Hetki vielä heinäkuuta

30.7.2010

Heinä-elokuun vaihteeseen kasaantuu perheessämme vuosittain oikea "juhlaviikko", kun merkkipäiviä mahtuu viikon sisään peräti kolme: kihlapäivästä hääpäivään ja omaan syntymäpäivääni asti. Täydellinen syy huipentaa kesä aina pieneen humputteluun tai hemmotteluun.

Minusta kaikenlaiset merkkipäivät on tärkeää huomioida. Lasten syntymäpäivät ovat toki nykyään tärkeimmät, mutta vuoden kiertoa rytmittää kivasti muidenkin vuosipäivien juhlistaminen. Erityisen mainiota on, jos jonkin päivän ympärille rakentuu sopiva perinne - jokin yhteinen juttu, tapa tai traditio jota kaikki asianosaiset osaavat yhdessä odottaa. Vähän kuin perheen oma vappu/pääsiäinen/juhannus!

En tiedä, tuntevatko kaikki vahvaa yhteyttä omaan syntymäkuukautensa, mutta itse kyllä tunnen. Olen aina rakastanut elokuuta, koska se on alkanut synttärijuhlistuksillani ja jatkunut kaverien näkemisellä lomien jälkeen, kun koulu tai työt ovat päässeet alkamaan. Pidemmälle ehtiessään elokuu tarjoilee vielä nimipäiväni ja äitini syntymäpäivän (jota tänä vuonna juhlitaankin isommin).

Heinäkuun vaihtuminen elokuuksi tuntuu usein lähes helpottavalta: kansallinen lomahurmos on ohi, sata litraa mansikoita jo syöty ja loppukesän hyvät hetket ovat silti vielä edessä. Elokuu on tuonut myöhemmin mukanaan myös surua, joka nykyään jo kulkee lämpönä mukana tummissa illoissa. Yhteen kuukauteen mahtuu paljon tunnetta, kuten elämään yleensäkin.

Kuka voisi olla pitämättä elokuusta? Illat tummenevat ja silti kesä on vielä parhaimmillaan, vaikkakin ripaus haikeutta jo mukana. Pikkuhiljaa järjestäytymistä kohti arkea, intoa ja tohinaa uuden edessä. Oikeastaan ainoa asia, joka elokuussa tökkii, on iltaisin valon perässä sisälle änkevät "honkkitonkit" eli nämä.

Mutta ennen elokuuta on heinäkuun toiseksi viimeinen, ja se on tänään. Meidän hääpäivä. Paras syy jäädä vielä hetkeksi heinäkuuhun.

- Suzie Q