuhaa, ja suurin osa sellaisia aktiviteetteja, joita ei tarvitse juurikaan valmistella. Niin ja muista katsella etukäteen omaa kalenteriasi eri viikonpäivät ja menot huomioiden, kun kirjoittelet lappuset luukkuihin valmiiksi. 😉

Aamuisin Tyty hakee luukusta päivän paperilappusen. Lapset asettautuvat juhlavasti vierekkäin sohvalle, jossa Heppu lukee ääneen lapun sisällön. Spontaanit reaktiot ovat parasta kuultavaa: "Jee!" "Kivaa!" "Hhhhöh!" "Ihan tylsää!" "Epäreilua! Me tehtäisiin tää muutenkin!"

Luukuistahan löytyy siis vaikka mitä:

Mennään keinumaan - HITTI
Leivotaan pipareita - HITTI
Maalataan vesiväreillä - HUTI, eivät halunneet maalata ollenkaan
Sytytetään kynttilöitä - HITTI
Koristellaan joulukuusi - HUTI, tästä oltiin sovittu ilman kalenteriakin niin protestoivat ettei käy

Leikitään Tytyn valitsemaa leikkiä - HITTI
Leikitään Hepun valitsemaa leikkiä - HITTI
Soitetaan kitaraa isin kanssa - HITTI
Pelataan Kimbleä - HITTI

Leikitään kauppaleikkiä - HITTI

Tehdään metroretki - HUTI, oli sovittu ilman kalenteriakin

Pelataan kissajuoksupeliä - HITTI

Mennään kirjastoon - HUTI, tuli sattumalta päiväkodin kirjastoretki samalle päivälle

Tehdään popcornia - HITTI

Koristellaan pipareita - HITTI
Tilataan pizzaa - HITTI, paitsi tämä muuttuikin yhteisellä päätöksellä jätskiherkutteluksi
Leivotaan joulutorttuja - HITTI
Pidetään telttaretki sisällä - HITTI
Tehdään tortilloja - hmmm tehtiinkö..?
Leikitään ravintolaleikkiä - HITTI
Tehdään nukketeatteriesitys - HITTI

Tehdään temppurata - tulossa tänään

Askarrellaan tontut - tulossa huomenna
Pelataan Touhula-lautapeliä - tulossa jouluaattona

Heppu kommentoi jossain kalenterin puolivälin paikkeilla, että "äiti tää tekemiskalenteri on ollut ihan kiva ajatus, mutta voitaisko me ensi jouluna saada suklaakalenterit, niinkuin kaikki muutkin lapset".

Että silleen. Tänään tehdään se temppurata.

- Suzie Q

Näpit irti tontusta! Eli jouluvalmistelut lapsiperheessä.

Joulukuu, itse joulusta puhumattakaan, sujahtaa nykyään niin humauksessa ohi, että jouluisen tunnelman virittelyyn ja joulupuuhiin ryhdyttävä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Moni dissaa joulua, mutta en tajua miten he porskuttavat läpi tämän kaamoksen ilman sitä. Meillä jouluvalmistelut ovat jo pitkällä. Ne etenevät spontaaneissa ryöpsähdyksissä, menevät välillä överiksi ja välillä jäävät vajaiksi, mutta ovat kaikki osaltaan osa meidän perheen joulua.

Heti kärkeen se murskaavin tieto. Olen jo jonkin aikaa miettinyt kehtaanko tätä tunnustaa. Ettei kenestäkään tuntuisi jotenkin kurjalta. Tai kateelliselta. Tai ettei syntyisi meikäläisen yleisestä järjestäytymisasteesta mitään väärinkäsityksiä. Hei totta se on: kaikki lasteni joululahjat löytyvät jo hankittuina ja paketoituina kasseista saunan ylälauteelle piilotettuna. Ovat olleet siellä jo pari viikkoa - siis marraskuusta lähtien. Tralalaa. Laa. Lalaa!

Noin muutenkin olen jouluvalmisteluissani sangen suoraviivainen. Koristeet esiin, kuusi tilaukseen ja pakkaseen pari pakettia kaupan valmistaikinoita. Tämän joulun megahitti eli tonttuovi, tuli suoraan isovanhemmilta. Ovi kiinnitettiin paikoilleen porrastasanteen seinään, jotta se on Tredjen ulottumattomissa. Tonttu pyörii meillä öisin jättämässä pieniä kirjelappuja ja piparinmuruja. Lapset on ihan fiiliksissä tästä - parasta.

Joulukuusikin saapui jo. Tänään onkin luvassa joulun ajan idyllisin hetki, todellinen kodak-moment, kun lapset ripustavat kuusenkoristeita. Tämä tosin edellyttää, että isoäiti löytää koristeet mummolan kellarista, jonka uumeniin olen ne viime joulun jälkeen liian hyvin piilottanut. Kuusen lisäksi täällä tuoksuu myös pipari, koska eilen niitä leivottiin. Tatu ja Patu -muotti oli ykkönen, Nuuskamuikkunen hyvä kakkonen.

Joulukuu kokonaisuudessaan on parasta joulun aikaa, tunnelman kasvattelua ja joulurauhaan hiljentymistä. Anteeksi mitä just kirjoitin? Joulurauhaa tässä sirkuksessa? No nimenomaan! Tarvitsen todellakin nämä kaikki 24 päivää, jotta löytäisin edes ohikiitäviksi hetkiksi itselleni sen lämmön, valon ja hiljentymisen, jota joulu on.

- Suzie Q

Making of lapsiperheen joulukortti

Yhtään vauvaa ei vahingoitettu kuvauksen yhteydessä. 

Joulukuinen must-haveni on joulukortit, siis niiden lähettäminen. Olisi ihanaa olla sellainen järkinainen, joka lahjoittaisi joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen ja laittaisi korkeintaan digitaalisessa muodossa joulutervehdyksen ilmoille. Mutta ei. Niin kauan kuin jonkinlainen postilaitos tässä maassa palvelee, minä lähetän joulukortteja.

En askartele, enkä "osaa" ostaa valmiita joulukortteja. Teetän kortit omasta valokuvasta, jossa tietenkin on kolme pientä jouluasuista lasta, oi niin söpösti ja täysin vapaaehtoisesti hymyilevinä tonttulakeissaan likistelemässä. Helppo nakki!

Odotan sitä mystistä hetkeä, että koko perhe olisi kotona päiväsaikaan ja aurinko antaisi valoa edes hetkeksi. Puen lapsille jouluisat vaatteet ja tonttulakit päähän. Vauvalle kuiva vaippa ja lahjukset valmiina isommille, jos esim. uhma (anteeksi: tahtoikä) tai planeettojen huono asento iskeekin niskaan juuri nyt. Tässä vaiheessa on jo kiire: momentum vilahtaa ohi noin minuutissa! "Istukaas hetki vierekkäin noni ja vauva siihen väliin ja kato tänne kato tänne iiiiiihana hymy sanotteko muikku tai jee tai iiiiiihana kato tänne äiti täällä äiti täällä vielä hetki noiiiiiin iiiihania tonttuja noni okei ei tartte enää hyvä hyvä kiitos".

Sitten vähiten pieleen mennyt kuva interwebsiin, kuvakortit tilaukseen ja postista joulupostimerkit ja ne-punaiset-postituskuoret valmiiksi. Kun valmiit kortit kuorineen kolahtavat kotipostilaatikkoon, on jäljellä paras osuus eli osoitteiden kirjoittaminen. Ja kyllä - olen just se ärsyttävä ennakoija, joka yrittää pitää yllä osoitelistaa ympäri vuoden, jotta joulukorttien kirjoitushetkellä olisi kaikkien kummien ja kaimojen asuinpaikat selvillä.

Tunnen muutaman joulusta syttyvän henkilön, joilla on sama joulukorttienlähetysriippuvuus kuin minulla, mutta heillä tauti ilmenee vieläkin vakavampana, eli he askartelevat kortit itse. Siirryn tähän versioon ehkä sitten, kun lapset kieltäytyvät tonttukuvista lopullisesti ja voin teettää glitterin liimailut heillä. Siihen asti - jouluiloa puskee meiltä ympäriinsä neljälläkymmenellä valokuvakortilla, jos vain posti suo.

- Suzie Q