Never forget

Sitten niitä oli kolme.

Vauvakirjojen tunnollisen täyttämisen sijaan olen kirjannut itselleni satunnaisesti muistiin tunnelmia, joita en halua pikkulapsivuosilta unohtaa. Kuten nämä Hepun ja Tytyn vauva- ja taaperovuosien hetket, jotka pystyn palauttamaan niin muistona mieleen kuin tuntemuksena kroppaani vieläkin:

Hepun ensimmäiset halit ja suukot. Autoon nukahtaneen Hepun kantaminen tokkuraisena kotiin.

Lukemattomat leikkipuistoreissut hyvässä ja huonossa säässä, pihlajanmarjat, vaahteranlehdet, pakkaspäivien upea auringonpaiste rannalla.

Hepun nukahtaminen syliin illalla viimeisinä viikkoina ennen Tytyn syntymää. Kuinka iso pieni poika 1v5kk olikaan rakas.

Tyty pikkuvauvana syliin nukahtaneena maitotippa poskella.

Hepun ensimmäinen anteeksipyyntö. ”Ansee.”

Tyty vaunupäikkäreiltä heränneenä: hikinen takkuinen tukka, ihana lapsen tuoksu, aurinkoinen hymy, lämpöinen iho.

Heppu muskarissa ensimmäistä kertaa lasten piirileikissä mukana ilman äitiä. Iso poika!

Tytyn ekat pikku saparot. Taapero-Tytyn märät suukot.

Hepun ensimmäinen ”äiti” sana. Ikää 2v4kk. Olin juuri edellisenä päivänä käynyt tukiviittomakoulutuksen pojan kommunikoinnin tukemiseksi. Ei tarvittu äiti-viittomaa - eikä pian muitakaan.

Uudessa kodissa pienten jalkojen vikkelä töpinä portaissa yläkertaan. Tämä ääni kuuluu yhä.

”Äiti sinä olet superäiti.”

...

Muistoja kertyy tietenkin koko ajan lisää. Arkisimmat monesti niitä parhaita. Tredjen kanssa vauvatunnelmat ovat vielä muisteluun liian lähellä - palataan asiaan parin vuoden kuluttua.

- Suzie Q


Kuva: Anna Dammert