Sulkasato ja muuta ällöä

Tähän kuuluisi se varoitusteksti, että "ei herkimmille".

Jotenkin sitä ajattelee, että raskausvaivat ja muut lapsen saantiin liittyvät fyysiset krempat kulminoituisivat synnytykseen ja siitä toipumiseen. Niinhän sitä luulisi. Ja sitten vastaan tulevat nämä:

Tukka lähtee. Jokaisen lapsen syntymän jälkeen, noin 3kk alkaen. Ja siis tukkaa todellakin lähtee! Leijailee itsekseen maahan, irtoaa tukoittain tukanpesun yhteydessä ja harjatessa. Pari kertaa päivässä ravistelen päätäni lavuaarin päällä, ja keräilen saaliin. Hiuksia on kämpässämme useita joka neliömetrillä. Sänky on ohuen karvapeitteen peitossa. Tätä on jatkunut nyt jo viidettä (!) viikkoa.

Ja sitten tukka kasvaa hitaasti takaisin. Tämä vaihe ei ole tällä kertaa vielä alkanut. Tukka tulee kasvamaan hehkeänä pystärinä jakauksen kohdalta ja otsan hiusrajasta. Korvien kohdalle ilmestyvät ihan rehelliset sänkipulisongit. Koko kasvuvaihe on jotain ihan karseaa.

Nivelet kipeytyy. Ranteeni olivat Hepun syntymän jälkeen niin kipeät, että olin jo vakuuttunut itsetekemästäni reumadiagnoosista. Vauvan nostelu sattui, tuttipullon korkin aukikiertäminen sattui. Eniten sattui turvakaukalon kantokahvan säätämiseen tarvittu kiertoliike - vieläkin muistan ranteiden vihlaisun! Nivelsärky on kuulemma normaalia, ainakin jos katoaa viimeistään 6kk synnytyksestä.

Iho huononee. Moi finnit. Yhdessäkään raskaudessa ei näpyn näppyä. Vauva ulos ja naama alkaakin kukkia.

Ja sitten kaikki perusjutut kuten jatkuvasta imetyksestä ja vauvan kanniskelusta johtuvat lihasjumit, eteenpäin kääntyvät hartiat, jomottava lonkka, ai ai au au vali vali auuuuh byääh. Mitä täällä tapahtuu?

- Suzie Q