Illalla he lukevat sadun ja kaikki on hetken tässä. |
Kirjoitan tätä istuen ruokokattoisen maalaishuvilan kesätuvan sohvalla Saarenmaalla, syötän Tredjelle illan viimeisiä maitoja ja kuuntelen talon toisessa päässä pikkuhiljaa vaimenevaa iltasatua, jota äitini kertoo lapsilleni. Pian on täysin hiljaista, sillä ulkoa ei kuulu mitään ääniä - lampaiden hento määkiminen hiljeni jo iltaruokamme aikaan eikä kukkokaan ole kiekunut enää pariin tuntiin.
Kesän kohokohta on nyt. Vietettyämme viimeiset viisi (!) viikkoa perhelomailun merkeissä kotikulmilla ja vähän muuallakin Suomessa emme suinkaan vielä palanneet arkisiin kuvioihin. Sen sijaan lähdimme muikeina etelänaapuriin Saarenmaalle kahdeksi viikoksi virolaista maaseutuelämää ihmettelemään. Reissussa mukana lisävahvistuksena ovat The Isovanhemmat, joita ilman tämä(kään) matka ei olisi toteutunut.
Just nyt on päällimmäisenä se ihana tunne, kun kolmea lastani hoitaakin kahden sijaan neljä aikuista. Kaikkea on tuplasti tavalliseen verrattuna: auttavia käsiä, puhaltavia suita, tarkkoja silmiä. Sydämiä, joiden tiedän pamppailevan yhtä vahvasti kuin omani juuri näiden naperoiden vuoksi.
Seuraavat kaksi viikkoa raportoin siis kolmen sukupolven perheilystä Viron maaseudulla - pysykäähän kyydissä! Saarenmaa hiljenee, mutta vain hetkeksi.
- Suzie Q
Seuraavat kaksi viikkoa raportoin siis kolmen sukupolven perheilystä Viron maaseudulla - pysykäähän kyydissä! Saarenmaa hiljenee, mutta vain hetkeksi.
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!