Kaksin yhden lapsen kanssa

Kävin Hepun kanssa poliiseja ihmettelemässä, ihan kahdestaan.

Heppu sai valita, mitä haluaisi tehdä Miehen kanssa tänään. Poika valitsi uimahallireissun ja sushia ruuaksi. Tyty pääsee seuraavana lauantaina omalle isi-reissulleen. Hänkin valitsi (tietysti) uimahallin, mutta ruuaksi (tietysti) lihapullia ja ranskalaisia.

Puolentoista vuoden ikäero on johtanut vähän väistämättäkin siihen, että tämä kaksikko on aina kulkenut ja yhä kulkee yhtenä yksikkönä kaikkialle. Miksi turhaan keksiä ”omia” juttuja, kun lasten intressit ovat niin yhtenevät vielä tässä vaiheessa? On toki muitakin syitä kuin pieni ikäero ja käytännön helppous: Heppu ja Tyty haluavat aina tehdä kaiken yhdessä. Kun esimerkiksi molempien kummit yrittävät välillä järjestää ”omaa kivaa” kummilapselleen, kummilapsen hartain toive kuuluu, että ”saako sisko/velikin tulla mukaan”.

Nyt lasten kasvaessa voisi välillä kiinnittää huomiota siihenkin, että minulla ja Miehellä kummallakin olisi välillä jokaisen lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Ehkä he eivät ole osanneet kaivata sitä, koska eivät tiedä mistä ovat jääneet paitsi? Enkä tarkoita mitään ”laatuaikaa”, vaan ihan vaan arkista hengailua.

Kahdenkeskisen ajan ei tietenkään tarvitse olla uimahallireissuja tai sushiravintolassa käyntejä. Junarataleikki tai kirjanlukukin riittää. Tai yhteinen kokkailu tai keinuminen. Mutta välillä tekee hyvää hypätä niihin speedoihinkin. Ja Tyty ei tykkää sushista, joten siksi pääsee halvemmalla helpommalla, kun vie nigirien ääreen pelkästään Hepun.

Heppu ja Mies kyllä pyöräilevät välillä kaksistaan lähikauppaan, koska Tytyn pyöräily on vielä… noh… hiukan työlästä. Minä otan Hepun välillä seuraksi omille kauppakäynneilleni, koska Tytyn kanssa kaupassakäynti on vielä… noh… hiukan raskasta. Tai ainakin uhmantäyteistä ja hasardia.

Me viihdymme useimmiten koko porukka hyvin yhdessä - myös siksi, että se on minulle ja Miehelle yhteistä aikaa. Tällä mennään, niin kauan kuin se toimii. Luulen nimittäin, että meillä on joka tapauksessa useamman vuoden syventävät pakko-opinnot vielä edessä siinä, miten aikaa ja huomiota riittäisi tasapuolisesti jokaiselle lapselle. Sitä ehtii opetella.

- Suzie Q