 |
| Tytyn kastejuhla kesällä 2014. |
Esikoisen kummitäti kävi meillä leikkimässä. Heppu ymmärtää jo kyseisen henkilön erityisyyden itselleen ja osaa aidosti fiilistellä kummin tulolla ja yhteisillä touhuilla. Suhde ei ole muodostunut tyhjästä, vaan kummi on sitä pojan 4,5-vuotisen elämän ajan taitavasti rakentanut.
Jokaiselle lapsellemme, myös tälle vielä syntymättömälle, on lupautunut kummeiksi joukko meidän vanhempien ystäviä - ihmisiä, joiden toivomme pysyvän lasten elämässä aina. Jälkikasvumme on nimenannon yhteydessä myös kastettu, joten on ollut tarpeen ”varmistella” kummijoukosta myös tarpeeksi monta kirkon jäsenyyttä. Ns. tapakristittynä asialla ei ole itselleni minkäänlaista painoarvoa - kummius on yhtä arvokasta, sisältyypä siihen seurakunnan jäsenyyttä tai ei.
Moni pyytää kummeiksi ensisijaisesti sukulaisia, etenkin omia tai puolison sisaruksia. Omatkin kummini ovat äitini veli vaimoineen. Meidän perheessä olemme kuitenkin halunneet kiinnittää kummeina lasten elämään heille muitakin aikuisia tukijoita kuin tätejä ja setiä. Sukulaisten ehkä oletamme pysyvän lasten elämässä ”verisiteen” ja yleisen tavan vuoksi muutenkin. Emme ole halunneet pyytää kummeiksi ketään myöskään vain siksi, että ovat jonkun puolisoita. Kummien joukossa on myös pariskuntia, mutta heistäkin olemme nimenomaisesti toivoneet kumpaakin yksilöinä lapselle kummiksi.
Itsekin olen kummi kahdelle upealle pojalle. Vanhempi heistä täyttää kesällä 18 vuotta ja nuorempi täytti juuri 3. En valitettavasti koe itse olleeni tähän mennessä kummoinenkaan kummi kummallekaan. Nuoremman kanssa luonnollisesti suhdetta vasta rakennellaan, mutta 18-vuotiaan kanssa on paljon ehtinyt mennä jo ohikin. Onneksi kummiuden ei tarvitse päättyä täysi-ikäisyyteen vaan toivon voivani olla aikuisellekin kummipojalle tukena niin opiskeluaikoina kuin työpaikkojen metsästyksessä. Hienoja poikia molemmat <3
Keitä teidän perheissä on lasten kummeina? Oletko itse kummi?
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!