Tredje on tänään viisi kuukautta vanha. Herkästä söpöstelijästä on kuoriutunut touhukas ja tomera vauva, jonka komentohuuto kaikuu kodissamme tiuhaan. Tredje ei pötköttele enää selällään, vaan kääntyy sekunnissa vatsalleen: sängyssä, hoitopöydällä, lattialla, leikkimatolla, ihan kaikkialla. Huolet heikosta kyynärnojasta ovat taakse jäänyttä elämää - tyttö ponnistaa jo koko ylävartalon ylös käsiin nojatessaan, ja viihtyy mahallaan mainiosti.
Seurallinen vauva haluaisi olla koko ajan tapahtumien keskipisteessä ja erityisesti isosisarusten leikeissä ”mukana”. Hän hekottelee Tytyn ja Hepun touhuille ja aivan kiemurtelee kokovartalo-onnessaan, kun häntä nauratetaan. Myös kaikenlaiset loruttelut ja laululeikit ovat kuuminta hottia tällä hetkellä.
Ylivoimaisesti parasta viisikuisen elämässä äidin näkökulmasta on päivärytmi. Siis päivärytmi! Vielä kerran: meillä on päivärytmi! Tredje nukkuu päivittäin parituntiset aamupäiväunet ja iltapäivällä vielä toiset. Molemmat päiväunet nukutaan vaunuissa, joko parvekkeella tai takapihallamme. On aivan käsittämättömän ihanaa paketoida bebe tamineisiinsa ja heijailla parissa minuutissa vaunuihin uneen.
Tredje on jo parin viikon ajan maistellut kasvis- ja hedelmäsoseita. Varovaisen alun jälkeen sosemäärät ovat kasvaneet nopeasti, ja vauva onkin useimmiten jo innokkain ja malttamattomin ruokailun aloittaja muun perheen vasta kokoontuessa ruokapöydän ääreen. Imetys on jäänyt korvikkeen takia taka-alalle, mutta löytänyt nyt oman paikkansa minun ja vauvan välisenä hellyyshetkenä. Tredje käy rinnalla viitisen kertaa päivässä, ja nuo ovat spesiaaleja herkku- ja rauhoittumishetkiä, vaikka rintamaitomäärältään lähinnä symbolisia.
Useamman kuukauden ajan jatkunut kuolaaminen saavutti viime viikolla huipennuksen, kun ensimmäinen pikkuruinen vitivalkoisena hohtava hammas tuli esiin alaleuan ikenestä. Hammas on terävä kuin mikä! Luulen, että hampaita on tulossa vauhdilla lisääkin, sillä Tredje työntää kaiken mahdollisen kiihkeästi suuhunsa. Miehen nyrkki ja Isoäidin olkapää ovat suosikkijyystettävien joukossa - kuminen Simo Sammakko tulee hyvänä kolmosena.
Viime kuussa vaivanneet oman kroppani fyysiset krempat lonkkasärkyineen, pahimpine hiustenlähtöineen ja yöhikoiluineen ovat helpottaneet. Syytän edelleen hormonaalista epätasapainoa, mitä-lie-estrogeenivajausta siitä, että mielialani heittelevät voimakkaasti. Popsin nyt tehokuurina D-vitamiinia, omegakolmosta ja muita vitamiineja, lepään enemmän ja opettelen tunnistamaan, milloin ns. paha paikka on lähestymässä. Silloin hengitän.
Meillä skulaa siis ihan hyvin: viisikuisen kanssa on ihanaa touhuta. Neuvolalääkärikin totesi tarkastuksessa, että "joo tää vauva on ihan kondiksessa". Nyt keskityn huolehtimaan, että olen itsekin kondiksessa - korvien välissä ja muutenkin. Ja hei mainitsinko ne vauvan päivittäiset kahdet päiväunet? Vaunuissa! Kahdet päiväunet ulkona vaunuissa! Joka päivä! Kestän.
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!