 |
| Ilmeeni päivän päätteeksi. |
Tämä kirjoitus on kirjoitettu tänään useammassa erässä. Sille on syynsä. (Kursiivilla kirjatut kommentit lisätty illalla huutonaurun saattelemana.)
Klo 9.30:
(Tässä aamun alkuperäisessä aloituksessa perhearkeen lomilta palannut kotiäiti tunnelmoi tyytyväisenä kahvikuppi kädessä hiljaisessa talossa, puhkuu intoa ja suunnitelmia syksyn varalle.)
Tänään alkoi arki. Mies, Heppu ja Tyty puskettu onnellisesti ulos ulko-ovesta. Tredje nukkuu yhä aamukuuden syötön ansiosta. Kahvi on kuumaa ja sitä on riittävästi.
Heppu kysyi aamulla epäilevästi, että ”teettekö te niinkun mitään töitä”. Selitin jämptisti, että Mies kyllä hoitaa leiviskänsä taas nyt loman loputtua ihan normaalisti ja että minun työni nyt äitiysvapaan ajan on hoitaa vauvaa. Lisäsin kyllä, että se on tosi tylsää ja me vaan käydään koko ajan neuvolassa. Ettei kotielämä äidin kanssa vaan alkaisi kiinnostaa muitakin.
Rakastan listoja ja suunnitelmia. Ja jopa aikatauluja, pakko myöntää. Pääni ja puhelimeni pursuilevatkin tällä hetkellä kaikenlaisia ostoslistoja, siivous-to-do-listoja, jumppalukujärjestyksiä ja muita (näennäisesti) arkea ryhdistäviä bullet pointteja. Koitan olla ahmimatta tapani mukaan liikaa kerralla - pari hoidettavaa asiaa per päivä on ihan hyvä startti.
Ja nyt Tredje huhuileekin jo! 😊 (Huom. hymynaamakin oikein laitettu, ilmeisesti on kovasti hymyilyttänyt vielä tässä vaiheessa)
Klo 12.30:
Tänään alkoi arki. Mies, Heppu ja Tyty puskettu onnellisesti ulos ulko-ovesta. Tredje nukkuu yhä aamukuuden syötön ansiosta. Kahvi on kuumaa ja sitä on riittävästi.
Heppu kysyi aamulla epäilevästi, että ”teettekö te niinkun mitään töitä”. Selitin jämptisti, että Mies kyllä hoitaa leiviskänsä taas nyt loman loputtua ihan normaalisti ja että minun työni nyt äitiysvapaan ajan on hoitaa vauvaa. Lisäsin kyllä, että se on tosi tylsää ja me vaan käydään koko ajan neuvolassa. Ettei kotielämä äidin kanssa vaan alkaisi kiinnostaa muitakin.
Rakastan listoja ja suunnitelmia. Ja jopa aikatauluja, pakko myöntää. Pääni ja puhelimeni pursuilevatkin tällä hetkellä kaikenlaisia ostoslistoja, siivous-to-do-listoja, jumppalukujärjestyksiä ja muita (näennäisesti) arkea ryhdistäviä bullet pointteja. Koitan olla ahmimatta tapani mukaan liikaa kerralla - pari hoidettavaa asiaa per päivä on ihan hyvä startti.
Ja nyt Tredje huhuileekin jo! 😊 (Huom. hymynaamakin oikein laitettu, ilmeisesti on kovasti hymyilyttänyt vielä tässä vaiheessa)
Klo 12.30:
(Tässä äiti istahtaa sohvalle syöttämään nuorimmaistaan ja ajatukset eksyvät päiväkodissa oleviin isoveljeen ja -siskoon. Syyllisyyden pisto sydämessä - kuuluisiko kaikkien lasten sittenkin olla luonani kotona? - NOT! Tyty ja Heppu ovat siis nyt äitiyslomani aikana 25 tuntia viikossa päiväkodissa, mikä on meille sopiva ratkaisu.)
Sydän on sykkyrällä Hepun puolesta. "Viskarivuosi" alkaa tänään paljolti muuttuneessa ryhmässä, jossa tänä vuonna myös eskarilaiset ovat mukana. Paras kaveri vaihtoi vuoden nuorempana toiseen ryhmään, mutta pojat näkevät toisensa onneksi pihaleikeissä. Mitenköhän Heppu pärjäilee ”isojen” kanssa?
…
…
Klo 16.30
(Tässä totaalisen ryytynyt äiti istuu sillä samalla sohvalla, valmiina heittämään hanskat tiskiin tämän yhden päivän perusteella.)
Voi v***u mikä noutokeikka sanon minä. Tredje märisi menomatkasta päiväkodille n. 300 metriä, jonka jälkeen huusi n. 400 metriä, imetin bussipysäkillä (ihanaa! NOT), jonka jälkeen märinä jatkui viimeiset 300 metriä päiväkodin pihalle yltyäkseen jälleen huudoksi juuri, kun Heppu ja Tyty syöksyivät kaulaani ensimmäisen hoitopäivän jäljiltä. Esittäydyin hiki valuen uusille hoitajille ja vetäydyin koko pesueeni kanssa sisälle lähimpään tuoliin imettämään. No eipä auttanut, vaan Tredje jatkoi punarinkulaisine silmineen huutoa bussipysäkille asti. Bussissa huuto maagisesti lakkasi hetkeksi - jatkuakseen puolentoista minuutin ja kahden pysäkinvälin jälkeen jälleen kotipysäkillämme. Loppumetrit kotiin kuljettiin minun kantaessa hysteeristä Tredjeä sylissä, Tytyn työntäessä vaunuja ja Hepun kirmatessa jossain edellä kallioiden ja pusikoiden keskellä kiipeillen.
En hae lapsia enää ikinä, en ota vauvaa mukaan mihinkään enää ikinä, en poistu kotoa enää ikinä. Kaikki päiväkodilla tuijotti että mikä tota muijaa ja sen vauvaa oikein vaivaa. Miksei vauva voi olla tyytyväinen tuota yhtä pirun puolituntista, mikä noutoon menee, vaikka olen imettänyt sitä koko päivän?
Klo 17.00
Voi v***u mikä noutokeikka sanon minä. Tredje märisi menomatkasta päiväkodille n. 300 metriä, jonka jälkeen huusi n. 400 metriä, imetin bussipysäkillä (ihanaa! NOT), jonka jälkeen märinä jatkui viimeiset 300 metriä päiväkodin pihalle yltyäkseen jälleen huudoksi juuri, kun Heppu ja Tyty syöksyivät kaulaani ensimmäisen hoitopäivän jäljiltä. Esittäydyin hiki valuen uusille hoitajille ja vetäydyin koko pesueeni kanssa sisälle lähimpään tuoliin imettämään. No eipä auttanut, vaan Tredje jatkoi punarinkulaisine silmineen huutoa bussipysäkille asti. Bussissa huuto maagisesti lakkasi hetkeksi - jatkuakseen puolentoista minuutin ja kahden pysäkinvälin jälkeen jälleen kotipysäkillämme. Loppumetrit kotiin kuljettiin minun kantaessa hysteeristä Tredjeä sylissä, Tytyn työntäessä vaunuja ja Hepun kirmatessa jossain edellä kallioiden ja pusikoiden keskellä kiipeillen.
En hae lapsia enää ikinä, en ota vauvaa mukaan mihinkään enää ikinä, en poistu kotoa enää ikinä. Kaikki päiväkodilla tuijotti että mikä tota muijaa ja sen vauvaa oikein vaivaa. Miksei vauva voi olla tyytyväinen tuota yhtä pirun puolituntista, mikä noutoon menee, vaikka olen imettänyt sitä koko päivän?
Klo 17.00
(Tässä äiti istuu edelleen sillä samalla sohvalla, edelleen imettämässä, edelleen ryytyneenä.)
Tyty pyörii ympäriinsä vongaten Elsa-mekkoa päälleen. Heppu käy kakalla ja kaipaa pyyhkimisapua. Jossain ihmeen välissä heitin niille välipalaksi pahvikuppeihin hedelmien ja vihannesten paloja - jotain hyötyähimomarttailusta pilkkomis- ja kuorimisurakasta, jonka parissa vietin aamupäivän.
Tyty pyörii ympäriinsä vongaten Elsa-mekkoa päälleen. Heppu käy kakalla ja kaipaa pyyhkimisapua. Jossain ihmeen välissä heitin niille välipalaksi pahvikuppeihin hedelmien ja vihannesten paloja - jotain hyötyä
Klo 18.30
(Nyt istun yläkerrassa rauhassa läppärin ääressä, kuuntelen Miehen multitaskausta alakerrassa. Tredjen naurunhekottelu kuuluu tänne asti.)
Mies on kotiutunut, koko perhe on ruokittu. Hoksasin juuri, että katos vaan, Tredjellähän taitaa olla kolmen kuukauden ikään tyypillisesti napsahtava tiheän imun kausi. Tiheää todellakin! Taidan suosiolla tyhjentää lupaavasti täyttymään alkaneen kalenterini tältä viikolta. Takaisin perusasioihin: pullaa ja Netflixiä!
Mies on kotiutunut, koko perhe on ruokittu. Hoksasin juuri, että katos vaan, Tredjellähän taitaa olla kolmen kuukauden ikään tyypillisesti napsahtava tiheän imun kausi. Tiheää todellakin! Taidan suosiolla tyhjentää lupaavasti täyttymään alkaneen kalenterini tältä viikolta. Takaisin perusasioihin: pullaa ja Netflixiä!
Semmoinen päivä. Vauvat ei vissiin (edelleenkään) ole ohjelmoitavissa. Huomenna jatkuu!
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!