Kun tohtori kysyy, että mitä sais olla

Kävin tänään pakollisessa synnytyksen jälkitarkastuksessa neuvolalääkärin vastaanotolla. Mielestäni on nerokas systeemi, että vanhempainpäivärahaa ei aleta maksaa ennen kuin synnyttänyt äiti on käynyt kyseisessä tarkastuksessa. Erinomainen porkkana tsekkaukseen patistamiseksi! Luulen, että aika monelta meistä jäisi tuo käynti muuten hoitamatta, koska oma fokus on niin vahvasti vauvassa eikä omassa alapäässä hyvinvoinnissa.

Jossain määrin jälkitarkastus on klassisesti myös green card aviollisiin velvollisuuksiin. (Hei äiti!) Kellekään ei varmaan tule shokkina, miten lapsia tulee ja etenkin miten niitä ei tule. Silti ehkäisy on aihe, josta puhutaan tyttökaverien kesken paljon, mutta julkisesti vähän. Minusta oikeastaan kaikki ehkäisymenetelmät ovat jollain tavalla susia tai ainakin ongelmallisia. Eniten vaihtoehdoissa kyrsii se, että kondomia lukuunottamatta ne kajoavat ensisijaisesti naisen kroppaan.

Ehkäisyn pitäisi olla tasavertaisesti molempien sukupuolten agendalla, mutta silti ensisijaisesti naiset joutuvat painimaan elämästään vuosikymmeniä hankalien sivuvaikutusten tai ainakin jatkuvan huolehtimisen kanssa. Neuvolalääkäri kirjoittaa jälkitarkastuksessa auliisti niin pilleri- kuin kierukkareseptejään - etenkin kolmen lapsen äidille 😆 - mutta koko ehkäisykeskustelu on mielestäni älytön käytäväksi tuossa tilanteessa, jossa miehet loistavat poissaolollaan.

Mikseivät miesten ehkäisymenetelmät kehity nopeammin? Koska niiden kehittäminen ei ole miesten edun mukaista, väitän minä. Jos niitä olisi, miesparathan joutuisivat niitä käyttämään. Terveisiä telaketjuilta, mutta jahka jokin kierukan kaltainen keksitään viritellä miehen vehkeisiin tai ladata miesten kropat ja mielet sekaisin hormoneista, aletaan varmasti pikavauhtia keksiä parempia ja sivuvaikutuksiltaan harmittomampia ehkäisymenetelmiä. Niitä odotellessa.

- Suzie Q