Kastepäivän iltana

Tänään vietimme Tredjen kastejuhlaa. Kakku oli makeaa, naiset kauniita, miehet komeita ja kuohuviini kylmää. Olotila on nyt kliseisesti väsynyt, mutta onnellinen. 

Ennakkosuunnittelu kannatti, sillä juhlapäivä sujui meidän kaikkien osalta stressittömissä merkeissä. Kastetoimitus toki jännitti etukäteen - kastejuhlat ovat niin harvinaisia tapahtumia, että eipä näihin mitään rutiinia ole ehtinyt syntyä. Pientä hyvää haikeuttakin oli ainakin itselläni mielessä - meidän perhe on nyt valmis, ja tämä kastejuhla oli meille vanhempina viimeinen.

Eniten näitä tsembaloita jännitti ennakkoon Heppu - tapansa mukaan. Uni ei meinannut tulla edellisenä iltana, eikä aamupala maistunut juhlapäivän aamuna. Heppu halusi uudestaan ja uudestaan kerrata läpi kastetoimituksen ja juhlan kulun. Eniten poikaa hermostutti epätietoisuus siitä, mitä hänen odotetaan tekevän ja missä hän saa istua. Helpotus ja rentous löytyivät, kun Hepulle sovittiin pari mieluista "vastuutehtävää": laulunuottien jakaminen ja vauvan pään kuivaaminen. Nuottipapereiden parissa hän hääräsi sitten tyytyväisenä aamusta asti ennen juhlan alkua.

Ei pitäisi keskittyä ulkonäköseikkoihin, mutta Tyty oli juhlamekossaan suloinen kuin karkki. Hän halusi laulaa oman lauluesityksensä, ja rohkeasti sen pienen pienellä äänellä juhlan aikana tekikin. Tredjen päätä kuivatessa Tyty leperteli vauvalle, että "ei hätää, kohta se kuivuu". 

Päivänsankari oli oma rauhallinen itsensä - mitä nyt kastetoimituksessa äidin sylissä hikoilu pisti hetkeksi kiukuttamaan. Tredje on siitä ihmeellinen vauva, että hänen kiukkunsa ei yltyessäänkään välttämättä paisu massiiviseksi, vaan se monesti laantuu yllättävän pienillä fiksauksilla. Niin tänäänkin.

Vauva sai lahjaksi kaiverretun kummilusikan, vauvakirjan, oman taulun (!) ja muita kivoja ja käytännöllisiäkin lahjoja. Ainakin teologisesti suurin lahja lienee kaste itsessään, ja kyllähän siitä maallikompikin tallaaja ymmärtää ainakin yhteisen siunauksen merkityksen: ympärillä ihmiset, jotka toivovat juuri tälle lapselle hyvää.

Tredje on nyt seitsemänviikkoinen, hänellä on nimi ja mahtavat kummit, ja vanhemmilla onnellinen luottamus tytön valoisaan tulevaisuuteen näiden läheisten ihmisten ympäröimänä. Voiko enempää pyytäkään?

Kiitollisena,

Suzie Q

ps. Juuri nyt olen kiitollinen myös siitä, että kerrankin käytimme järkeä, emmekä buukanneet vielä huomiselle lähtöä Savon mökille, vaan matkaan lähdetään vasta tiistaina. Huomenna levätään.