Tredje on tänään kahdeksan kuukautta vanha! Vauva on todellakin lunastanut paikkansa perheenjäsenenä. Hän ottaa haltuun niin tilat, tunteet kuin tilanteet siinä missä muutkin ruokakuntamme edustajat. Tredje on huomattavan iloinen ja aurinkoinen lapsi: hymyä riittää päivästä, tunnista, hetkestä toiseen. Kunnes tulee ilta. 😈
Vauva keinuu ja vilkuttaa! Joululomalla ehdittiin ulkoilla tavallista useammin koko porukalla, jolloin Tredjekin pääsi pariin otteeseen keinumaan ja suoriutui toppapuvussa vauvakiikussa pönöttämisestä kuin vanha tekijä. (Muistelen, että Heppu ja Tyty keinuivat jo viisikuisina, mutta ei kerrota sitä Tredjelle.) Myös vilkuttaminen on uusi "taito" - ja tohkeissaan kättä huiskuttava vauva on aika ihana näky.
Tredje ryömii nyt liskotyylillä hurjaa vauhtia ympäriinsä ja kiipeää aivan kaikkialle. Koko ajan. Alimmalle rappuselle, lelukoria vasten, syöttötuolin jalkalevyä vasten. Jonkinlainen pelastusoperaatio on käynnissä vähän väliä, ja silti ehtii vauvan ison pään, hitaan äidin ja (kummankin) olemattoman syy-seuraus-suhteen ymmärryksen takia sattua ja tapahtua muksahduksia. Harkitsemme konttauskypärää.
Isosisarukset ovat parasta. Siis aivan ylivoimaisesti parasta. Tredje aivan repeää riemusta, kun näkee Tytyn aamulla, ja jälleen kun isommat lapset remuavat kotiin päiväkodista. Vauva haluaisi osallistua kaikkeen, jota sisko ja veli tekevät, mikä luonnollisesti on ollut omiaan vähentämään isompien ihastusta vauvasisarukseen. "Eiiiii Tredje, eiiii sinne!" "Yääääk Tredje on kuolannut tähän!"
Hampaita killuu suussa edelleen neljä: kaksi alaetuhammasta ja kulmahampaat ylhäällä. Tutultani kuulin, että yläkulmahampaiden puhkeaminen ennen yläetuhampaita on kuulemma hyvin harvinaista. Harmi, ettei tästä "hammaslottovoitosta" ole mitään hyötyä! 😀
Nukkumishommat sujuvat vaihtelevasti. Päiväunet Tredje nukkuu vaunuissa rauhallisesti takapihalla joka päivä kahteen otteeseen. Yöunille käyminen sen sijaan on 90% kerroista itkua ja taistelua. Se kuitenkin unohtuu yleensä nopeasti, koska huudosta huolimatta uni tulee vauvalle ihan viimeistään puoli yhdeksään mennessä ja jatkuu aamun varhaisille tunneille asti yhtä soittoa. Unikoulua harkitaan taas, kun jaksetaan.
Just nyt Tredje rakastaa kiipeilyn ja sisarusten lisäksi pärisyttelyä paljasta ihoa vasten, soivaa Pikku Papu -kirjaansa ja niitä hetkiä, kun hän saa aikuisen jakamattoman huomion. Kukapa ei?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!