perjantai 17. marraskuuta 2017

Millaista on elämä kolmen lapsen kanssa? Ensimmäinen vuosi, toinen neljännes.



Pim! Vauvavuoden toinen kvartaali on paketissa. Miltä elämä kolmen lapsen (suur?)perheenä nyt näyttää? On Q2-raportin aika. 

Meistä on tulossa viisikko. Ekan kvartaalin aikana meitä oli kaksi yksikköä: äiti ja vauva sekä isä ja isommat lapset. Nyt meistä alkaa muodostua viiden hengen perhe, kun vauva alkaa osallistua yhteisiin ruokailuihin ja olla mukana yleisessä kaaoksessa seurustelussa ja leikeissä.

Ilman ei pärjättäisi: Miehen joustavat työajat. En tiedä miten arki meillä toimisi muutoin. 

Isojen lasten kanssa on ihanaa tehdä juttuja ilman vauvaa. Kävin Hepun ja Tytyn kanssa vesipuistossa polskuttelemassa: kukaan ei tarvinnut vaippoja eikä ketään ei tarvinnut kantaa. Kaikki söivät ranskalaiset ketsupilla ja maitokin tuli kokonaan Valiolta.

Varusteralli on infernaalinen. On tumppua, pipoa, kenkää. Kaikki mun eteisessä. On tuttia, haalaria, villasukkaa. On tossua, vaippaa, ruokalappua. On on. Eikä Tredje vielä edes kävele tai möyri missään. 

Oma jaksaminen ei ole tahdonasia tai asennekysymys. Äitinä jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan pitää aktiivisesti huolehtia. Tehdä siis tekoja, jotka ylläpitävät voimavaroja. Pelkkä asian ajattelu tai "tsemppaaminen" ei riitä.

Parasta: tyhjät pahvilaatikot! Niitä tulee kerran viikossa kaupan ruokatoimituksen mukana lisää, ja Heppu ja Tyty hyökkäävät niiden kimppuun ainakin tunniksi askartelemaan. Ja itse lösähdän sohvalle.

Metatöidenkin määrä on infernaalinen. Jo pelkkä koko troikan neuvolakäyntien, vasu-keskusteluiden, hammastarkastusten ja-ties-minkä buukkailu ja koordinointi täyttää aivokapasiteetin ylijäämät maksimiin. Tämä mitä todennäköisimmin vain pahenee vielä monen vuoden ajan.

Vauvan kanssa on tylsää ilman isompia lapsia. Ensimmäisten kuukausien aikana oli huojentavaa hengailla vauvan kanssa kaksin, kun isommat porhalsivat omiin menoihinsa. Nyt se on lähinnä tylsää ja hankalaa, kun viihdykkeiden keksiminen kuopukselle on miljoonasti työläämpää hiljaisessa kodissa.

Imetys on nykyään äidin laatuaikaa. Uskomatonta. Koska imetyskertoja on meillä enää niin vähän, ovat ne muuttuneet loppumattomista pakkosuorituksista yksittäisiksi hengähdyshetkiksi vauvan kanssa.

(Toisaalta myös hamahelmien silittäminen on nykyään äidin laatuaikaa. Taitaa olla korkea aika lähteä lauantaina ravintolaan ystävien kanssa.)

Lapsivapaa ilta/päivä/viikonloppu tarkoittaa sitä, että kaksi kolmesta on hoidossa. Ihanaa. Mutta "hiukan" erilaista, kuin silloin kun oli vain se yksi lapsi ja se meni hoitoon.

Ja jos en vielä ole maininnut, niin myös kotitöiden määrä on infernaalinen. Joka kerta tiski- ja pyykkivuorta purkaessani pohdin kauhunsekaisin tuntein, että miten tämä kaikki tulee toimimaan sitten, kun minäkin olen takaisin työelämässä?! Se on sen ajan murhe. Ja onhan sitä pahvilautasia ja ööö likaantumattomia vaatteita..?

It gets better? Emme ole enää vauvan syntymän jälkeisessä "poikkeustilassa", vaan pikkuhiljaa elämä tuntuu löytävän uudet uomansa kolmen lapsen perheenä. Meidän perheenä.

- Suzie Q

Ps. Q1-raportti kolmilapsisena perheenä löytyy täältä. Ja asioista, jotka ovat kolmen kanssa erilaisia kuin yhden tai kahden lapsen kanssa, kirjoitin myös täällä.


Kuva: Pixabay

2 kommenttia:

  1. Loistava listaus, jonka allekirjoitan milloin vain! Erityisesti kolahti tuo jako kahteen yksikköön ensimmäisen kvartaalin aikana. Meillä tosin siirtyminen yhteen viisihenkiseen yksikköön alkoi oikeastaan vasta kuopuksen vauvavuoden jälkimmäisellä puoliskolla (jota edelleen elellään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin (vihdoin) blogiasi kurkkimassa ja ah miten tutun kuuloista tohinaa teidänkin perheessä :) Hyvää joulun aikaa koko pesueelle!

      Poista

Kerro, kerro!