Mikä soitin lapselle

Paikallinen musiikkiopisto järjesti eilen "soitinpolun", jossa mahdollisesta soittoharrastuksesta kiinnostuneilla lapsilla oli mahdollisuus tutustua eri soittimiin. Tapahtuma oli toteutettu tosi kivasti. Lapset saivat aarrekartat, ja musiikkiopiston tiloissa seurattiin värikkäitä nallen tassun jälkiä, jotka johdattivat eri soitinten luo. Näytillä, kuultavana ja kokeiltavana oli kaikkea vetopasuunasta alttoviuluun ja oboesta rytmisoittimiin.

Heppu ja Tyty käyvät viikottain kyseisen musiikkiopiston muskarissa, joka onkin lasten ainoa "harrastus", jota olemme systemaattisesti jatkaneet vauvamuskareista lähtien. Hepun kohdalla olemme jo pikkuhiljaa alkaneet miettiä, riittääkö pelkkä muskari ruokkimaan ylitsepursuavaa musisointi-intoa, vai pitäisikö oheen ujuttaa vähitellen jonkinlaatuista soitto-opetustakin. Reality-checkinä kuitenkin, että poika täyttää siis syksyllä vasta 5 vuotta: emme halua tuputtaa mitään emmekä tukahduttaa vilpitöntä musisoinnin riemua liian varhaisella tai ikään nähden liian ”vakavalla” soitinopetuksella.

Mutu-tuntumani kuitenkin on, että kun suurimmalle osalle pikkupojista antaa käteen kepin, he tarttuvat siihen joko miekkana tai mailana. Heppu sen sijaan kuvittelee sen välittömästi viuluksi tai klarinetiksi. Tai tahtipuikoksi, jolla mieluusti johtaa koko orkesteria. Mikään muu leikki tai ajanviete ei mene Hepulla sen ohi, että hän järjestää kotona "konsertin" tai "muskarin". Tuntikausien leikiksi kelpaa konsertin valmistelu ("olen nyt roudari") ja esittäminen (Heppu hoitaa yleensä sekä juonnot, laulut että soitot), kunhan seuraksi löytyy konserttiyleisöä.

Olemme vastanneet musisointi-intoon hankkimalla kotiin soittimia. Muita leluja ostamme mielestäni lähtökohtaisesti aika nihkeästi, yleensä vain synttäri- tai joululahjoiksi, mutta soittimet ovat tässä tehneet poikkeuksen. Soittopelejä löytyykin iso läjä, osa lelusoittimia, mutta enimmäkseen oikeita lasten soittimia - niitä on myös huomattavasti miellyttävämpi kuunnella kuin lelusoitinten läpitunkevaa ääntä. Seuraava isompi oikea soitinhankinta tulee varmaan olemaan viisikielinen peruskantele ensi syksynä, kun tuttu muskariryhmä muuntuu alkeiskanteleryhmäksi.

Rakkaimmat "soittimet" ovat silti Ukilta saadut kaksi isoa viivotinta, eli ”viulu ja jousi”. Kirjoista Heppu rakentelee rummut kokoon useita kertoja päivässä, useimmiten olohuoneen pöydälle. Rikkalapioteline toimittaa mikrofoniständin virkaa. Rikkaharja on sähkökitara.

Mikä oli soitinpolun anti meille? Eniten ihastusta herättivät lyömäsoittimet, erityisesti kellopeli ja erilaiset rummut, sekä ikisuosikit harmonikka ja kantele. Päätimme tältä erää jatkaa musisointia kotikonserttien parissa ja tutussa muskariharrastuksessa. Niin, ja illalla kotona askarreltiin värikkäitä tassunjälkiä ja leikittiin omaa soitinpolkua.

Onko teillä lasten kanssa jo musiikkiharrastuksia? Käyttekö muskareissa?

- Suzie Q