Tredje on nyt kolme kuukautta vanha ja nukkuu ihan mielettömiä yöunia. Siis mielettömän hyviä! Hän saattaa nukkua jopa 23-08 yhtä soittoa ja herätä sitten "yösyötölle" ja posottaa vielä pari tuntia menemään sen jälkeenkin. Tyypillinenkin yö jatkuu yleensä vähintään aamuviiteen tai kuuteen ennen ensimmäistäkään syöttöä. Päivällä vauva syökin sitten tosi tiuhaan, ruokailuvälit ovat kaikkea vartista pariin tuntiin. Mutta enpä valita - mieluummin olen syöttöpuuhissa päivällä tarvittaessa vaikka jatkuvasti, jos yöt pysyisivät tällaisina mahdollisimman pitkään.
Tredje löytää jo käsillään sitterin lelukaaren puiset pyörylät, joita innoissaan vispaa käsillään. Kaikenlaiset lelut, etenkin perinteinen Sohvi-kirahvi, kiinnostavat jo kovasti. Hän "juttelee" jo jonkun verran "hauuu" ja "nagyy", mutta on mielestäni huomattavasti hiljaisempi kuin Heppu ja Tyty kolmikuisina. Ehkä kuopus ei saa suunvuoroa kaaoksessa (ei täällä edes ole mitään kaaosta)?
Vauvan olemus on jo hyvin jäntevä, ja sylissä ollessa tai kanniskeltaessa pää pysyy jo komeasti ilman tukea pystyssä. Mahallaan maaten Tredjen pää ei vielä nouse kovin korkealle, vaikka yritys on kyllä kova. Selältä mahalleen kääntyminenkin tekee tuloaan jo kovasti - luulen, että parin viikon kuluessa Tredje jo kääntyy ketterän siskonsa "aikataulua" seuraten.
Autossa istuminen on ollut Tredjen inhokkihommia viimeisen kuukauden ajan. Maksimissaan vartti on mennyt kitisemättä, sen jälkeen on alkanut asteittain kasvava vaatiminen rinnalle pääsystä, useimmiten nukahtamistarkoituksessa. Autoilumukavuus otti kahden viikon Viron reissumme aikana jättiloikan eteenpäin, kun minä siirryin istumaan Tredjen kaukalon viereen. Noin viikon pienten ajeluiden jälkeen vauva alkoi simahdella kaukaloon ilman tissiapua - voitto!
Minulla alkaa kroppa olla täynnä jumeja ja särkyjä liiasta sohva- ja sänkykeskeisestä elämästä - sen verran usein ja pitkään Tredje nimittäin päivisin syö. Toivon syksyn aktiivisemman arjen vauvajumppineen ja -joogineen tuovan kolotuksiin pian helpotusta. Toinen omia kehotuntemuksia sulostuttava yksityiskohta on päästä tippuva tukka. Jokaisen raskauden jälkeen on ollut sama homma: hiukseni alkavat lähteä päästä suurinpiirtein kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Ällöä, kun tummia irtohiuksia löytyy joka paikasta vauvan kaulapoimuista suihkun viemäriin ja keittokattilaan asti.
Vauvan hoito on siis tällä hetkellä mielestäni aikas helppoa. Suurin murheeni kun on, että päiväunilta Tredje herää aina juuri, kun olen saanut ruuan laitettua ja ensimmäinen haarukallinen on menossa suuhuni. Olen pahoillani kaikkien koliikista tai muuten vaan itkuisista ja vaativista vauvoista uupuvien vanhempien puolesta, mutta Tredjen kanssa elämä on just nyt leppoisaa. Eikä siitä kannata vaieta, koska maailma on väsymysangstia ynnä muuta vauvaelämän karmivuustarinaa vastapainoksi pullollaan.
Toki kyseessä on kolmekuinen vauva, jota täytyy melko tiuhaan syöttää, auttaa uneen pääsemisessä ja vaippaakin välillä vaihtaa. Mutta tuo on sellaista normaalia tekemistä - minähän olen äitiyslomalla. Nautimme näistä täysistä öistä ja yksinkertaisen puuhastelun täyttämistä päivistä nyt, kun niitä tarjolla on. Ensi viikko voi jo olla erilainen.
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!