Kulunut viikonloppu oli ihana muistutus siitä, että omaa aikaa ja vapautta (ja kuohuviiniä) löytyy lopulta vauvavuodenkin aikana, vaikka se vielä parikuisen nännimonnin kanssa tuntuu toivottomalta. Olotila on klisesti väsynyt, mutta onnellinen, kun olen pikkujoulutunnelmissa pörheltänyt kaksi iltaa menemään vailla lastenhoitovelvoitteita.
Perjantaina olin työkavereiden kanssa pikkujouluilemassa: ruokaa, viiniä ja Ultra Brata. Ennen humputteluja sovin esimiehen kanssa hoitovapaasta helmi-maaliskuuksi, jonka jälkeen palaan siis töihin (!). Työpaikalla paljon on ehtinyt jo reilussa 8 kuukaudessa muuttua, ja silti kaikki oli toisaalta kuten ennenkin.
Lauantaina istuin iltaa blinien äärellä ystävien kanssa. Cheers! Tämäkin jengi on itse asiassa vanhoja työkavereita opiskeluajalta jo yli 10 vuoden takaa - nykyään ruuhkavuosia eläviä perheenisiä ja -äitejä, ja ihan parhaita tyyppejä, joista kuin huomaamatta on vuosien varrella kehkeytynyt tärkeä tukiverkko. Ihmisiä, joiden seurassa voi olla aidosti oma itsensä ja joihin voi vuodesta toiseen luottaa, ei ole yhtään liikaa.
Mies vietti viikonlopun Tredjeä hoivaten ja Tytyn silmätulehdusta lääkiten. Heppu on liehunut mummolassa perjantaista asti. Oman viikonloppuni saldoksi merkitään pari liian kallista taksimatkaa, käheä kurkku ja kupliva onnentunne siitä, että saan olla niin paljon muutakin kuin äiti.
Tänään ehkä pizzaa. Viltin alle sohvannurkkaan - ja kaikki lapset kainaloon. Parempaa kuin paraskaan kuohari.
- Suzie Q
Kuva: Pixabay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!