Lastenvaatteet kiertoon kirppiksillä

Hintalappuja vaille valmiina kirppispöytään.

Pyrin useamman kerran vuodessa järjestämään aikaa lastenvaatteiden myymiselle itsepalvelukirpputoreilla, aina kun kaapit alkavat pursuilla lapsilta pieneksi jääneitä tai ”väärän vuodenajan” kamppeita. Yleensä heittelen tasaisin väliajoin kirppiskassiin vaatetta, ja buukkaan myyntipöydän, kun kassi alkaa tursuilla yli. Työläin vaihe eli hintalappujen kirjoittelu vaatteisiin vielä yleensä pari iltaa. Pikkuapurit Heppu ja Tyty osallistuvat tarrojen liimauksen mielellään - niiden korjailuun se toinen ilta yleensä kuluukin 😆

Tänään kävin pystyttämässä myyntipöydän Nella ja Nuttuun, joka on oma vakiokirppikseni sekä myymisten että ostamisten suhteen. Aiemmin käytin meidän lastentarvikehankintoihin (kuten rattaat, turvaistuimet, polkupyörät jne) ahkerasti myös huutonettiä, mutta Facebook-kirppikset ovat ajaneet vähän se ohi, etenkin paikalliset kierrätysryhmät. Säännöllisesti yritän metsästää kampetta myös tori.fi kautta, mutta sieltä kaupantekoyritykset ovat lähes poikkeuksetta niin hankalia, että eipä juuri jaksa enää yrittää.

Live-kirppistelyn lisäksi hankin lapsille vaatteita Facebookin kirppisryhmistä, jotka ovat paratiisi täsmähankintoihin meille, joilla ei yleensä ole aikaa kierrellä tuntikaupalla kivijalkamyymälöissä tai edes kirppiksillä. Myyminen noissa ryhmissä on kuitenkin mielestäni työlästä erityisesti postitusrumban takia, mutta välillä jaksan isompana kertarykäyksenä tehdä sitäkin. Lasten merkkivaatteista saa hyvät rahat tiettyihin brändeihin vihkiytyneissä fb-ryhmissä - välillä jopa yli sen, mitä itse samasta vaatekappaleesta on alunperin maksanut.

Laadukkaisiin lastenvaatteisiin ja -tarvikkeisiin satsaaminen mielestäni kannattaa. Laadun muistaa kipeästi ostohetkellä tilin saldoa katsoessa, mutta sitäkin lämpimämmin sekä kamoja käyttäessä että kirppismyyntisaldon kilahtaessa aikanaan samaiselle tilille. Mitä useampi lapsi, sitä isompi massa haalaria, tumppua, pipoa, lenkkaria, saapasta, mekkoa pyörii käytössä ja lopulta kasautuu kirppiskassiin tulevaa kassavirtaa tuottamaan. Ei tämä mitään kannattavaa sijoitusbisnestä ole, mutta kertyypähän sen verran lisätienestiä, että kirppiskassalla rahoittaa aina ison osan uusista hankinnoista.

Parasta kirppistelyssä on tietenkin se, että tavara kiertää tarvitsijalta toiselle. Lastenkamojen käyttöikä on niin lyhyt, että olisi hulluutta, elleivät ne päätyisi useammalle perheelle käyttöön. Kirppistely valitettavasti hankaloituu lasten kasvaessa, sillä esimerkiksi Heppu kasvaa jo (onneksi) sen verran hitaammin, että vaatteet ja kengät pysyvät käytössä pidempään, eivätkä päädy enää yhtä hyväkuntoisina kiertoon, kuin aiemmin. Samasta syystä Hepulle on myös vaikeampi löytää hyväkuntoista kamaa käytettynä - lähinnä toisille sattuneita hutihankintoja voi satunnaisesti bongailla hyvällä hinnalla meidän käyttöön. Toisaalta, mitä isommat lapset, sitä kalliimpia kamoja kuten potkulautoja, ties-mitä-lego-settejä ja soittimia ym. toive- ja tarvelistalle kertyy. Näissä kirppistelyllä säästää taas pitkän pennin, vaikka vaatteista joutuisikin jo ison osan hankkimaan uutena.

Mies on ihan statisti meidän lasten hankinnoissa. Tämä on se osa lapsiperhearjen metatyötä, jonka olen itsevaltiaasti kahminut itselleni. Koska kirppistely ja alehaukkailu on niin kivaa. 

Mitä mieltä itse olet? Onko lastenvaateruljanssi kirppistelyineen säännöllinen painajaisesi vai lempipuuhaasi?

- Suzie Q