Vauva 7kk - miten meillä menee?

Tredje on tänään seitsemän kuukautta vanha! Vauva on lähtenyt kunnolla ryömimään, mikä on tuupannut koko perheen taas ihan uuteen vaiheeseen. Sisarukset piilottavat paniikissa lelujaan pois vauvan ulottuvilta ja vanhemmat pohtivat, missäs niitä pistorasian tulppia olikaan jemmassa. Heppu totesi asiaankuuluvan besserwisseristi tänään aamulla, että "no isillä ja äidillä alkaakin pitää kiirettä nyt, kun Tredje liikkuu". Totta joka sana - ja tähän astihan ollaankin vaan toimettomina syljeskelty kattoon. 😆

Vauvan viihtyminen pomppasi ryömimisen myötä samantien uusiin sfääreihin. Tirpalla on nyt koko kotimme alakerta tutkiskeltavana, joten maailma avartui hetkessä leikkimaton rajaamaa neliömetriä hurjasti suuremmaksi. Eilen Tredje ryömi ensimmäistä kertaa raollaan olleen wc:n ovelle, kurkkasi sisään ja hymyili leveintä hymyään aivan hurmaantuneena. Niinpä, tyttäreni, siinäpä ihan uusi huone, sangen tarpeellinen sellainen.

Tredje syö neljä kertaa päivässä kiinteää ruokaa, siis puuroa ja soseita. Lisäksi hän on kokeillut omin sormin ruokailua ainakin kurkkutikkujen, vesimelonin ja uunilohen parissa. Ja tietysti The Maissinaksut ovat tehneet tähän huusholliin jälleen vahvan paluun! Sotku on niin järkyttävä, että äidin siivousinnon puute hiukan vielä rajoittaa poloisen lapsukaisen sormiruokailukertojen tiheyttä.

Imetys on nyt päättynyt. Se tapahtui viimeisten viikkojen aikana päivä päivältä hiipuen ja lopulta loppui kuin seinään, kun viimeiset syöttöyritykset tyssäsivät joka kerta vauvan kipeään puraisuun neljällä (!) terävällä hampaallaan. Meidän imetyspolku oli nyt tässä. Ja se on ihan ookoo. Aiemmat pettymyksen tunteeni ja pieni haikeus ovat vaihtumassa jo hyväksynnäksi ja varovaiseksi ylpeydeksi kolmen lapsen imetyksestä. Hyvä niin.

Viimeisen kuukauden suurin ponnistus on ollut unikoulu. Tredjen pinnasänky siirrettiin omaan huoneeseen. Sitten iltanukahtaminen meni mahdottomaksi, kun rintakaan ei enää kelvannut iltaisin rauhoittumiseen. Käännyimme tutun ja loistavan avun eli Unijunan Liisan puoleen ja saimme tukea Tredjen lempeään unikouluttamiseen, jotta hän oppisi nukahtamaan rauhassa itse. Hyvän alun jälkeen unihommat menivät kuitenkin taas huonommiksi flunssakierteen ynnä muun ylimääräisen myötä, ja tältä erää ollaan unikoulusta pienellä "tauolla". Tredje nukahtaa nyt minun kanssani iltaisin suht rutinoituneesti, mutta käytännössä syliin, joten vielä on yksi askel otettavana itsenäisempään nukahtamiseen ilman aikuisen syliä uniassosiaationa. Yöheräilyt ovat kuitenkin vähentyneet nyt yhteen, max kahteen, joten tilanne on meille tyydyttävä tältä erää. 

Nyt edessä on vauvan ensimmäinen joulu. Tredje ei itse tule vielä tästä joulusta muistamaan mitään, mutta me luomme muistot hänen puolestaan. Ennustan, että tuleva kuukausi on ohikiitävä piparintuoksuinen humaus, jonka päätteeksi kirjoitankin jo pian loppiaisen jälkeen otsikolla "vauva 8kk".

- Suzie Q