Tredje on tänään kuusi kuukautta vanha. Uskomatonta: jo puoli vuotta tuon pienen natiaisen, perheemme söpön kuopuksen, elämää takana. Tredje on touhukas ja iloinen vauva, joka nauttii seurasta. Parasta pienen elämässä tällä hetkellä ovat isosisarukset, rapisteltavat ja suuhun sullottavat sanomalehdet ja ruokailutilan maton kulman järsiminen.
Vauvan suussa kimaltelee jo kolme hammasta: kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä! Supersuloiset, mutta karmean terävät. Tredje nostaa peppua mittarimatona ylös, pyörii kellotauluna ympäri ja pääsee hivuttautumaan jo jumiin sohvan alle. Tarttumaote on kehittynyt tosi napakaksi, ja Tredjen kouraisun todella tuntee hiuksissa, kaulassa ja
Tyttö kasvaa hienosti, pituus ja paino ovat nyt vakiintuneet keskikäyrille. Kiinteitä ruokia menee jo paljon, sillä kasvissoseet maistuvat aamu- ja iltapuuron ohella paristi päivässä. Ruokailut rytmittävät päiviä kivasti, mutta onhan tämä taas uusi vaihe kaikkine sotkuineen ja sähellyksineen. Sormiruokailua odotellessa…
Yöt ovat muuttuneet viimeisen kuukauden aikana eniten - ja huonompaan suuntaan. Tätä nykyä vauva tarvitsee ”apua” unisykliensä välissä nukahtaakseen uudestaan. En tykkää. Hyvinä öinä Mies antaa maitopullollisen aamukolmen aikaan ja minä hoidan aamukuudelta imetyksen. Huonoina öinä heräillään parin tunnin välein joka toiseen peitonkahahdukseen tai kuorsaukseen. Heti, kun jaksettaisiin ja ehdittäisiin mööbleerata, olisi tarkoitus siirtää pinnasänky toiseen huoneeseen ja kokeilla josko (kaikkien) unirauha paranisi sillä.
Päivärytmi on kultaa. Arki vauvan kanssa alkaa viimeistään nyt olla (ihanan) rutinoitunutta, jopa tylsää. Useampi kotipäivä putkeen ja kiipeilemme kumpikin seiniä pitkin. Silti pidän kynsin ja hampain kiinni Tredjen pitkistä aamupäiväunista, siis siitä että hän nukkuu ne kotona parvekkeella ja tuo aika on minun ”omaa” aikaa kodin raivaamiseen, lepäilyyn, bloggailuun ja muuhun datailuun. En siis halua syöksyä heti aamulla liikenteeseen mihinkään, joten aamupäivien vauvajumpat tai muut aktiviteetit eivät ole siksi kiinnostaneet.
Olen bongannut itseni jo useaan otteeseen tallustelemasta rantoja pitkin vaunuja työnnellen ”katsopas Tredje, tuossa on puunoksa” tai tekemässä tikusta asiaa kauppakeskukseen päästäkseni ihmisten ilmoille. Less is more - olen niin moneen otteeseen aiemmin ylibuukannut kalenterin ja uuvuttanut itseni liialla sosialisoinnilla ja touhotuksella, että parempi nyt näin päin, sopivan tylsästi, Tredjen kanssa arkista elämää ihmetellen.
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!