Koska kahvi. |
Viime perjantaina kävin vauvan kanssa jälleen neuvolassa, jonka jälkeen rohkaistuin pyörähtämään vielä ostoksilla. Ostoslistalla oli Tytylle pinnejä ja sukkia. Lindexin myyjä ihmetteli kassalla vaunuissa ähissyttä Tredjeä, että ”no nyt riittää äidin shoppailu, eihän täällä enempää jakseta”. Tiedän, että hän höpisi jotain small talk -henkistä vauvapöppöä, eikä tarkoittanut kommentillaan mitään, mutta olin silti korvat punaisena, että joo ei me tultu kuin ihan nopeesti vaan neuvolasta tänne ja mun isompi tytär tarttee nää pinnit oikeesti ja kyllä tää on jo kolmeviikkoinen ja ja ja…
Kaupasta paettuani oli löydettävä rauhallinen imetyspaikka, ja neuvolan imetysnurkkaukseen palaamisen sijasta hairahduin vielä itsekseni latte-mammailemaan eli ostin viereisestä kahvilasta röyhkeän kokoisen kahvin ja korvapuustin. Tredje tietenkin hermostui juuri, kun olin kassalla ja nostin rääkyvän paketin olkapäälleni saadakseni kähinän loppumaan. Jälleen päässä vilisi, että voi ei eihän nyt näin pienen kanssa pitäisi mihinkään kahvilaan tulla, mitäköhän muutkin oikein ajattelee, voi ei eihän täällä olekaan kokonaan vapaita pöytiä, apua voiko tuon miehen viereiseen pöytään mennä istumaan, voiko tässä imettää, pitäiskö vaan häipyä, mitä oikein ajattelin, jne jne jne.
Löysin vapaan pöydän, jonka viereen vaunut mahtuivat sopivasti. Nostin Tredjen rinnalle, suojasin meidät huivilla, ja imetin. Join jättisuurta kahvia ja mussutin tyytyväisenä pullaa. Naapuripöydän mies näytti syventyvän sanomalehteensä. Eikä kukaan ajatellut yhtään mitään.
Tredje nukkui koko kävelymatkan kotiin. Kotona googlailin (tietysti), että olikohan vastasyntyneen kanssa kanssa kaupoilla pyörimiseen jotain rajoituksia. Ja että missä kaikkialla julkisissa tiloissa voi imettää. Ja kaikkea muuta oleellista, johon voisi käyttää myös omaa järkeä ja harkintaa googlailun sijaan.
Kypsä aikuinen, kolmen lapsen äiti se täällä hei!
- Suzie Q
Voi ihana <3 tunnistan tuosta itseni! Epävarmuus nostaa niin usein päätään, ja vauvan äitinä on jotenkin tosi herkillä etenkin negatiiviselle palautteelle. Mutta joo, pienen vauvan kanssa just pitääkin pyöriä kaupoilla ja vaikka missä!
VastaaPoistaMä arkailen julki-imetystä, vaikka järki sanookin sen olevan ihan luonnollista. Arkailen sitä, kun vauva inahtaa ja itkee julkisilla paikoilla. Silti aina kokoan itseni uudestaan ja lähden julkisille paikoille vauvan kanssa, hulluksihan sitä tulisi, jos vaan kotona hengailisi!
Ehkä sitä joskus oppii olemaan arkailematta?
http://suutarinlapsilla.com
Niinpä! Ja huomaan myös kuvittelevani, että "kaikki" muka kiinnittävät bussissa, kahvilassa, neuvolassa jne huomiota juuri minun inahtavaan vauvaani ja minun tapaani hoitaa tilanne äitinä - vaikka eiköhän jokainen ole lähinnä kiinnostunut omista jutuistaan eikä meikäläisen babysta :D
Poista