 |
| Tredjen garderoobia. |
Kun odotin Heppua, otin kiitollisena vastaan Suomen valtion tarjoaman äitiyspakkauksen ja ihastelin, kuinka kattavan setin kauniita ja käyttökelpoisia vaatteita sain vauvalleni. Täydensin juniorin vaatekaappia kirppisostoksilla ja Huutonetin löydöillä, periaatteenani etten maksa yksittäisestä vauvan perusvaatteesta yli kahta (2) euroa. Hyvin pärjättiin, ja lapsi näyttää vermeissään yhä silmääni somalta vauva-aikaisissa valokuvissa.
Tytyn syntyessä lastenvaatteiden hankintapolitiikkani oli
totaalisesti hiukan muuttunut. Kaapit täyttyivät lompakkoa pahasti rankaisevista ihanuuksista, joissa maksaa laatu, design, vastuullisuus ja monessa merkissä kotimaisuus. Ja hype. Se, että muutkin samoista
räteist ja lumpuist hullaantuneet kotiäidit ovat valmiita maksamaan käytetystäkin vauvan bodysta useita kymppejä. Tytyn vauva-aikana oli todellakin ihanaa fiilistellä söpöillä vaatteilla, ja ostella lisää myymällä hyvään hintaan pieneksi jääneet pois. Aito mammaharrastus, joka sopi hyvin kahden alle 2-vuotiaan hoitoon perustuvaan muuten
sisällöttömän hiukan tylsän kotiäitiarjen mausteeksi.
Vaatehankinnoistani on parissa vuodessa karsiutunut pois "hype" ja heräteostokset - nyt tiedän paremmin, mitkä vaatteet kestävät priimana pesusta toiseen, sopivat malliltaan Hepulle ja Tytylle ja ovat omaa ja lasten silmää miellyttäviä. Tuen mielelläni kotimaisia pienmerkkejä ja satsaan erityisesti ulkovaatteisiin ja kenkiin. Ei kiitos sanon mm. näille: nukkaantuvat, haalistuvat ja muotonsa menettävät materiaalit, retrokuosit, "pikkuaikuis"-tyyli, teiniprintit jne.
Luulin siis tekeväni jo pelkkiä harkittuja hankintoja lapsille. Kunnes Tredje ilmoitti tulostaan. Yhdeksän piiiitkää kuukautta hankkia yksi kerrallaan "pakko saada"-ihanuuksia vastasyntyneen koossa. Kun tämä on viimeinen vauva ja kaikkea. Oi voi, taas mennään...
Millä periaatteella itse hankit lastenvaatteita? Eiks ookkin ihania...? 😄
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!