"Haluan taikasauvan, possuvauvan, läppärin, timantin..."

Tuttavani tekee väitöskirjatyötä liittyen "milleniaaleihin", siis nk. y-sukupolveen, työelämässä. Hän haastatteli minua - milleniaalia - kesällä aineistoaan varten, ja varsinaisesta haastattelusta keskustelumme lähti lentoon myös perhe-elämän aiheisiin. Hän, nelikymppinen perheetön mies, kuunteli silmät säihkyen, kun puhuin siitä, miten edustamani sukupolven mielestä "on ihan ok haluta kaikki".

Jaa että mitä? No me 80-luvulla syntyneet niinku meinataan että kyllä me voidaan saada unelmiemme perhe-elämä, nousujohteinen ja antoisa työ, rikas ja rakas vapaa-aika elämyksineen ja ystävineen, omaa aikaa itsestämme huolehtimiseen ja itsemme kehittämiseen ja ehkä vielä jotain muutakin, mitä nyt kukin sattuu haluamaan. Ei ehkä ihan kaikkea samaan aikaan, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Eikä meitä edes hävetä.

Tottakai perälauta vuotaa jostain aina. Vauva valvottaa, töitä ei löydy. Yksi ilta ystäville ja loppuviikko valvomisen paikkailua. Liikaa töitä, lapset sairastaa. Valitsenko jumppatunnin vai perheen ruokaostokset? Lyhennetäänkö lainaa vai päästäänkö lomamatkalle?

En tarkoita, että kaikkea pitää haluta nyt ja heti. Ja olla jotenkin onneton, jos ei kaikkea "saa". Mutta se asenne, vanhemmilta sukupolvilta vähän piiloteltavakin häpeilemättömyys, halu ottaa elämästä irti niin paljon kuin saa, eikä tyytyä asetettuihin raameihin, se on täällä jossain pohjalla.

Katselen ihaillen, kun tuntemani ihmiset laittavat uuden vaihteen silmään elämässään ja hyppäävät tuntemattomaan. Jollekin se merkitsee työpaikan vaihtoa, toiselle avioeroa, kolmannelle muuttoa uudelle paikkakunnalle ja neljännelle lasten kanssa kotiin jäämistä. On ok haluta muutosta, tavoitella uutta, rakentaa itselleen ja rakkailleen parempaa. Ei tarvitse jäädä ja tyytyä.

Ymmärrän kyllä, että tässä puhuu etuoikeutetun ääni. Koulutetun, taloudellisesti perusturvatun, terveen ja onnekkaankin ihmisen ääni. Mutta mitä sitä häpeilemään, koska siitähän juuri on kyse: eikö täyttä kiitollisuutta elämänsä eväistä ole eniten se, että lataa täydet panokset kehiin joka rintamalla ja nauttii kyydistä?

Häh? Yritän varmaan sanoa, että haluaisin jo vauvakuplasta takaisin työelämään, ja silti nauttia täysillä pikkulapsiarjesta, parisuhteesta, ystävistä, kaikesta. Aion onnistua! Tässä on vajaa vuosi aikaa punoa juonia ennen tulikastetta.

- Suzie Q