Rv 39+0: Synnytykseen valmistautuminen ja sairaalakassi

Tämän vuoden vappupallo.

Tuleva synnytys jännittää vähän - tai pikemminkin ”epäilyttää”. Tiedän nyt jo valmiiksi, mitä synnytyskipu on. Tiedän, että pahinta minulle on ponnistusvaihe. Tiedän, että epiduraalin laitto voi olla tuskaisinta koko operaatiossa. Ja siksi en ole ihan varma, haluanko selkään tökittävää kivunlievitystä nyt tällä kertaa edes harkita.

Luulen, että tämä vauva tulee ulos vauhdilla. Jo Tytyn synnytys (vaikkakin käynnistetty) oli niin vikkelä, että se pisti miettimään kuinka rytäkällä homma saattaa nopeimmillaan edetä. Jos Tredje alkaa syntyä spontaanisti, mitä toivon, aion lähteä synnärille heti ensimmäisestä supistuksesta. Autoon, kotiin tai sairaalan parkkipaikalle synnyttäminen ei kuulu toivelistalle.

Paljon puhuttu sairaalakassi on myös pakkaamatta, mutta lista mukaanotettavista kamoista on kyllä suurinpiirtein koossa päässäni. Oma ”must have” -listani näyttää tältä:

• Silmätipat. Inhoan kirvelevää kuivuuden tunnetta silmissäni etenkin herätessäni.
• Crocsit. Niissä on leppoisaa töpsötellä lapsivuodeosastolla pari päivää.
• Omat sukat. Ne sairaalasukat on karseat ja niissä palelee. 
• Iso vesipullo (2 litraa). Teräskannusta jatkuva veden kaatelu 2dl vesilasiin kypsyttää nopeasti. 
• Imetysliivit. Pelkässä sairaalayöpaidassa hiihtely alkaa nopeasti ahdistaa.
• Oma rintakumi ja maidonkerääjä. 
• Lansinohia ja Bepanthenia. Tietäjät tietää jälleen. 
• Puhelimen laturi. Koska 100 kuvaa vastasyntyneestä ja whatsapp kuumana.
• Joku ihana palkintosuklaa.

Mies ehtii tuoda sairaalaan kotiutumiskampetta sekä minulle että vauvalle myöhemminkin. Ja parhaat ”eväät” on edellisillä kerroilla tuonut äitini: kassin täydeltä tuoreita marjoja ja herkkuhedelmiä ym. freesiä mutusteltavaa. Ja suklaata.

Tulta päin siis! Viimeinen kerta näissä hommissa, luulisin.

- Suzie Q