 |
| Tuolta niitä saa! |
Pienikin lapsi tarvitsee oman passin, jos babyn kanssa mielii suunnata koto-Suomen rajojen ulkopuolelle. Meillä on loppukesästä tiedossa reissu Saarenmaalle, ja vaikka kyse on vain tutusta eteläisestä naapurimaasta, haluamme hoitaa Tredjelle passin kuntoon.
Kuulemma maahantulobyrokratiaa on Virossa henkilöllisyyden tarkistusten osalta aavistuksen tiukennettu nyt heinäkuun alusta lähtien, kun maalla alkoi EU-puheenjohtajuuskausi. Dunno pitääkö paikkansa, mutta passinhankinta oli meillä vauvalle nyt joka tapauksessa ajankohtaista.
Näin passinhaku Tredjelle sujui:
Step one, lapsi väestötietojärjestelmään. Passia ei voi hakea, jos lasta ei löydy rekistereistä. Tämän byrokratian hoiti meidän tapauksessa heti kasteen jälkeen seurakunta. Jos lasta ei kasteta tai passi halutaan jo ihan pienelle, täytyy nimitiedot itse rekisteröidä suoraan maistraattiin.
Step two, ajanvaraus poliisilaitokselle lupapalveluihin. Onnistui kätevästi intterwebissä. Jos ei diggaa ennakkoajanvarauksesta voi toki mennä asemalle myös jonottelemaan.
Step three, valokuva. Passikuvauksessa oli vähän erikoinen meininki. Kuvausliike oli muka tottunut pientenkin vauvojen kuvaukseen - heillä oli kuvausta varten valkoisella kankaalla päällystetty sitteri, johon Tredjekin oli helppoa laittaa. Kuvaamista olisi kuitenkin mielestäni merkittävästi helpottanut, jos kuvaaja olisi käyttänyt kameraa, jolla saa räpsäistyä "sarjatulena" sekunnin murto-osissa liudan kuvia. Pikkuvauvan pää kun retkahtaa sitteriin nojaillessa hetkessä sivulle ja vaikka pää pysyisi hetken suorassa, ei katse kohdistu kameraan puolta sekuntia kauempaa kuin hyvällä tuurilla. Kuvaajan kamera oli mallia tarkenna-vähintään-sekunti-ja-naksauta-yksi-kuva-kerrallaan. Sanoin hänelle suoraan, että erityyppinen kamera olisi varmaan vauvakuvauksiin kätevämpi ja hän totesi että niin varmaan olisi. Öö niin.
Step four, passihakemus. Mies teki passihakemuksen sähköisesti ennakkoon Polizein järjestelmässä. Passin sai myös maksettua saman tien. Lapsen passiin tarvitaan molempien huoltajien suostumus - minulle kilahti sähköpostiin linkki, josta pääsin hyväksymään passihakemuksen toisena huoltajana.
Step five, käynti poliisiasemalla. Tätähän ei tarvita passia uusittaessa, mutta ensikertalaiselle, myös pikkuvauvalle (!), naamannäyttökäynti poliisiasemalla on välttämätön. Palvelutiskillä haisi todella vahvasti virtsalle - lieniköhän joku unelmavävy liritellyt odotellessaan tiskin terässeinämää vasten. (Että mitähän ***?) Käynti oli onneksi supernopea, koska hakemus, valokuva ja maksu oli hoidettu etukäteen. "Passi myönnetty". Dänks.
Step six, passi saapuu lähimmälle Ärrälle noin viikon sisällä. Sitä odotellessa!
- Suzie Q
Kuulemma maahantulobyrokratiaa on Virossa henkilöllisyyden tarkistusten osalta aavistuksen tiukennettu nyt heinäkuun alusta lähtien, kun maalla alkoi EU-puheenjohtajuuskausi. Dunno pitääkö paikkansa, mutta passinhankinta oli meillä vauvalle nyt joka tapauksessa ajankohtaista.
Näin passinhaku Tredjelle sujui:
Step one, lapsi väestötietojärjestelmään. Passia ei voi hakea, jos lasta ei löydy rekistereistä. Tämän byrokratian hoiti meidän tapauksessa heti kasteen jälkeen seurakunta. Jos lasta ei kasteta tai passi halutaan jo ihan pienelle, täytyy nimitiedot itse rekisteröidä suoraan maistraattiin.
Step two, ajanvaraus poliisilaitokselle lupapalveluihin. Onnistui kätevästi intterwebissä. Jos ei diggaa ennakkoajanvarauksesta voi toki mennä asemalle myös jonottelemaan.
Step three, valokuva. Passikuvauksessa oli vähän erikoinen meininki. Kuvausliike oli muka tottunut pientenkin vauvojen kuvaukseen - heillä oli kuvausta varten valkoisella kankaalla päällystetty sitteri, johon Tredjekin oli helppoa laittaa. Kuvaamista olisi kuitenkin mielestäni merkittävästi helpottanut, jos kuvaaja olisi käyttänyt kameraa, jolla saa räpsäistyä "sarjatulena" sekunnin murto-osissa liudan kuvia. Pikkuvauvan pää kun retkahtaa sitteriin nojaillessa hetkessä sivulle ja vaikka pää pysyisi hetken suorassa, ei katse kohdistu kameraan puolta sekuntia kauempaa kuin hyvällä tuurilla. Kuvaajan kamera oli mallia tarkenna-vähintään-sekunti-ja-naksauta-yksi-kuva-kerrallaan. Sanoin hänelle suoraan, että erityyppinen kamera olisi varmaan vauvakuvauksiin kätevämpi ja hän totesi että niin varmaan olisi. Öö niin.
Step four, passihakemus. Mies teki passihakemuksen sähköisesti ennakkoon Polizein järjestelmässä. Passin sai myös maksettua saman tien. Lapsen passiin tarvitaan molempien huoltajien suostumus - minulle kilahti sähköpostiin linkki, josta pääsin hyväksymään passihakemuksen toisena huoltajana.
Step five, käynti poliisiasemalla. Tätähän ei tarvita passia uusittaessa, mutta ensikertalaiselle, myös pikkuvauvalle (!), naamannäyttökäynti poliisiasemalla on välttämätön. Palvelutiskillä haisi todella vahvasti virtsalle - lieniköhän joku unelmavävy liritellyt odotellessaan tiskin terässeinämää vasten. (Että mitähän ***?) Käynti oli onneksi supernopea, koska hakemus, valokuva ja maksu oli hoidettu etukäteen. "Passi myönnetty". Dänks.
Step six, passi saapuu lähimmälle Ärrälle noin viikon sisällä. Sitä odotellessa!
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!