 |
| Tredjen eka ravintolakokemus. Käyttäytyi, 10+! |
Työnnän vielä omankin lusikkani alkuviikon some-soppaan, jonka Hanna Sumari keitteli Apu-lehden kolumnillaan siitä, miten hänen ravintolakokemuksensa lapsiperheiden kanssa oli "maanpäällinen helvetti". Voihan Sumari. Puutalobaby-blogin Krista tiivisti ehkä parhaiten, miten
Käymme Miehen kanssa suht paljon ravintoloissa, ja lastenkin kanssa jonkin verran. Fine diningiin emme ole lasten kanssa "uskaltautuneet" - mieluummin nautimme noista hetkistä kaksin. Emme ole myöskään osallistuneet Perheet Safkaa -ravintolatapahtumiin (jonne Sumari syystä x oli tietentahtoen mennyt nauttimaan viikonloppuateriastaan), koska ajankohdat ovat olleet meille huonoja ja kustannuskin on tuntunut kokonaisuudessaan melko kalliilta. Itse nimittäin nautin mieluummin spesiaalimpaan ravintolareissuun kuluvat eurot ja etenkin sen ajan hedonistisesti ja itsekkäästi - ilman lapsia.
Toki on kiva käydä syömässä myös muksujen kanssa, mutta silloin useimmiten valikoituu paikaksi joku edukkaampi "lähikuppila", josta lapset valitsevat ruuakseen - ylläripylläri - ranskalaiset ja lihapullat. Hepulle maistuu myös sushi, Tytylle ehkä tuurilla joskus joku pasta. Parhaiten meille siis toimivat raflat, joissa on viikonloppunakin saatavilla selkeää perusruokaa, jolla koko porukan saa ruokittua taisteluitta, mutta silti ilman iänikuisia ranskalaisia.
Lapset oppivat käyttäytymään ravintoloissa vain siten, että heidän kanssaan käydään siellä. Ravintolakäynnit ovatkin paitsi ruokailua, myös ravintolaruokailun harjoittelua - eikä jossain koelaboratoriossa huippuunsa treenattujen käyttäytymissuoritusten esittelyä. Harjoitteluun kuuluu se, että joskus
Raflakeikkamme ovat olleet pääsääntöisesti ihan mukavia kokemuksia. Salaisina aseina herpaantumisen hetkellä arvuutteluleikit, piirustusvälineet, kännykkäpelit ja Yle Areena. Toimivat myös lapsille 😛
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!