Kyläilimme Tredjen kanssa eilen oman mummini luona. En välttynyt liikutuksen kyyneliltä, kun 88-vuotias katseli tyttärentyttärentytärtään kuin aarretta. On aivan huimaava ajatus, kuinka paljon vuonna 1929 syntynyt mummini on nähnyt maailman muuttuvan lähes sadassa vuodessa, ja hän tapaa Tredjen, joka tulee näkemään vähintään yhtä suuren muutoksen todennäköisesti pitkälle 2100-luvulle asti. Ja nyt nämä kaksi kohtasivat.
Pullakahvien lomassa ihmettelimme yhdessä elämän ihmettä ja pieniä kynsiä, valmiita korvalehtiä ja pehmeitä hiuksia. Mummi yritti muistella omien kolmen lapsensa aikaa vastasyntyneinä, ja totesi että muistot ovat jo hyvin irrallisia ja hataria noilta herkiltä alkuajoilta. Imetystsempparina mummini on ihan rautaa - hän löytää juuri oikeat sanat kannustukseen. Tuo 50-luvulla lapsensa synnyttänyt sukupolvi taisi vauvojaan todella imettääkin, ennen seuraavien vuosikymmenten niukkoja imetyssuosituksia?
Tiedättekö, kun vanhuksen ja vastasyntyneen silmissä on se sama iänkaikkinen viisaus, joka katoaa elämän alun ja lopun väliseksi ajaksi jonnekin, mutta palaa katseeseen ennen lopullista loppua? Aiemmin se katse oli minusta vanhusten silmissä poissaolevuudessaan ja hauraudessaan lähinnä surullinen näky, mutta nähtyäni omien lasten silmissä syntymähetkillä saman katseen se onkin jotain ihan muuta. Ne tietävät jotain, mitä me muut (enää ja vielä) emme.
Mummi on viimeinen isovanhemmistani. Tredjellekin toiseksi viimeinen neljänsiä sukupolvia ylöspäin.
- Suzie Q
Niiiiin ihanaa kun sä jaksat kirjoittaa tätä blogia! Oot oikea supermutsi! <3
VastaaPoistaIsoäidit tai isoisoäidit rock. Me pyritään käymään poikien kaa kerran viikossa mun 93.v isoäidin luona ja se hymy hänen huulillaan kun hän näkee pojat ikkunasta kun tullaan pihaan on ihan priceless! <3
Lanssimude
💛💛💛 Pusuja lanssiin supermudelle! 😘
Poista