Heppu on hullaantunut kalentereihin. Järjestystä ja aikatauluja rakastava poika otti ensin haltuun viikot, sitten kuukaudet ja nyt hän pohtii jo, minä vuonna mitäkin tulee tapahtumaan. "Äiti, milloin täytän 100 vuotta?" "Äiti, minä vuonna Tredje menee kouluun?" "Äiti, mikä vuosi tuli ensimmäisenä kun maailma oli perustettu?"
Alkanut vuosi 2018 on vähintäänkin jänskä. Itse suoritan ensimmäisen kvartaalin vielä vauvanhoidon parissa. Sitten läpsystä vaihto Miehen kanssa, joka koti-isäilee huhtikuun alkumetreiltä syyskuun loppupuolelle asti. Vuoden viimeinen kvartaali lokakuusta jouluun onkin sitten hyppy suoraan syvään päähän: molemmat vanhemmat työelämässä, 1v ja 4v päiväkodissa ja 6v eskarissa. It too shall pass.
Keittiön seinällä killuva Tatu ja Patu -kalenterimme alkaa jo lupaavasti täyttyä, vaikka eletään vasta tammikuuta. Lapset intoilevat lähiviikoille sovittuja mummolayökyläilyjä sekä tulevia teatteri- ja musiikkijuttujaan. Helmikuussa reissataan ystäväperheen kanssa viikoksi Kanarialle. (I-ha-naa. All-inclusive, Bamse, ehkä pari GT:tä. Ei tiskejä, pyykkejä eikä ruuanlaittoa.) Maaliskuuta pidemmälle en osaa vielä kurkkia.
2018, ole hyvä meille. Ja teille kaikille.
- Suzie Q
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!