 |
| Olispa pelkkää (pikku)miesflunssaa. |
Tilannehan on nyt siis se, että olen ollut viimeisestä viidestä viikosta neljä flunssassa. Välissä oli yksi "terve" tai ainakin oireeton viikko. Olotila on just nyt jo hyvä, jopa sellainen että jonkinlaiseen kävelyä ronskimpaan liikuntaankin voisi olla jälleen mahdollisuus. Joten: nyt lapset sairastuivat. Ten points.
Tredje pärski ja kuumeili jo viime viikolla. Nyt vuorossa on Heppu. Eiköhän Tyty seuraa perässä viikonloppuun mennessä. Miten tästä flunssakierteestä oikein selviää?! En tiedä vielä, mutta näillä me nyt ollaan sinnitelty:
- Isoäiti. Pelastava enkeli. Ilman häntä tästä ei tulisi mitään. Ei tästä blogikirjoituksestakaan.
- Käy suihkussa. Siis itse. Kaikki on valoisampaa sen jälkeen.
- Pese hampaat. Siis itse. Ja muista pestä pieniltä kuumepotilailtakin.
- Peru kaikki mahdolliset menot. Mutta ei ihan kaikkia: voi olla että flunssakierre ei helpota viikkoihin - koko loppuvuodeksi ei voi linnoittautua neljän seinän sisään. Etenkin jos flunssaralli starttaa jo lokakuussa.
- Pidä kiinni niistä pienistä jutuista. Pikkupotilasta ilahduttaa kynttilöiden sytyttäminen ja joulupuuron keittäminen (muista kaneli). Omakin mieli kirkastuu, kun väännätte ne joulutortut ja käytte vähän keinumassa Buranan voimalla.
- Kaikki ruudut on tehty katseltaviksi. On telkkaria, on pädiä, on puhelinta... voi sentään on jopa ikkunanruutua, josta tuijottaa omaa heijastustaan sillä aikaa, kun lapset tuijottavat noita ensinmainittuja.
- Alita alimmaisinkin rima perheen ruokinnassa. Keitä nuudeleita lapsille ja syö itse se thai-kuutio pakkasesta. Vaikka joka päivä.
- Juo. Ja juota lapsiakin ekstrapaljon. Vettä ja mehua. Maitoa ja glögiä. Juo myös illalla lasi punaviiniä. Se "terve kausi", jota varten vinkkupulloasi hilloat, ei tule kuitenkaan.
- Osta se lasten otsakuumemittari.
On tässä olosuhteisiin nähden monta plussapuoltakin. Nämä ovat ensinnäkin vain perusräkätauteja, joita niitäkään meillä sairastetaan yleensä hyvin harvoin. Lasten sairaskuluvakuutukset ovat vuodesta toiseen (ihanan kalliisti) turhat, koska lääkärikäyntejä ei yksinkertaisesti tule. Onneksi olen myös vielä vanhempainvapaalla, ettei ole sairaspäivän iskiessä palkkatöitä tehtävänä tai poisjärjesteltävänä. Ja hei - vuodenaika on mitä otollisin sairastelulle, eikä sohvannurkkaan jumittuminen harmita niin paljon. (Kunpa sinne sohvannurkkaan joskus pääsisi.)
Sitä paitsi, lopulta pitkittyneen sairastelukierteen jälkeen normaali olotila ja tavallinen arki tuntuu aina ihan luksukselta. Sitä odotellessa!
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!