Tredje on nyt yhdeksän kuukautta vanha! En juurikaan liioittele, kun totean, että vauva on tönöttänyt koko kuluneen kuukauden pystyssä. Milloin mitäkin vasten seisten, mutta pystyssä. Koko ajan. Oikeastaan mikään lelu tai leikki ei kiinnosta, vaan pystyyn on päästävä, maanisesti ja tauotta. Pahimmat muksahtelut ovat onneksi jo hiukan vähentyneet, ja etenkin olohuoneen pehmeän maton päälle jätämme beebon jo itsekseenkin seisoskelemaan pöytää, sohvaa, rahia, nojatuolia, kaikkea vasten.
Vauva on alkanut nyt kunnolla jokeltaa, mikä on ihanaa kuultavaa. Tytöllä on suloisen käheä kapoinen ääni, jolla hän kertoilee mielellään kuinka asiat ovat etenkin mammam, nännännää, tättät tai pääpää. Välillä suusta pääsee ”äittä” tai ”äittii”, mutta ne taitavat kaikessa pakahduttavuudessaankin olla vielä vain sattumanvaraisia äänneyhdistelmiä.
Tredje on oppinut heiluttamaan päällään ”ei”, kun häntä kielletään tai jopa kun lauseessa vain mainitaan sana ”ei”. Pään heilutusta täydentää velmu hymy. Tredje antaa myös ”suukon” maiskauttamalla suutaan. Ehkä maailman suloisinta. Juuri, kun ennätin jo miettiä, miten ankeaa puhekyvyn puuttumisen takia vuorovaikutus vauvan kanssa oikeastaan onkaan, purskautti pieni ihminen itsensä taas ihan uudelle ymmärryksen ja kommunikoinnin tasolle.
Viime viikkojen sairastelut verottivat Tredjenkin vointia - räkä ja roiskis iskivät vääjäämättä, mutta vauva säästyi onneksi pidemmiltä ja pahemmilta pöpöiltä. Myös yläetuhampaita vauva teki kipeästi viikon verran. Ja noita valkoisia timantteja onkin suussa jo kuusi: neljä ylhäällä ja kaksi alhaalla. Tredje puree aivan hullun kovaa ja erityisesti vanhempien sormia sen kymmenen kertaa päivässä, kun hänen suustaan kaivetaan sinne kuulumattomia pikkukiviä tai kasvinlehtiä.
Tredjen hymy on yhä sellainen, että se näkyy hymykuoppina aivan poskipäiden ylänurkissa asti. Tumma syntymätukka on vaihtunut nyt kokonaan lähes vitivalkoiseksi pörheäksi eloveenaksi. Kuluneen kuukauden uusiin kokemuksiin kuuluvat ainakin pensasmustikoiden mutustelu ja pulkassa taljan päällä kölliminen. Jonkinlainen äiti-vaihe on vauvalla mielestäni nyt käynnissä - äidin syli on paras paikka ja etenkin pienten erossaolojen jälkeen äidin lähelle on pienen kiihkeästi päästävä.
Kuukausi sitten olen kirjoittanut, että ”yöunille käyminen on itkua ja taistelua”. Kehitys näköjään kehittyy, koska viime aikoina iltanukutukset ovat sujuneet leppoisasti. Ja Tredje siis nukkuu tyypillisesti iltakahdeksasta aamuseitsemään, heräten kerran aamuyöstä hörppimään pienen tilkan maitoa. Kiitos universumille tästä(kin) hyvin nukkuvasta lapsesta! Tsemppiä kaikille, joilla näin ei ole.
Odotan vauvan kasvamista tavallaan jo hirveästi - kunpa se istuisi, kävelisi, osaisi tulla alas sohvalta peppu edellä ja pääsisi hiekkalaatikolle tönöttämään. Ja samalla en haluaisi ollenkaan päästää irti viimeisestä vauvastani, suloisesta jokeltavasta vaippapepusta, joka nukahtaa iltaisin mieluiten minun kättäni omallaan hiljaa silitellen.
- Suzie Q
Aiemmat etapit:
Vauva 1kk
Vauva 2kk
Vauva 3kk
Vauva 4kk
Vauva 5kk
Vauva 6kk
Vauva 7kk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro, kerro!