Kävelen leppoisasti ympäri maalaistalon vehreää tonttia työnnellen nukkuvaa Tredjeä vaunuissa. Jätän vaunut maakellarin kupeeseen suurten kuusten viileään varjoon. Tuuli leyhyttää hiuksiani ja vaunujen hyttysverkkoa lempeästi.
Hipsin sisään, jossa Mies lukee Hepun ja Tytyn kanssa sohvalla kirjaa. Kytken itkuhälyttimen ja katoan ullakolle keinuttelemaan hiljaisuudessa keinutuolilla, katsellen kattoikkunasta sinisenä hohtavaa taivasta.
Tässähän hairahtuu ajattelemaan, että aina voisi olla tällaista. Ei ole kiire mihinkään, vaikka kello lähestyy jo puolta päivää. Aamupalan sain toisen laittamana ja poiskorjaamana. Kaksi kuppia kahvia.
Mitäs tänään tehtäisiin? Eilen käytiin kylillä, joten ollaanpa tänään vaan "kotona". Helppo ratkaisu, koska lomataloamme ympäröi ihana pihapiiri, jossa on lapsille mielinmäärin tekemistä. Isot nurmikentät, joilla juosta ja pelmuta. Leppoisasti varjostavia jättiläissaarnia, joiden katveessa levähtää. Leikkimökki, trampoliini, hiekkalaatikko, pihapelejä. Palju, jossa lillua ja sauna, jossa löylytellä.
Mitäs syötäisiin? Voisi vaikka grillailla. Mies hoiti toissapäivänä kauppareissun, joten eipä tarvitse kauppaankaan hötkyillä. Naapurin mummon pikkuisesta kanalasta voidaan ostaa munia ja toisen naapurin vadelmatarhasta vattuja.
Ei tätä hehkuttamista voi lopettaa. Minua ei edes väsytä. Olen nukkunut täyden yön iltayhdestätoista aamukahdeksaan yksin sängyssäni, ketarat levällään, ilman vauvaa kainalossa. Tredjehän siis nukkui pinnasängyssä koko yön, ilman syöttöjä, aamukahdeksaan asti. Onko tämä joku utopia, häh?
Ihanaa olla vaan. Voisin käydä seuraavaksi rauhassa suihkussa. Tai venytellä ja jumppailla ulkona vähän. Tai tarttua kirjaan - ensimmäistä kertaa
Miehen ääni kuuluu alhaalta: "Tredje heräsi." Seuraavaksi vauvan nälkäitkua. Jahas - joku tarvitsee minua nyt 😊
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!