Vastasyntyneen ensimmäinen viikko

Kymmenen.

Tredjellä pyörähtää nyt elämänsä 6. vuorokausi käyntiin. Pääsimme sairaalasta kotiin 48 tunnin iässä, ja kotona uusi elämä kolmilapsisena perheenä hakee pikkuhiljaa uomiaan. Mies isyyslomailee tämän viikon ajan, mikä helpottaa vauvasumussa suunnistamista merkittävästi.

Mikä on muuttunut? Ei mikään ja kaikki. Meitä on nyt viisi. Heppu ja Tyty käyvät päiväkodissa, mummolassa ja "harrastuksissa" kuten ennenkin. Ruokaa syödään niin jääkaapista kuin Foodoralta. Kaikki nukkuvat omissa sängyissään, mitä nyt minun kainalosta löytyy yksi ylimääräinen tuhiseva mini-ihminen.  Mummola seisoo tutulla järkähtämättömällä paikallaan.

Koko perheen tunnelmat tuntuvat ennen kaikkea helpottuneilta. Heppu on todennut moneen kertaan, että "Äiti ihanaa, kun mahasi on nyt tyhjä" (Niinpä!). Tytykin antoi tunnustusta, että "Ihan vähän kivaa, että vauva syntyi." Synnytyksessä riittää itselleni vielä hetkeksi pureskeltavaa - parina yönä sekaviin painajaisuniini on jo tullut välähdyksiä tapahtuneesta. Kontrollinhakuiselle ja kipukammoiselle tuo luomusti-melkein-autoon-vauvan-vääntäminen ei ollut ehkä suosikkitapa auttaa pienokaisensa maailmaan.

Mikä on erilaista ensipäivissä edellisiin vauvoihin verrattuna? Vastasyntyneen hoitaminen on lapsi lapselta rennompaa. Imetyksen kanssa ensiaskeleet ovat jo nyt onnistuneet paljon paremmin kuin edellisillä kerroilla. Napatyngän puhdistaminen ei nosta pulssia yhtä paljon kuin aiemmin. Silti laskemme huolestuneina pissavaippoja, tutkimme vauvan silmämunien keltaisuutta ja ihmettelemme hiljaista hengitystä. Olemme tuoreita vanhempia.

Eniten erilaista on tällä kertaa se, että tiedän kuinka ohikiitävää tämä alku on. Tartun hetkeen.

Näillä mennään! Miten muilla menee? 😊

- Suzie Q