Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravintola. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. heinäkuuta 2017

Syön vaan tän pihvini loppuun ja juoksen sitten kotiin häpeämään

O-ou. Vaatiikohan hän kohta äitiään "esittelemään ruumiinnesteitä valuvia ulokkeitaan" (lainaus Aunen fb-kommenttiketjusta)?

Voihan Aune. Siis turkulainen ravintola, joka tällä viikolla kiehautti some-sopan yli äyräidensä ilmoittamalla Facebook-sivullaan, että jatkossa asiakkaiden on soveliainta imettää vauvojaan vain erillisessä wc-tilojen yhteydessä olevassa imetyskopissa. Oi voi. Elämmekö todella vuotta 2017 ja maana Suomi? 

En ole mikään erityinen imetysintoilija. Imetyshän on lähinnä vauvan syöttämistä, minkä ei luulisi lähtökohtaisesti aiheuttavan erityisempiä intohimoja. Mutta todellakin haluan voida käydä ravintoloissa ja kahviloissa perheeni ja ystävieni kanssa, ja yksinkin, tänäkin aikana elämästäni, jolloin minulla kulkee rintaruokittava vauva mukanani. Enkä suostu kokemaan häpeää tai pyytelemään anteeksi sitä, että hoidan jälkeläistäni myös "julkisesti".

Pystyn hoitamaan vauvan syötön tarvittaessa hyvinkin huomaamattomasti ja tyylikkäästi. Käytän ilman muuta pelisilmää imetyspaikoissa- ja tilanteissa siinä määrin kuin se on mahdollista. Jos jotakuta toista ruokailijaa vauvan hiljainen ja huomaamaton rintaruokailu häiritsee, on se hänen ongelmansa, ei minun tai lapseni. En minäkään tee ongelmaa kaikenmaailman ryystäjistä, haisuleista tai muista mörökölleistä, joita naapuripöytään sattuu ruokaseuraksi osumaan.

Kokonaan toinen asia on, kannattaako kaikentyyppisiin ravintoloihin ottaa vauvaa ylipäänsä mukaan. En veisi vauvaa finediningiin enkä baariin. En tiedä millainen ravintola tämä Aune on, enkä tiedä viihtyisinkö siellä itse vauvan kanssa. Mutta saako ravintolaan äitinsä mukana mahdollisesti tuleva vauva maitonsa rinnasta vai pullosta, ei ymmärrykselläni voi millään olla oleellista. 

Jokainen ravintola tietenkin valitsee itse asiakaskohderyhmänsä. Ei jossain Savoyssakaan käsittääkseni ole leikkipaikkaa tai imetyshuonetta, eikä se ole kenellekään ongelma. Nyt, kun Aune on järjestänyt erillisen tilan imetystä varten, hehän itse asiassa oikein profiloituvat vauvaystävälliseksi ravintolaksi - mahtoikohan se olla tarkoitus? Ongelmallista tässä on mielestäni ennenkaikkea se, että tekee imetyksen soveliaisuudesta  (??) Facebook-julkaisun, jonka kommenttiketju pidetään moderoimattomana ja avoimena syrjintää ja törkyä tihkuvalle misogyyniselle puheelle. 

Ravintolassa syödään. Pienimmät ihmiset syövät maitoa äitinsä rinnalta. Jos joku asiakas ei kestä kaikenikäisten, myös nuorimpien, ihmisten ruokailua, kannattaa syödä ravintolan sijaan kotona. Onko imetyksessä ongelmana mahdollinen hetkellinen vilaus paljasta ihoa? Ajatus siitä, että ihmisvauva syö ihmisenmaitoa ihmisrinnasta? Vai mikä asiassa kirvoittaa tuollaista kyseisen kommenttiketjun kaltaista virtuaalista oksennusta aikuisista ihmisistä?

- Suzie Q

torstai 8. kesäkuuta 2017

No ne lapset ravintolassa

Tredjen eka ravintolakokemus. Käyttäytyi, 10+!

Työnnän vielä omankin lusikkani alkuviikon some-soppaan, jonka Hanna Sumari keitteli Apu-lehden kolumnillaan siitä, miten hänen ravintolakokemuksensa lapsiperheiden kanssa oli "maanpäällinen helvetti". Voihan Sumari. Puutalobaby-blogin Krista tiivisti ehkä parhaiten, miten perseestä hukassa Sumari on tekstinsä kanssa. Ylipäänsä loan heittäminen vanhempien niskaan milloin mistäkin kasvatukseen, lapsiin tai vanhemmuuteen liittyvästä on vaan niin turhaa. Miksi dissata, kun voisit vaikkapa tukea, Hanna?

Käymme Miehen kanssa suht paljon ravintoloissa, ja lastenkin kanssa jonkin verran. Fine diningiin emme ole lasten kanssa "uskaltautuneet" - mieluummin nautimme noista hetkistä kaksin. Emme ole myöskään osallistuneet Perheet Safkaa -ravintolatapahtumiin (jonne Sumari syystä x oli tietentahtoen mennyt nauttimaan viikonloppuateriastaan), koska ajankohdat ovat olleet meille huonoja ja kustannuskin on tuntunut kokonaisuudessaan melko kalliilta. Itse nimittäin nautin mieluummin spesiaalimpaan ravintolareissuun kuluvat eurot ja etenkin sen ajan hedonistisesti ja itsekkäästi - ilman lapsia.

Toki on kiva käydä syömässä myös muksujen kanssa, mutta silloin useimmiten valikoituu paikaksi joku edukkaampi "lähikuppila", josta lapset valitsevat ruuakseen - ylläripylläri - ranskalaiset ja lihapullat. Hepulle maistuu myös sushi, Tytylle ehkä tuurilla joskus joku pasta. Parhaiten meille siis toimivat raflat, joissa on viikonloppunakin saatavilla selkeää perusruokaa, jolla koko porukan saa ruokittua taisteluitta, mutta silti ilman iänikuisia ranskalaisia.

Lapset oppivat käyttäytymään ravintoloissa vain siten, että heidän kanssaan käydään siellä. Ravintolakäynnit ovatkin paitsi ruokailua, myös ravintolaruokailun harjoittelua - eikä jossain koelaboratoriossa huippuunsa treenattujen käyttäytymissuoritusten esittelyä. Harjoitteluun kuuluu se, että joskus lapset treenit menevät ravintolassakin penkin alle.

Raflakeikkamme ovat olleet pääsääntöisesti ihan mukavia kokemuksia. Salaisina aseina herpaantumisen hetkellä arvuutteluleikit, piirustusvälineet, kännykkäpelit ja Yle Areena. Toimivat myös lapsille 😛

- Suzie Q