Oodi siipalle (koska mulla on niin ihana mies)

Kuinka imelää olisi blogata oman puolison ihanuudesta? Kokeillaan. Lomalla ehtii nimittäin ihastella Miehenkin toimintaa taas ihan uusin silmin. Hän on läheisin ystäväni, rakkauteni, peruskallioni ja kivijalkani - sekä kolmen lapseni isä, jonka kanssa tätä täyteenahdettua elämänvaihetta on hyvä pyörittää.

Tyyppi, jolla oli vuosia sitten vain pari mukavuusaluetta, (ja ne eivät todellakaan olleet kokkaus ja kodinhoito) pongahtelee nykyään suvereenisti roolista toiseen kuin mikäkin larppaaja. En tarkoita, että sujuva arkikameleonttius olisi ihmisen tärkein mitta, mutta kyllä se meidän yhteiseloamme ja perhe-elämää kummasti helpottaa, että olemiset ja tekemiset menevät vanhemmilla joustavasti limittäin. Ettei perheenpyörityksessä ole erikseen äidin ja isin juttuja, vaan suurin osa niistä on tarvittaessa kummankin hoidettavissa.

Mies kokkaa, leikkii, korjaa, pussaa, siivoaa, halaa ja kylvettää. Hän vaihtaa vaipat, pyyhkii pyllyt, sovittelee riidat, sanoittaa tunnemyrskyt, pumppaa pyörän renkaat, pukee Barbeille vaatteet ja soittaa kitaraa. Treenaa usein boksilla ja välillä korkkaa kaljan, mutta silti ehtii tuon kaiken.

Tiskit fifty-fifty. Pyykkirumbakin puoliksi - pesut enemmän minun heiniä, kuivien lajittelu ja viikkaus kaappeihin enemmän Miehen nakki. Lasten leikki-, peli- ja riehukaverina Mies on paljon minua enemmän, ja hän hoitaa lasten iltatoimet hammaspesuineen, iltapisuineen ja kirjanlukuineen. Läpsystä vaihto toimii tarvittaessa asiassa kuin asiassa. Harmi, ettei miehet voi imettää. Enkä minä soita kitaraa.

Mites metatyöt? No minä pyöritän kalenteria, buukkaan yökylät ja neuvolat. Hoidan lastenvaate- ja -varusterumban. Mies hoitaa pääsääntöisesti päiväkotikontaktit vasu-keskustelujen buukkauksineen ja retkipäivien muistamisineen. Mä kyllä teen eväät.

Yksi vakava puute Miehen taitoarsenaalissa on. Se ei osaa millään laittaa alkeellisiakaan pinnejä tai pampuloita Tytyn tukkaan. Nyt kun tyttäriä on Tredjen myötä toinenkin, lienee iskän syytä ottaa tuokin taito haltuun.

Tämä on vain se perheenisäosuus Miehestä - lisäksi hän on hyvä työssään, ihana aviomies ja pidetty kaveri. Eiks ookkin ärsyttävää? Jotkut ilmeisesti vaan on tuollaisia.

...

Kirjoitukseni piti käsitellä lähinnä joustavaa työnjakoamme vanhempina ja päättyä tähän. Muu on yksityisempää ja kuuluu meille kahdelle. Mutta on pakko vielä kertoa, mitä on arjen rakkaus just nyt, kun elämää on niin paljon tungettuna tähän yhteen hetkeen, näihin intensiivisiin vuosiin.

Hän tuo voileivät ja murokulhon sänkyyn, kun itse jumitan vauvaa syöttämässä. Pelaa kanssani kännykällä pöljää sanapeliä siksi, että tietää minun tykkäävän siitä. Hän jaksaa kehua meikitöntä naamaani ja tuulen sekoittamaa tukkaani. Silittää yhä just oikealla tavalla, just oikealla hetkellä vaikka itse tunnen vielä oloni vieraaksi, löllöksi ja ryhdittömäksi.

"Kaikki järjestyy." "Anna mä hoidan."

Hän hakisi vaikka kuun taivaalta, jos minä tai lapset sitä tarvittaisiin. Ihana Mies.

- Suzie Q