Poikani, ihana poikani

Pari sanaa Hepusta. Viikonlopun ajan taas katselin ja seurasin onnesta ymmyrkäisenä, kuinka isoksi pojaksi hän onkaan ennättänyt kasvaa. Pitkä poika on fyysisestikin pian ekaluokkalaisen kokoinen, ja taidotkin kirivät tällä hetkellä sellaisella turbovaihteella eteenpäin, että aivan kuulen sen suhinan, jolla leikki-ikä vilisee paraikaa ohi.

"Viskarivuosi" päiväkodissa tuntuu sopivan Hepulle kuin nenä päähän. Tyyppi riemuitsee päiväkotiin menemisestä joka päivä, koska ohjelmassa on nykyään muutakin kuin vapaata leikkiä tai laulupiirejä. Viskarit toimivat yhdessä eskariryhmän kanssa, ja Heppu nauttii selvästi tehtävistä ja jäsennellystä ohjelmasta.

Hän lukee. Kaikki alle seitsemän kirjaimen sanat, jotka on kirjoitettu tikkukirjaimilla. Ja oppii koko ajan lisää. Hän luettelee lempilevyjensä biisit suvereenisti ulkoa, mitä nyt vaikkapa putkeen 22 Frööbelin palikoiden kappaletta. Hän käyttelee tv:n sovelluksia näppärämmin kuin äitinsä ja pyöräyttää padista sujuvasti esiin niin musiikit, videot kuin lastenohjelmatkin.

Konsertit ja kaikenlaiset esitykset ovat edelleen kova juttu, vaikka pikkupapuista ja satusopasista on kiihkeimmän tykityksen (esim. viisi konserttia päivässä) on viime aikoina ollut hiukan taukoa. Hän rakastaa järjestää mielikuvitusleikkejä, joissa toimii itse "tirehtöörinä".

Hän herää meistä ensimmäisenä joka aamu, seitsemältä, ja käy oma-toimisesti alakerrassa aamusuihkussa. Heppu kokkailee mielellään, bravuurinaan jauhelihapizza. Hän laittaa itselleen ja pikkusiskolle tarvittaessa iltapalan. Hän on myös armoton herkkusuu. Ei ole sellaista sokerista herkkua, joka tälle pojulle ei maistuisi.

Hän inhoaa hiusten pesua ja pelkää kovaäänisiä prätkiä. Mutta on opetellut pakotettuna kannustuksella sietämään sen tukanpesun palkintotikkarin voimalla ja itse harjoitellut kestämään pahimmatkin prätkäpörinät panikoitumatta. Urhea pieni mies. Tänään Heppu kertoi, että pelkää myös rokotuksia ja sitä, kun maailmanpyörä pyörii tosi korkealle.

Hän on ihana veli. Heppu toimii temperamenttisen Tytyn kanssa niin taitavasti, että tuon sosiaalisen pelisilmän kanssa varustettuna ei tule olemaan ainakaan vastakkaisen sukupuolen kanssa tulevaisuudessa mitään vaikeuksia.

Tunnetaidot ovat kehittyneet viimeisen vuoden aikana paljon. Tiedän jopa monta aikuista, joilla olisi tältä himpun vajaa viisivuotiaalta tässä opittavaa. Eräänä aamuna leikki Tytyn kanssa ei mennyt kuten Heppu toivoi. Pettymys purkautui kyyneleinä, ehdin oikein nähdä kuinka pettymyksen kyyneleet nousivat harvoin itkevän pojan silmiin. Räyhäämisen sijaan hän käveli vessaan, jossa rauhoittui ehkä 10 sekuntia, palasi tyyntyneenä ja ehdotti (leikin sössineelle) pikkusiskolle, että "kokeiltaiskos uudelleen, niin että molemmilla on hyvä mieli".

Pakahdun, kun katselen ja kuuntelen tätä poikaa. Jos nyt en ihan monta kertaa päivässä niin monta kertaa viikossa ainakin. Ja tätä kirjoittaessani. Ihmeellinen esikoiseni.

- Suzie Q